Yritystukityöryhmä

Suomalaisen politiikan saamattomuudesta kertoo poliittinen työryhmä, jonka tarkoituksena oli päättää, mitä yritystukia leikataan ja minkä verran. Mika Lintilä nimettiin alun alkaen ryhmän puheenjohtajaksi, mutta hän luopui tehtävästä ihan vapaaehtoisesti jääviyteen vedoten.  Lintilän tilalle tuli yhtä jäävi Mauri Pekkarinen, jolla on vahvat sidonnaisuudet tuulivoimateollisuuteen.  Pekkarisen toiminnassa ei sinänsä olut moittimista, jollei moittimisen aihetta anna se, että palaakaan ei leikattu.  Ei siis edes suoraa tuulivoimatukea, vaikka kaikki kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet tuulivoiman kaikkein vahingollisimmaksi energiavaihtoehdoksi. Se kun ei ole edes sitä vihervasemmiston hehkuttamaa puhdasta energiaa.  Erityisen vahva syy Suomella olisi olla tukematta tuota sattumasähköä pelkästään sillä syyllä, että tuulimyllyt ostetaan isolla rahalla ulkomailta ja asennetaan vähintään yhtä isolla rahalla ja ulkomaalaisella työvoimalla.

  

Ei siis leikattu mitään, eikä edes mistään verotukseen pohjautuvista piilotuista voitu luopua, syystä että jokaisen lehmä makasi jossain ojassa.  Ryhmästä oli yritetty tehdä mahdollisimman parlamentaarinen, jonka seurauksena oli juuri tuo nollatulos.  Suomessa tiedetään varsin laajasti poliitikkojen asettama asioiden arvojärjestys, jossa ykkösenä on minä itse, kakkosena puolue ja kolmosena joku muu puolueen hyväksi näkemä intressi, ja jos aikaa jää, mietitään myös kansan etua. Tässä tapauksessa ei jäänyt aikaa.

Oikeasti en tiedä, pitäisikö kaikista yritystuista luopua, mutta ainakin suurimmasta osasta. Suorien yritystukien kanssa pitäisi olla erityisen varovainen ja niitä pitäisi harkita vain silloin, kun kyseessä on kasvava startup-yritys tai yritys, jolla on erityisen suuri merkitys kansainvälisessä kaupassamme. Tässä varmasti tarvittaisiin aitoja puolueettomia asiantuntijoita.

Kun sain käsiini luettelon ns. asiantuntijoista, olin kyllä hieman hämmästynyt.  En halua nyt luetella ryhmää, enkä edes aseta heidän asiantuntemustaan kyseenalaiseksi, mutta heidän puolueettomuuttaan epäilen.  Ihmettelen myös sitä, kuinka he voivat olla kaikkien alojen asiantuntijoita.  Puolueettomia asiantuntijoita olisi kyllä löytynyt Suomen monista yliopistoista.  Aikaakin olisi ollut, niin että tukia olisi voitu käsitellä yksi kerrallaan ja kuunnella juuri kyseiseen asiaan perehtynyttä asiantuntijaa. 

En usko, että aivan mahdotonta olisi ollut jo ennen työryhmän asettamista määrätä heille tehtäväksi esimerkiksi yritystukien puolittaminen. Silloin olisi ainakin päämäärä ollut selvillä ja asiantuntijan kuulemisen jälkeen ratkaisu olisi voitu tehdä vaikka äänestämällä. 

Tällaistahan siitä seuraa, kun poliitikoilta ei vaadita mitään ammattitaitoa, mutta kuitenkin heidän annetaan tehdä suuri päätöksiä.  Suomalaisessa politiikassa ei ole yhtään ihmistä, jolla ei ole jääviysongelmia, joten joku puheenjohtajan vaihtaminen jossakin lautakunnassa tai työryhmässä on vain teatteria, jolla meitä yritetään sahata silmään.

Entäpä jos olisikin päätetty, että koko suorien yritystukien summa puolitettaisiin ja piilotuet lakkautettaisiin kokonaan? Siten saataisiin se kynnyskysymys häviämään, keneltä leikataan.  Jäisi vain jäljelle kysymys, miten leikataan.

Varmaa kuitenkin on, että jos yritys ei pysy pystyssä ilman ylimääräistä valtion tukea, ei sen tarvitsekaan pysyä pystyssä. Sen verran annan nyt periksi, että on olemassa julkisia palveluja, joita voidaan tukea, koska siinä samalla tuetaan ihmisiä, ja se on samalla eräänlaista tulontasausta. Lähinnä tulisi kyseeseen julkinen liikenne, terveyspalvelut ja koulutus kohtuullisessa määrin.