Toivon tuolla puolen

En minä edes muista, oliko elokuvan nimi juuri tuo "Toivon tuolla puolen", mutta luultavasti en ollut ainut, joka katsoi tuon Aki Kaurismäen ohjaaman elokuvan. Herättihän se ajatuksia, vaikka olikin monessa kohden varsin yliampuva ja ehkä voimakkaasti karrikoitu. Elokuvan idea oli kuitenkin vahvasti totuuspohjainen. Luulenpa osaavani arvioida näitä asioita hieman paremmin kuin ne, jotka eivät tunne kuin ehkä pari ulkomaalaista eivätkä koskaan ole käyneet Ruotsia kauempana, jos edes siellä. Pakolaiskysymyskin on minulle yllättävän tuttua, sillä olenhan itsekin ollut sellainen, vaikka ei ihan omakohtaisia muistoja olekaan, mutta tosi luotettavia kertomuksia.

  

Korvaani pisti, kun Syyrian pakolainen sanoi filmissä, että hänen käsityksensä mukaan suomalaiset ymmärtävät pakolaisia, koska Suomi on joutunut kokemaan sotia ja monet suomalaiset ovat itsekin olleet pakolaisia. Tätä suomalaiset eivät varmaan ole unohtaneet, sanoi syyrialainen Ali.  No väärässä oli poika, jopa Karjalan liiton varapuheenjohtaja Marjo Matikainenkin rohkeni lausua, etteivät karjalaiset olleet pakolaisia. No väärässä oli tämä hiihtäjä. Kyllä meistä suurin osa oli pakolaisia, vaikka toki joukossa oli myös rauhan tultua evakoituja. Näistähän ei sodan jälkeen syntynyt Matikainen voinut mitään tietää.

Minä kyllä osaan hyvin samaistua niihin syyrialaisiin lapsiin, joita vanhemmat kuljettivat henkensä kaupalla Alepposta Tornioon, jossa sitten oli vastassa ”rajat kiinni” -porukka.  Ihan odotettu ei siis vastaanotto ollut, mutta en silti olisi odottanut mitään polttopulloattentaattia, niin kuin Lahdessa tapahtui.

Joku epämääräinen jengi markkeerasi filmissä näitä Odinin sotureiksi itseään nimittäviä riidankylväjiä, joiden ainut tarkoitus oli pahoinpidellä ulkomaalaisia ja ylipäätään kaikkia ulkomaalaisen näköisiä.  En ole oikeassa elämässä koskaan törmännyt noihin sankareihin, mutta juuri tuollainen mielikuva niistä on syntynyt. Kovin kauaksi omista mielikuvistani ei osunut myöskään palautuksista vastaavien viranomaisten tietämys esimerkiksi Aleppon olosuhteista.

No ei toki ole väliäkään tietää Aleppon olosuhteista, sillä tärkeintä on, että uskomme, mitä pakolainen kertoo ja mietimme, onko hän riski täällä Suomessa. Sen verran näitä ihmisiä tunnen, että voin vakuuttaa, että useimmat eivät ole ongelma. Pääsääntöisesti he ovat ahkeria kunnon ihmisiä, jotka haluavat rakentaa uuden elämän täällä Suomessa. Todellisuudessa me tarvitsemme heitä.

Kaikkiin ihmisryhmiin kuuluu myös rikollista ainesta, eivätkä pakolaisetkaan ole täysin vapaat tästä riesasta. Suomalaisiin verrattuna hei kuitenkin ovat melkein enkeleitä.

Jos minulla olisi kaikki valta, julistaisin Suomen viralliseksi turvapaikaksi kaikille pakolaisille.  Sääntöön kuluisi kuitenkin se, että jos joku lähtisi esimerkiksi taistelemaan jonnekin Syyriaan, olisi paluu Suomeen tukossa. Karkotus seuraisi myös pienimmästäkin rikoksesta kansallisuuteen, sukupuoleen ja siviilisäätyyn katsomatta.

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että Suomessa eletään Suomen lakien mukaan, mutta en lainkaan ole sitä mieltä, että Suomalaiseksi pääsee vain syntymällä. Olihan suurimmaksi suomalaiseksi valittu mieskin entinen tsaarin armeijan upseeri. Tuskinpa kukaan Mannerheimin suomalaisuutta asetti kyseenalaiseksi, vaikka hänen päämääränsä vielä ensimmäisen maailman sodan aikoihin olikin liittää Suomi Venäjään.  Tuskinpa yksikään ”uussuomalainen” mokomaa kataluutta miettii.