Kalajoen perussuomalaisten historiaa

Ehkäpä en tiedä koko totuutta Kalajoen Perussuomalaiset ry:n syntymisestä, mutta paljon siitä tiedänkin, sillä luulen olevani ensimmäinen kalajokinen, jolle siitä kerrottiin.  Tämä on kuitenkin totuus vain siltä osin kuin se koskettaa minua ja loppu on sitten minun näkemykseni. Suoranaista arvailua koetan kuitenkin välttää.

Se oli joskus alkusyksystä 2011, kun sain puhelun Perussuomalaisten piiritoimistosta.  Puhelimessa oli kansanedustaja Pirkko Mattila, joka tiesi ja tunsi minut aikaisemmilta ajoilta.  En tiedä, miksi juuri minä, sillä olihan täällä Perussuomalaisilla yksi valtuutettu. Kysymys oli kuitenkin ihan yksinkertainen ja selkeä.  Ryhtyisinkö perustamaan Kalajoelle paikallisosastoa ja ryhtyisinkö sen puheenjohtajaksi.  Olin kyllä maksanut puolueen jäsenmaksun vuodesta toiseen, mutta en halunnut olla enää politiikassa aktiivisesti mukana. Niinpä vastaukseni oli yhtä yksiselitteinen kuin kysymyskin: Autan kykyjeni mukaan, mutta en halua ottaa mitään tehtäviä vastuulleni. Tämän varauksen tein vain siksi, että tunsin itseni niin hyvin, että tiesin muodollisistakin tehtävistä aiheutuvan minulle stressiä, jos hommat eivät suju.

Piiritoimisto oli kuitenkin päättänyt, että Kalajoelle perustetaan paikallisosasto, ja niinpä kaupungintalolle kutsuttiin kaikki ne perussuomalaiset, jotka olivat kirjoilla Kalajoella v. 2011 ja olivat maksaneet jäsenmaksunsa. Kokouksen päivämäärää en enää muista, mutta se on varmasti tarkastettavissa puoluetoimistosta.  Tässä kokouksessa ei Erkki Aho ollut läsnä, ja myöhemmin hän ilmoitti minulle, että häntä ei oltu kutsuttu.  Paikallisosastoa ei tällöin syntynyt, sillä ilmeisen selvästi halukkuus puheenjohtajan pestiin puuttui muiltakin kuin minulta. Koska silloin en vielä tuntenut moniakaan kalajokisia, en osaa sanoa, montako heitä oli paikalla, sillä paikalla oli paitsi kansanedustajia, niin myös väkeä ainakin Kokkolasta.

Seuraava yritys tehtiin hotelli Rantakallassa jonkin verran myöhemmin. Silloin väkeä kutsuttiin huomattavasti väljemmin kriteerein paikalle ja käsiteltiinkin ainoastaan sääntöjen muuttamisasiana. Jo SMP:n aikoihin oli Kalajoelle perustettu yhdistys.  Erkki Aho valittiin puheenjohtajaksi ja allekirjoittanut varapuheenjohtajaksi.  Johtokuntaa ei silloinkaan saatu kokoon, mutta silloin kokous teki päätöksen, että johtokunta voi itse täydentää itseään, jos jäseniä tulee lisää. 

Johtokunnan jäsenistä vain minä olin jäsen jo valintahetkellä. Erkki Aho maksoi vuoden 2012 jäsenmaksun, mutta edellisen vuoden jäsenmaksut myös häneltä oli maksamatta, joka lienee se syy, miksi häntä ei ollut kutsuttu ensimmäiseen kokoukseen.  Erkki Aho, Ari Keronen, Agnessa Vähäsarja, Jari Väli-Klemelä ja Jani Kurikkala toimivat johtokuntana vuoden 2012.  Vuoden lopussa kuitenkin selvisi, että vain Erkki Aho ja allekirjoittanut löytyivät Perussuomalaisten jäsenrekisteristä, joten tosiasiallisesti tilanne oli sääntöjen vastainen. Toiminnassa se ei silloin vielä näkynyt, mutta myöhemmin tämäkin seikka nousi esille, kun ihmisten vallanhimo ylitti vastuunkantokyvyn.

Toverit ostivat Ähtärissä minulle ”läksiäislahjaksi” pipon, jossa luki ”tiukkapipo”.  Se kuvasi minun asennettani sääntöjen noudattamiseen. Olin silloin, ja olen edelleen sitä mieltä, että kun sääntöjä noudatetaan tinkimättä ja kaikki päätökset tehdään demokraattisesti niissä tilaisuuksissa, joissa ne sääntöjen mukaan kuuluu tehdä, ei riidalle yksinkertaisesti ole tilaa. Meidän puolue, Perussuomalaiset, on pienimmästäkin kärhämästä tai väärinkäytöksestä lehdistön hampaissa.  Paitsi että meidän tulisi välttää keskinäistä riitelyä, niin myös sellaisia ylilyöntejä, joita on pidettävä hyvän tavan vastaisena.

Olen ollut paikallispolitiikassa mukana vain siksi, että olen halunnut kehittää omaa kotikuntaani aina ja kaikkialla. Parhaiten sen voi tehdä jonkun puolueen kautta, ja perussuomalaisten ohjelma vastasi parhaiten ajatusmaailmaani. En todellakaan osannut aavistaa, että yhteisten asioiden hoidosta nousisikin oman imagon kiillotustilaisuus, joka johtaisi mittaviin riitoihin. Sellaista minä en halua. Ehkä olen luullut, että se imago kiillotetaan muilla keinoin kuin riitelemällä. Olen liian vanha jo leikkimään kenenkään hiekkalaatikolla, joten saattaa hyvinkin olla, että etsin vaikutuskanavani jostain muusta yhteisöstä.

Jos yhteisiä asioita halutaan hoitaa, ei omaa etua kannata asettaa ensimmäiseksi asiaksi. Homma ei ehkä toimi niin.