Yhteiset asiat

Kun niin usein olen kirjoittanut siitä politiikan paradoksista, jossa oma etu asetetaan yhteisen edun edelle, niin voitte ehkä odottaa, että taas palaan siihen aiheeseen. En tietenkään aina jaksa jauhaa vanhoja asioita.

Edellisessä blogikirjoituksessa kirjoittelin poliittisesta ironiasta, vitseistä ja huumorintajusta. Oikeastaan tästä sain kimmokkeen tähänkin juttuun.  Luulin nimittäin vitsiksi sitä, että pääministeri ihan oma-alotteisesti oli pistänyt yhteisiä varoja johonkin yhteiskunnan tulevaisuutta koskevaan ennustukseen. Hinta oli jotain lähellä miljoonaa, sillä vitsiksikin se oli pikkusen liian raaka tänä leikkauksien ja säästöjen aikana.  Olihan se tietysti kaveria kohtaan kiva teko, mutta ei missään nimessä hyväksyttävä.

Voi voi.. kun minä en ole koskaan suostunut maksamaan edes kymppiä ennustajille, niin Jyrki työnsi lähes miljoonan.  Voihan se tietysti johtua siitä, että yksikään ennustaja ei ole minun kaverini. 

Totta sitä jotenkin tämän Kotosen… vai oliko se Himanen… pitää meitä ja Jyrkiä kiittää. En usko edes Jyrkin tyytyvän pelkkiin taputuksiin, sillä ei kai tämä Himanen kuitenkaan ole mikään Merkel. No tiedä häntä.  Me kansalaiset saamme sitten kiitokseksi ennusteen siitä, mitä tapahtuu, jos jotain tapahtuu. Ennuste ulottuu niin kauaksi tulevaisuuteen, että me kaikki olemme silloin jo kuolleet, joten ei ole mitään merkitystä sillä, miten hyvin tämä ennuste osuu kohdalleen.  Joskushan ne osuvat, joskus eivät.

Kun nimitin tätä hölynpölyksi. sanoi eräs arvostamani henkilö: ”Ei se hölynpölyä ole, mutta täysin tarpeeton kylläkin, sillä se mikä tapahtuu, tapahtuu joka tapauksessa.”.  Olkoon sitten niin, mutta jos rahaa heitetään pelkän ”hyväveli”-systeemin kitaan tällaisena kireänä aikakautena, on se holtitonta toimintaa. On melko turha puhua silloin vastuullisuudesta ja säästöistä.

Mitä tällä 700 000 € olisi muuta saatu?  No olisi sillä saatu ainakin 20 hoitajaa vanhuksille. Vain yhden esimerkin mainitakseni.  Himasen tulevaisuutta koskeva ennuste piti vissiin sisällään myös lauseen, että Jyrki ei koskaan tule vanhukseksi.  Ei kannata tuhlata paukkuja vanhusten hoitoon, jos kerran rahat voidaan käyttää mukavasti kaverin kanssa.

Tähän loppuun sitten tilastollinen totuus: Tulevaisuuden ennustaminen ei koskaan ole osunut kohdalleen, täysin riippumatta siitä hinnasta, mitä ennustuksesta on maksettu. 

Kannattaako meidän pitää ministerinä tällaista huuhaaukkoa. Ja vielä pääministerinä.