Poliittiset mätäpaiseet

Perussuomalaiset kirjoittelee toisilleen, kirjoitti Kalajoen paikallislehti, ja minä meinasin nousta kuin pullataikina.  Mutta tottahan se oli. Viimeaikaiset viestit olivat todellakin suunnattu niille puoluetovereille, joiden oletin eksyneen suunnasta ja niitähän piisaa.  Piisaa niitä toki muissakin puolueissa kuin Perussuomalaisissa, joten ei kai sen tyyppinen valistuskaan ihan hukkaan ole heitetty.  Leikkisyyttä koetin tavoitella, kun kirjoitin edellisessä blogissani siitä Merkki Mahon pahasta erehdyksestä, kun oli kutsunut ”väärän” varavaltuutetun valtuuston kokoukseen. 

 

Varavaltuutettujen kutsuminen oikeassa järjestyksessä on laillisuuskysymys, eikä siinä ole mitään sijaa leikinlaskulle.  Silloin kun tällaisia temppuja tehdään tahallaan, kyseessä on rikos. Tämän tapaisiin rikoksiin syyllistyneet poliitikot ovat niitä politiikan mätäpaiseita, joita siis valitettavasti on myös Perussuomalaisessa puolueessa.  Niistä pitäisi päästä eroon, mutta minkäpä ihminen luonnolleen mahtaa.  Parannusta on turha odottaa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää rikollisen tai rikollisten erottaminen puolueesta.  Varmasti vaikeampi päätös, mutta myönnän ehdottaneeni sitä puoluejohdolle ja tiedän myös että puoluejohto on sitä harkinnut.

Erottamispäätökset yleensäkin tuntuvat olevan erityisen vaikeita, enkä nyt enää puhu perussuomalaisista.  Kauko Juhantalo aikoinaan erotettiin jopa eduskunnasta, mutta ei puolueesta.  Ilkka Kanerva sai lähteä ministerin pallilta, mutta sai jäädä eduskuntaan. Antti Kaikkosen kohdalla oli näyttö selvästä rikoksesta aukoton, mutta miehen mentävää reikää ei eduskunnan suojaverkoista löytynyt. Sama tulee ilmeisesti olemaan tilanne myös Kanervan kohdalla. Konna mikä konna, mutta kansaa saa edustaa.  Heidi Hautala on juuri nyt tapetilla ja toki hänenkin pitäisi ministerin pallilta poistua, mutta olkoon nyt eduskunnassa. Toki siellä on isompiakin konnia, vaikka oikeasti ei saisi olla.

Olen niin monesti kertonut tämän poliittisen taipaleeni Kansallisista nuorista Kehittyvän Suomen Opiskelijajärjestön kautta SMP:n riveihin ja sieltä edelleen Perussuomalaisiin, että itseänikin kyllästyttää.  Tähän yhteyteen se kuitenkin sopii kuin nyrkki silmään, sillä pidin Veikko Vennamoa todella suoraselkäisenä miehenä. En ehkä itse pysty samaan, mutta kuitenkin minua miellytti Veikon ”rötösherrajahti”.  Olin silloin vielä nuori ja idealistinen, joten tajusin hyvin, kuinka suuresta asiasta oikeastaan oli kysymys.  Perussuomalaiset on selkeä jatkumo Vennamon SMP:lle, eikä suinkaan ole puolueen vika, jos nopeasti kasvaneeseen joukkoomme on hakeutunut kaikenlaista ainesta, jotka asettavat oman edun kansallisen edun edelle.  Puolueen vika tietysti on se, jos me sallimme tämän.  Jos emme siivoa omaa pesäämme, ei ole luultavaa, että sen meidän puolesta tekee kukaan muu. Paitsi tietysti poliisi, mutta silloin se on jo tosi huonoa mainosta pohjimmiltaan hyvälle puolueelle.

Periaatteessa tämä koskee kaikkia puolueita. Jos puolue jättää viranomaisten tehtäväksi puolueen siivoamisen, niin ei ihan paljon tarvitse ihmetellä, jos kannatus laskee. Minun puolueeni on Perussuomalainen puolue ja olen siitä ylpeä. Olen siitä ylpeä siksi, että puolueen periaatteet ja ohjelma on tosi suomalaista ja oikeudenmukaista. 

Voi itku…. tuliko taas paatosta mukaan. No ehkä vähän, mutta olihan asiakin tärkeä J