Siinä se sitten oli. Vaalit tuli ja meni, ja minä sitten asun seuraavat kuusi vuotta Kalajoella. Olisihan se tällaisella kelillä vähän ankeaa ollut kamppeita Kallaan raijata. Taisin heikkona hetkenäni jotain sellaista luvata, jos pahi skenarioni olisi toteutunut. Sen verran olen sanani mittainen mies, että ainakin olisin yrittänyt, jos olisi ihan hullusti käynyt.
No kaipa minä pohjimmiltani tuohon lopputulokseen uskoin, kun noinkin hullun lupauksen olin antanut.
No en minä silti Niinistön mies ole, kunhan nyt pienemmän pahan valitsin. Toisaalta olin tosi usein väittänyt, ettei sillä niin paljon merkitystä ole, kuka Suomen presidentti on. Viranhoitamisen kannalta ei olekaan, ja totta tietysti sekin, että vaikka hommaan olisi valittu Möttösen Matti, olisi hän melko pian profiloitunut Suomen presidentiksi ympäräi maailman. Ei sillä siis suurta merkitystä ole siinäkään mielessä, jos henkilö olisi vain ollut fiksu ja kielitaitoinen. Niitähän Suomessa riittää.
Miksi sitten puoleet eivät etsi viranhoidon kannalta parasta fiksua ehdokasta?
Se nyt vaan ei Suomessa käy, sillä menestys riippuu ehdokkaan tunnettavuudesta. Sopivaa, pätevää ja tiunnettua ehdokasta ei kaikilla puolueilla ollut, joten lopulta Niinistön ylivoima oli täysin ymmärrettävä ja jopa odotettu.
Ei Suomi näin oikeistolainen ole, vaikka vaaleista niin voisi päätellä. Ykköskierroksen neljä kärkisijaa tulivat kaikki n.s "ei-sosialistisille" puolueille. Vasemmistö pystyi juuri ja juuri voittamaan nämä hännänhuipuksi jääneet "tyttöjoukkueet". Tämänkertainen vaalien tulos ei siis sellaisenaan anna mitään kuvaa vasemmiston kokonaiskannatuksesta. SDP ei oikeasti edes yrittänyt, sillä jokainen järkevä ihminen tajusi, ettei tällä junttimaisella vanhuksella ollut mitään asiaa tosi kilpailuun. Jos joku ei tajunnut, niin toivottavasti nyt tajuaa. Tuskinpa vasemmistoliittokaan tosissaan uskoi Arhinmäen menestykseen. Kunpahan vain haluttiin mittauttaa puolueen kannatus. Tässä tapauksessa se tarkoitti ""tosiuskovaisten" määrän mittaamista, sillä ehkä muissa vaaleissa kannatus on hieman korkeampi.
Kepu menetti mahdollisuutensa siihen, että Paavo Väyryseen ei uskottu. Paavo olisi ansainnut kyllä toisen kierroksen paikan ja olisi sen saanutkin, jos puoluejohto olisi ajoissa tukenut häntä.
Ehkä ainoan kerran eläessään Lipponen oli oikeassa, että vain Paavo olisi ollut todellinen vastavoima Saulille. Sen verran dementoitunut tuo vanha herra jo oli, että muisti sukunimen väärin. Juu, ei Väyrysestäkään presidenttiä olisi tullut... ei taaskaan... mutta Haavistoa tukevamman vastuksen hän luultavasti olisi antanut. Vasemmistoliiton tavoin persut olivat mukana vain muodon vuoksi. Jos Soini olisi oikesti valittu presidentiksi, se olisi ollut jytkyjen jytky ja melko suuri menetys nousevalle puolueelle.
Oikeastaan noista "tyttöjoukkueista" ei pitäisi puhua. Puhunpa kuitenkin sen verran, että se Sari Essayah olisi kyllä ollut edustava presidentti ja oikeastaan koko joukosta ainut, jonka valinta olisi herättänyt kansaninvälistä mielenkiintoa ja ehkä arvostustakin.
Jos Sari olisi noussut tuohon Haaviston asemaan, se olisi ollut todellinen vastajytky ja todellinen protesti. Ehkäpä se olisi antanut suomalaisista myös asteen verran fiksumman kokonaiskuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti