Tasa-arvoa

Näissä blogeissa joko kerrotaan jostakin, kehutaan jotakin tai sitten yksinkertaisesti kritisoidaan jotakin. Kyse on harvemmin pelkästä kirjoittamisen tarpeesta, vaikka ei sekään aina poissuljettu asia ole. Minä kritisoin pääsääntöisesti poliittisia päätöksiä, poliitikkoja ja poliittisia puolueita.

Joskus harvoin sattuu Kallan kuvernööri törmäämään myös muihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, joihin ei vain voi olla ottamatta kantaa. Tällaisia ovat sellaiset muotisanat, kuten vastuunkanto, hyvinvointiyhteiskunta, suvaitsevaisuus, haasteellinen ja tasa-arvo. Pääsääntöisesti nämä ovat poliitikkojen viljelemää kielenkäyttöä, joiden tarkoitusta he ihan aina eivät itsekkään tiedä.

Väärinkäytetyin termi lienee tuo tasa-arvo. Tasa-arvo on ihan hieno tavoite ja monessa suhteessa me olemmekin tässä maassa tasa-arvoisia. Tosiasiahan se on, että meillä on myös epätasa-arvoa. Se vaan on niin, emmekä me siihen voi oikeastaan mitenkään vaikuttaa. Me synnymme eriarvoisina pelkästään henkilökohtaisten ominaisuuksiemme vuoksi. Usein myös olosuhteet, joihin synnymme, ovat hyvinkin epätasa-arvoisia. Siihenkään emme paljon voi vaikuttaa.

Lainsäädännöllä on erittäin vaikea puuttua tasa-arvoon. Ehkä koomisin kaikista yrityksistä, on tämän ns. tasa-arvolain se osa, jossa puhutaan mies ja naiskiintiöistä. Sille kai nauraisivat naurismaan aidatkin, jollei kyseessä olisi niin suuri epäoikeudenmukaisuus. Miettikääpä vaikka tätä. Laki sanoo, että johonkin lautakuntaan on nimettävä kumpaakin sukupuolta tietty määrä. Vaikkapa niin, että kymmenestä jäsenestä on oltava vähintään neljä jompaakumpaa sukupuolta. Ehdolla on vähän toista tusinaa ihmisiä, joista yhdeksän alan rautaista ammattilaista. He sattuvat olemaan samaa sukupuolta. Lisäksi tarjolla on kuusi täydellistä tolleroa, jotka oikeasti eivät käsitä yhtään mitään yhtään mistään. Hekin sattuvat olemaan samaa sukupuolta keskenään. No mitä sitten tapahtuu ? Lakia kunnioittavat valitsijat valitsevat lautakuntaan kuusi pätevää ja neljä tolleroa. Nämä neljä tolleroa ovat lain perusteella syrjäyttäneet kolme tosi pätevää ammattilaista.
Niin, tämä on vain yksi esimerkki. Näin oikeasti tapahtuu tässä elämässä.

Pelkästään sukupuolen perusteella voidaan syrjäyttää monin verroin pätevämpi henkilö jostakin tehtävästä. Tällä ei todellakaan ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Tasa-arvoa on se, että sukupuoleen katsomatta valitaan tehtäviin aina pätevimmät tarjolla olevat ehdokkaat. Poliittisessa päätöksenteossa ei toki sukupuolella ole aivan yhtä suurta merkitystä kuin muualla yhteiskunnassamme. Poliittiset päätöksethän pääsääntöisesti ovat muutenkin tolleroiden tekemiä, mikäli arvioimme vain päätöksiä.

Myös homoavioliittoja on puolusteltu ja perusteltu sanalla tasa-arvo. Mitäs tekemistä silläkään on tasa-arvon kanssa. Avioliitto on säädetty miehen ja naisen väliseksi liitoksi, joka koskee ihan tasa-arvoisesti kaikkia ihmisiä. Ei siinä pitäisi olla mitään epäselvää. Se on täysin tasa-arvoinen laki. Sen voi jo siitäkin päätellä, että kun minä menin naimisiin, ei yksikään virkamies suorittanut tutkimusta siitä olenko hetero. Oletan, että virkailijoita ei lainkaan kiinnostanut sukupuolinen suuntautumiseni. Näinhän se tietysti piti ollakin.

Tasa-arvoa on siis se, että kaikkia ihmisiä koskevat kaikki lait, riippumatta siitä, mihin mahdolliseen vähemmistöön hän kuuluu. Jos lakiin tehtäisiin poikkeuksia, tai niitä peräti muutettaisiin, vain sillä perusteella, että osa ihmisistä on jotenkin poikkeavia, olisi lainsäätäjillä kyllä töitä.

Mitä tästä opimme? Todennäköisesti emme yhtään mitään, sillä luonteenomaista ihmiselle on, että kun joku asia on iskostunut päähän, ei viitsitä tai uskalleta vilkaista sivulle ja asettaa asennettamme kritiikille alttiiksi.

Mikä se muuten on se sukupuolineutraali avioliitto. Laki ei sellaista termiä tunne, enkä tunne minäkään. En muuten tunne yhtään sukupuolineutraalia ihmistäkään, vaikka niitä kuulemma on.