maanantai 20. helmikuuta 2012

Ihan väärä mies ministerinä

Jo on meidän demokratiassa aikoihin eletty, jos oikeasti on totta, että ministeri ei tunne kansanvallan perussääntöjä. Olkoon nyt tilanne ihan mikä tahansa, niin vähintään sopimatonta on se, että ministeri suuttuu kansanedustajalle tämän käyttämästä puheenvuorosta. Se ei ole populismia, joksi sitä varmaan nimitettäisiin, jos kyseessä olisi joku perussuomalainen. Se on sikamaisen törkeää käytöstä ja rikkoo kansanedustajan koskemattomuutta ja puhevapautta. Ovathan ne pojat joskus ilkeitä, varsenkin silloin kun ovat oikeassa, mutta ministerin pitäisi vain sietää se ja koittaa suhtautua siihen tehtävänsä vaativalla vakavuudella. Ei pitäisi hermostua silloinkaan, kun tajuaa tehneensä pienen mokauksen. Ehkäpä hermostuminen johtuikin siitä, että ministeri Wallin ymmärsi, ettei hänen paikkansa oikeasti olisi hallituksessa lainkaan. Hyvähän se, että edes nyt ymmärsi, sillä suurin osa Suomen kansaa on sen ymmärtänyt aikoja sitten.

Uhkailiko ministeri perussuomalaisia kansanedustajia. Tuskinpa tuo juttu ihan vailla perää on kun Oinonen sentään vei asian eteenpäin. Oinonenhan on tunnetusti suorasanainen ja rehti kansanedustaja, eikä vähästä hötkyile.

Jari Sarasvuo väitti 17.02. TV:n pressiklubissa, että hän soitti Wallinille kysyäkseen mitä tämä oikeasti oli sanonut näille ”persujen” kansanedustajille. Kertomansa mukaan oli kuulemma sanonut, että ”kohta minä puhun suoraan”. Jos näin on, niin eihän siinä totisesti ollut kysymys uhkauksesta, vaan kyllä sitä nyt lähinnä lupauksena on pidettävä. Vuosikausiin ei yksikään ministeri ole puhunut suoraan, joten kyllä se olisi hallituksen piirissä ennenkuulumatonta. Tähän astihan ministerit ovat pyöritelleet sellaisia sanoja kuin vastuun kanto, sijoittaja vastuu ja vakausmekanismi. Kun sekaan sopivasti uitetaan muutama sivistyssana, joidenka merkitystä ei enempää sanoja kuin kuulijakaan ymmärrä, onkin poliittinen salakieli valmis. Jälkeenpäin on sitten helppo selittää, että niinhän minä sanoin jo edellisen hallituksen aikana. Kukaan ei voi väittää vastaan, koska kukaan ei ole ymmärtänyt edes sitä mistä on puhuttu.

Sen suurin osa kansasta ymmärtää, että kaikki tuo uhkailu ja pelottelu johtuu siitä, että kansaa sahataan silmään ja veronmaksajien rahoja lahjoitellaan holtittomasti rahaa käyttäville tuhlari valtioille, niin että omassa maassa on kohta nälkä käsillä. Sellaista seuraa siitä, kun valta annetaan niille, jotka eivät käytä valtaa oman maan parhaaksi, vaan myyvät kansallisen edun pelkästä olalle taputtelusta.

Puolustusvoimien alasajostahan tuo perussuomalaisten ja Wallinin välinen kinastelu vissiin alkoi. No armeijan kokonaistilanteeseen en ota kantaa, mutta kyllä se ihmeelliseltä tuntuu, että ketään ei tunnu kiinnostavan varuskuntien lakkauttamisen kokonaisvaikutukset ympäröivälle yhteiskunnalle. Kyllä Dragsvikin varuskunnan lakkauttamiselle kaikkein helpoin olisi perustelut löytää. Mokaus mikä mokaus.

Samaisessa pressiklubissa Sarasvuo koitti puolustella ystävänsä päätöstä, sanomalla että hän oppi aikanaan siellä ruotsinkieltä. No jos kielipolitiikka on joku perustelu, niin eikö sittenkin olisi tärkeämpää että ruotsinkieliset oppisivat suomenkieltä edes armeijassa. Se nyt vaan on niin, että Suomen armeijan komentokieli on suomi ja sen osaaminen kriisitilanteessa on jokaiselle sotilaalle tärkeää. Kun puhutaan puolustusvoimista, tarkoitetaan porukkaa joka tehtävänä on puolustaa tätä maata, eikä missään tapauksessa ruotsinkieltä.

Ehkä tarpeettomin kaikista varuskunnista on Dragsvikin varuskunta ja sen sulkemisen aiheuttamat ympäristötuhot vähäisimmät.

Varmaan pahalta kuulostaa ruotsinkielisten korvissa, mutta totuus on joskus sellaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti