Kuolemantuomiot

Olen kuullut väitettävän, että Suomessa ei ole kuolemantuomiota. Näinhän se virallisesti onkin, mutta käytäntö näyttää edelleen suosivan ajatusta, että mitä rajojemme ulkopuolella tapahtuu ei ole meidän asiamme.

Kirjoitin tässä muutama vuosi sitten tässä samaisessa blogissa aiheesta Alin karkotus, jossa kerroin Suomeen hyvin sopeutuneen irakilaisnuoren karkotuspäätöksestä.

Ali oli tullut Suomeen viiden nuoren ryhmässä. Suomen nurja ulkomaalaispolitiikka sai neljä muuta palaamaan vapaehtoisesti lähtömaahan, mutta Ali ei halunnut palata, koska uskoi henkensä olevan siellä uhattuna.  Taisi olla ali oikeassa, sillä noista neljästä ainakin kolme tapettiin lähes välittömästi heidän palattuaan lähtömaahan.

Alin karkotuspäätöstä ei koskaan pantu täytäntöön, sillä tuttavien ja kirkon avulla hän onnistui välttelemään viranomaisten karheaa kättä niin kauan, että sai aikaiseksi uuden prosessin ja lopulta myöskin luvan jäädä Suomeen.  Ehkä Alin nimi oli Ali, ehkä ei.  En halua paljastaa hänen henkilötietojaan, ettei hänelle tulisi uudelleen vaikeuksia, sillä saamieni tietojen mukaan hän on nyt hyvä ”suomalainen” ja maksaa veronsa tänne. 

Mutta tämä tarina on tosi.

Tosi on myöskin se, että olen lukuisia kertoja arvostellut Suomen viranomaisten kykyä arvioida kaukaisten maiden turvallisuustilannetta, sillä tuo Alin tarina ei ehkä ole ainut.  Varmaa kuitenkin on, että meillä ei ole mitään aihetta asettaa kyseenalaiseksi pakolaisten kertomuksia omasta tilanteestaan, sillä turvallisuuskysymys on myös hyvin henkilökohtainen kysymys. Jokseenkin varmaa on, että kukaan ei pakene omasta kotimaastaan, jos hänellä ei ole siihen pätevää syytä.

Miksi ihmeessä me edes mietimme, olisiko joku turvallista lähettää maahan, josta hän on jo kerran paennut.  Eikö meidän pitäisi miettiä, onko hän vaaraksi meille, jos annamme hänen jäädä tänne. Jos hän on kunnollinen ihminen, ei meillä ole mitään syytä lähettää häntä olosuhteisiin, joista me emme todellakaan tiedä juuri mitään. Kaikkihan me tiedämme, että me tarvitsemme näitä Aleja.

Täytyy muistaa, että lähes kaksi miljoonaa suomalaista asuu ulkomailla, emmekä ole edes asettaneet kyseenalaiseksi heidän oikeuttaa asua siellä. Mikäs erityisalue tämä Suomi on, että meidän pitäisi kieltää ulkomaalaisten asuminen täällä? 

Suomi sai nyt tuomion eräästä ”Alin karkoitus” -tapauksesta, jossa pakkopalautus onnistui ja omien maamiesten antama ”kuolemantuomio” myöskin toteutui.

En ole profeetta, mutta sen verran läheltä olen seurannut mahanmuuttajia ja heidän kamppailuaan uudessa kotimaassaan, että jotain tällaista odotin tapahtuvan, ennemmin tai myöhemmin. Näin tulee tapahtumaan uudelleenkin, ellei Suomi muuta radikaalisti politiikkaansa ja lopeta kunnollisten ihmisten pakkopalautuksia. 

Rikollisia minä en puolusta, mutta kun niitä näiden pakolaisten joukossa on suhteellisesti vähemmän kuin Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä!

Kannattaisi ainakin miettiä, kummasta porukasta on enemmän harmia Suomessa.