Vallanhimo

”Valta turmelee… ja ehdoton valta ehdottomasti. Joku aikansa suurmiehistä on näin sanonut, mutta oppi ei ole tainnut oikein mennä perille. Useita puolueita - Suomessakin aivan liian useita - on perustettu tietyn aatteen takia. Mutta kuitenkin, kun edes hieman on päästy maistamaan valtaa, niin aate unohtuu ja vallasta on tullut koko olemassaolon tarkoitus.
 

Vihreiden jäsen en koskaan ole ollut, enkä edes muista olisiko jäsenyys liikkeen alkuaikoina ollut mahdollinenkaan. Liikkeen johtohahmot julistivat suureen ääneen, että vihreä liike ei koskaan politisoidu eikä siitä tule puoluetta. Miten sitten kävikään?  Melko pian tuon julistuksen jälkeen liike merkittiin puoluerekisteriin, ja kun havaittiin, että aatteella on myös sen verran kannatusta, että se tuo vähän valtaakin, niin aate unohtui ja vallasta tuli pääasia. Valtaan pyrittiin, ja pyritään, kaikin mahdollisin keinoin.  Nykyvihreät eivät juurikaan välitä vihreistä arvoista, vaan vallanhimon keinoja on erilaiset utopiat ja olemattomilla vaaroilla pelottelu. Laskutaitokin taitaa olla pikkusen hakusessa, kun tuulivoiman todellisia kustannuksiakaan ei osata laskea.  Siinä mielessä siis normaali puolue - totuudesta ei tarvitse välittää.

Totuudesta ei myöskään välitä toinen ”hihhulipuolue”, joka kyllä ymmärtää vastustaa tuulimyllyjä, mutta unohtaa laskutaitonsa silloin, kun pitäisi arvioida maahanmuuttajan kotoutumisen kustannuksia tämän tuomaan verotuloon, jos tämä jää Suomeen.  Tämä puolue on tietysti halla-aholaisten valtaama perussuomalaiset, joka todellakin on oman vallanhimonsa uhri. 

Muistan hyvin ajan, jolloin ”persut” perustettiin. Samoin kun ne aatteet, joita varten se syntyi, mutta ajan kanssa vallanhimo sai nuo arvot unohtumaan.  En väitä, että syy olisi kokonaan natsimielisten vallankaappaus, sillä puolueen laajenemishalun seurauksena mukaan pääsi lähes kuka tahansa.  Timo Soinin suurin virhe oli se, että hän ei ajoissa puuttunut selvästi näkyvissä olevaan kehitykseen.  ”Kansallismielisten” vallankumous tapahtui kyllä näennäisesti demokraattisesti, mutta kun Jyväskylän puoluekokouksessa vähänkin höristi korviaan, ei voinut välttyä ajatukselta, että kaikki ei nyt kuitenkaan ole menossa aivan oikeaan suuntaan. 

Voi olla totta, että Timo Soini johti puoluetta hieman yksinvaltiaan ottein, mutta sai kuitenkin kannatuksen nousuun. Samaa ei voi sanoa Jussi Halla-Ahosta.  Siltä ainakin näyttää, että hän ei johda puoluetta lainkaan, mutta antaa hyvin ontuvia ja osittain typeriäkin lausuntoja.  Ehkä kansa reagoi hieman viiveellä, mutta jokseenkin varma olen, että kannatuksessakin tuo ”hajaannuspuolue” jää melko varmasti muiden eduskuntapuolueiden jalkoihin.  Valtapyrkimyksissään ”persut” on jo uransa huipulla … kukaan ei halua olla samaa mieltä, eikä puolue missään tapauksessa ole hallituskelpoinen.

Rasismia Suomen kansan enemmistö tuskin koskaan hyväksyy.

Ei toki ole niin, että vain nuo kaksi puoluetta olisivat turhakkeita, mutta ehkä ne kuitenkin ovat selvimmin niitä puolueita, jotka ovat aatteensa myyneet vallan alttarille.

Onhan meillä toki muitakin populistisia puolueita, jotka jonkin verran kalastavat myös ”toismielisten” ääniä katteettomilla lupauksilla ja utopioilla. Vaalien jälkeen voidaan aina sanoa: ”...Oltaishanme, mutta kun se ei ollu pelkästään meistä kiinni.”

Usein tuo onkin se suurin totuus, jonka puoluejohtajien suusta kuulee.  Näinhän se todella on, että mikään ei ole yhdestä puolueesta kiinni.