Ei puheilla paljon mitään merkitystä ole, ei ainakaan silloin, kun puheet ovat ristiriidassa tekojen kanssa. Kysymyksessä on huulivoimistelu, vaikka joku joskus sitä politiikaksi onkin kutsuttu. Ei se oikeasti mitään politiikkaa ole, sillä politiikka on - niin kuin usein olen todennut - yhteisten asioiden hoitoa. Se ei ole itsensä kehumista, eikä huulten heiluttelua.
Ehkäpä minäkin kynää tärisytän, sillä hyvin vähän olen aktiivipolitiikassa mukana ollut, vaikka en ihan huono ole itseni kehumisessa. Kovin paljon en kuitenkaan ole yhteisten asioiden eteen tehnyt, joten politiikoksikaan en itseäni laske.
Syksyllä otetuissa röntgenkuvissa on todettu, että minun selkärangassani on joku mutka. Hyvää tässä tietenkin on se toteamus, että minulla on selkäranka. Se tekee minusta äärettömän sopimattoman politiikkaan, sillä suomalaisella poliitikolla se on hyvin harvinainen ominaisuus. Sehän saattaa aiheuttaa jopa eduskuntaryhmästä erottamisen, sillä onhan tosi törkeää, että yrittää pitää kansalaisille antamansa lupauksen. Se on suorastaan ennenkuulumatonta, eikä sellaista ole juurikaan todettu. Siksi tällaisia puheita ja lupauksia sanotaankin vaalilupauksiksi, erotuksen todellisesta tarkoituksesta ja oikeista lupauksista..
Lupaukseni olen näköjään pettänyt minäkin, sillä niin usein olen sanonut, että tästä aiheesta en enää kirjoita, mutta aina vaan kirjoitan. Antakaa anteeksi, mutta kun se joskus niin korpeaa. Senkin olen luvannut, että aktiiviseen puoluepolitiikkaan en enää sekaannu. Saas nyt sitten nähdä, sillä paljon on pyydetty ja ainakin melkein olen suostunut. Onhan se tietysti olemassa sellainenkin mahdollisuus, että oikeasti johonkin suostun, mutta sen lupaan, että lahjuksia en ota. Ehkä nyt jotain ihan pientä ja tavanomaista, niinkuin jotain kymppitonneja syntymäpäivänäni.
No oikeasti kyllä jo ehdotuksesta suuttuisin. Sen myös teen jo etukäteen selväksi, että ei ole maailmassa sen luoka puoluekuria, joka saisi minut toimimaan vakaumukseni vastaisesti. Uskon mihin uskon ja sen mukaisesti toimin.
Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyn heti, kun löydän sukupuolineutraaleja ihmisiä. Tähän asti tämän teeman ympärillä on mellastanut vain miehiä ja naisia.
No oikeasti... eihän sukupuoliasiat edes politiikkaan kuulu. Toki vanha naimiskaari voitaisiin jo uusia. Vai ketä kiinnostaa "kahden viikon julkipano maistraatin edessä"? Minua kyllä, mutta kun ei kunto kestä, ja olen jo naimisissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti