Valta vai aate

Tuo on kysymys, jota olen joutunut paljon pohtimaan politiikkojen loikkaillessa puolueesta toiseen. Noita loikkauksia olen kyllä puolustellut silloin, kun kyse on puolueessa tapahtuneista aatteellisista muutoksista, mutta pidän menettelyä vähintäänkin kyseenalaisena silloin, kun sillä halutaan varmistaa vain oma henkilökohtainen asema.

Toki myönnän, että olin vakaumuksellinen ”vennamolainen” ja SMP:n kuoleman jälkeen myös perussuomalainen, niin kauan kuin puolue ajoi rehellisesti suomalaisten etua. Jyväskylä puoluekokouksen jälkeen kuitenkin kaikki muuttui, ja osa perussuomalaisista ei enää voinut katsoa puolueen vastaavan sen alkuperäistä tarkoitusta. Näin syntyi uusi puolue, Sininen tulevaisuus. Kaikki tietävät, miten puolueelle vaaleissa kävi: se ei saanut yhtään kansanedustajaa, koska kansa ei yksinkertaisesti tiennyt, mistä oikeasti oli kysymys. Suurin osa puolueen ”oikeamielisistä” meni mukaan tähän uuteen puolueeseen, mutta oli myös niitä, jotka pitivät omaa kansanedustajan paikkaansa tärkeämpänä kuin aatetta ja uskoivat tuon vanhan puolueen maineen riittävän paikan säilyttämiseen.  Tässä suhteessa olivat oikeassa, mutta aate tuntui hämärtyneen. ”Nykypersujen” aate on kaikkea muuta kuin isänmaallista ja sen pääteema on rasistisuus ja maahanmuuttovastaisuus. Minun silmissäni persujen isänmaallisuus näyttäytyy lähinnä samanlaisena kuin aikoinaan saksalaisten kansallissosialismi.

 

 Kansallismielisiä molemmat.

Uskoin sinisen tulevaisuuden edustavan nyt sitä vanhaa vennamolaista linjaa, joka teemana oli ”rötösherrat kuriin” -linja ja isänmaan etu.  Siksipä koin hyvin järkyttyneenä uutisen, jonka mukaan puolueen johtohahmoihin ja perustajiin lukeutunut Simon Elo oli eronnut puolueesta ja liittynyt Kokoomukseen.  Eihän se kokoomus ihan pahin puolue ole, mutta ei myöskään koko kansan puolue.

Sininen tulevaisuus on toistaiseksi joutunut paitsioon, mutta aate elää, ja luulen, että minä pysyisin sinisenä, vaikka se maksaisi jonkin viran. Järkyttynyt olin myös siitä tiedosta, että kokoomus olisi valmis persujen kanssa yhteiseen halitukseen.

Ei ehkä ollut kovin kaksinen tuo Rinteen hallitus, eikä Marinin hallituksesta vielä oikein mitään tiedetä, mutta kauhea on se mielikuva hallituksesta, jossa ”nykypersut” saisivat huseerata.  Vähemmälläkin töppöilyllä on moni motoristiporukka leimattu rikollisjengiksi.

No, minun tehtäväni ei ole toimia syyttäjänä, tehköön syyttäjä vain tehtävänsä, mutta jossakin se pitäisi kansanedustajankin kohdalla raja kulkea.

Kyllä minua masentaa ajatus siitä, että meillä on edelleen kansanedustajia, joita ei heidän mielestään laki koske. En osaa sijoittaa heitä oikein mihinkään lokeroon.

En myöskään pidä poliitikoista, jotka asettavat oman poliittisen tulevaisuutensa aatteen edelle.

Näille pois pudonneille kansanedustajille voin vain sanoa, että vaikka valta meni, niin aate elää. Pitäkää aatteesta kiinni.

Tunnen monia sinisten kansanedustajia ja ministereitä, ja täytyy sanoa, että ”tolkun” ihmisiä ovat. Näin ei voi sanoa kaikista nykyisistä eduskunnassa istujista.

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa

Kirjoitin sanomalehti Keskisuomalaiseen osan elämäntarinaani tuulivoimapakolaisena ja sain paljon myönteistä palautetta. Tuulivoima ei todellakaan ole niin suosittua kuin tuulivoimayhtiöt antavat ymmärtää. 

 

Samoihin aikoihin Keskisuomalaisesta saatiin myös lukea niistä Keski-Suomen kansanedustajista, jotka kannattavat tuulivoiman rakentamista. Siispä laitettiin myös kirje heille ja kerrottiin kansainvälisistä tutkimuksista, jossa kiistatta oli todettu lukuisia haittoja sekä luonnolle että eläimille ja ihmisille.

 

Sen verran vakavasta asiasta on kysymys, että kansanedustajatkin vaivautuivat vastaamaan kirjeisiin. Jonkinlainen hämäys siinä kuitenkin näytti olevan takana, sillä yleisin puolustelu vastauksissa oli, että ”eihän me ihan summassa, vaan alueen asukkaita on kuultava.” Kaipa se niin on, mutta kokemuksesta tiedän, ettei sillä mitään todellista merkitystä ole.

Kansanedustajatkaan eivät tunne myllyjen haittavaikutuksia, koska eivät ole vaivautuneet ottamaan selvää. Voidaanko siis olettaa, että Matti Meikäläinen antaa asiantuntevan kommentin? Voin vakuuttaa ,että ei anna, sillä tuulivoimayhtiöiden lobbarit ovat onnistuneet myymään aatteen kaiken hyvän nimissä ja sopivan rahakuoren säestyksellä.

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, luulee tekevänsä kovasti oikein puoltaessaan tuulivoimaa, tai on ainakin vastustamatta sitä.

Kyllä se niin on, että tietämättömiltä on melko turha kysellä mitään.

En syytä heti entisen kotipaikkani Kalajoen asukkaita, vaikka heille kävi juuri näin. Kalajoesta piti tulla minunkin eläkepäivieni koti, eikä mieleenikään tullut se, että tulevat tuulimyllyt vainoaisivat juuri minua.  Vaimoni ansiosta minulla oli hyvät suorat yhteydet Saksaan, josta pian sain tietoa myllyjen haitoista ja lopulta sain myös selville, mistä ihmeellisisä oireissani on kysymys. Joskus hoipuin kun humalainen, vaikka en vuosikymmeniin ole ottanut viinan pisaraakaan. Voin siis helposti ymmärtää, että kyse ei ole kännistä. Samaa etua ei läheskään kaikilla suomalaisilla ole.  Täytyy muistaa, että alun alkaen vastasimme mekin kyselyyn: ”Rakentakaa vaan, ei se meitä haittaa”.  Nyt olisi kanta hieman toinen.

Minä olen suhteellisen korkeasti koulutettu ja pystyin melko pikaisesti hankkimaan tietoa, mutta kaikille ei tämäkään ole mahdollista. Kalajoella tulin myös huomaamaan, että kaikki eivät edes halunneet myöntää totuutta, sillä se oli ja on edelleenkin heidän aiemman uskonsa vastaista. Kokemus järisytti meitä, mutta kaikki eivät kokeneet asioita yhtä voimakkaasti tai eivät tienneet, mitä heille oikeasti tapahtui.  Asioista puhuminen oli myös tavalla tai toisella tabu, sillä virallinen järjestelmä leimasi heidät melkein hulluksi, tai ainakin luulosairaiksi. Tätä leimautumista varottiin jopa niin paljon, että kun portugalilainen professori Alves-Pereira saapui paikkakunnalle kertomaan tulivoiman terveyshaitoista, eivät edes paikkakunnan terveysviranomaiset tulleet kuuntelemaan asioita. Ilmeisesti asiaa ei pidetty merkittävänä, syystä että tohtori ei ollut edes Kalajoelta.

Nyt Kalajoella on jo syntynyt lievä vastarinta myllyjä kohtaan, mutta väki on herännyt aivan liian myöhään.

Kenenkään ei siis kannata luottaa siihen, että paikallisilla asukkailla olisi oikea käsitys asiasta.  Minä sain tiedon, koska minulla oli koulutusta ja kokemusta, joiden avulla pystyin ottamaan asioista selvän.  Myllyjen rakentamispäätöksessä ei kuitenkaan kannata kovinkaan paljon nojata paikallisten asukkaiden lausuntoihin. He eivät yksinkertaisesti tiedä, mistä oikeasti on kysymys ja mitä tapahtuu, kun myllyt pyörähtävät käyntiin.

Kansanedustajilla pitäisi kuitenkin olla kyky ja velvollisuuskin hankkia tuulivoimasta oikeaa tietoa.  Tuulivoima ei ole ainoastaan vahingollista, vaan myös melko kallista, kun kokonaiskustannukset ja varavoimalat lasketaan mukaan.

Onko tämä maa pakko tuhota?

Näyttää siltä, että minä provosoidun, kun provosoidaan. Vaikka olin lukuisia kertoja päättänyt, että en viitsi hakata päätäni seinään kirjoittamalla tuulivoimasta, kun se ei kuitenkaan vaikuta mitään ja ainoa lohtu koko asiassa näyttää olevan se, että on todennäköistä, että minä kuolen ennen kun koko maa on tuhottu noilla härveleillä. Olen kertonut oman tarinani omassa blogissani ”Kallan kuvernööri / tuulimyllyjenvarjossa”, mutta tiedän että sillä ei suuria vaikutuksia ole tässä korruptoituneessa maassa, jossa ei oikein kukaan halua nähdä totuutta.

Tuulivoiman puolustajat puolustavat tuulivoimaa pelkkien unelmiensa varassa, vaivautumatta ottamaan edes selvää totuudesta. Kohtuullinen joukko ihmisiä myös vastustaa noita myllyjä, ja he nojaavat tiukasti tutkittuun tietoon.  Suomessa ei asiaa kovin paljon tutkita, mutta tiukkaa tieteellistä tietoa löytyy maailmalta runsaasti.

Tähän kirjoitukseen minut herätti kauhu-uutinen Keskisuomalaisessa. Keski-Suomeen suunnitellaan kymmeniä, jopa satoja tuulimyllyjä. Se oli kauhu-uutinen minulle, sillä tännekö minä pakenin noita myllyjä Kalajoelta? Kokemuksen ja koulutuksenikin perusteella tiedän myllyjen terveysvaikutukset, mutta en kuollaksenikaan voinut uskoa, että totuutta ei haluta edes tietää.

Onhan se totta, että eivät nuo härvelit ole edes kauniita, mutta ennen kaikkea ne ovat terveydelle ja luonnolle haitaksi, eivät tuota edes kovin edullista sähköä. Ainut todellinen hyötyjä on tuulivoimayhtiö, mutta sekin vain siihen asti, kun tuulivoimatukea maksetaan.

Ei vielä tiedetä, kenelle lankeavat sitten tuulivoimaloiden purkukustannukset, kun se aika koittaa. Ainakin siitä saadaan lihava riita aikaiseksi maanomistajan, voimayhtiön ja rakentajan välillä. Myllyjen todellinen käyttöikä on noin 15 vuotta, joten melko pian tuokin nähdään.

Oman ongelmansa aiheuttavat sitten purkujätteet. Vihreät olivat aivan oikeassa sanoessaan, että voimaloiden jäteongelmaa ei ole vielä ratkaistu. Erehtyivät vain sotkemaan tuulivoimalan ja ydinvoimalan jätteet keskenään. Se on nimenomaan tuulivoimala, joka aiheuttaa tämän jäteongelman.

Kuten sanoin, onni onnettomuudessa on se, että minä luultavasti pääsen täältä pois ennen noita massiivisia ongelmia, mutta pitäisi meidän hieman jälkipolviakin ajatella. Ei ole kohtuullista, että jätämme heille asunkelvottoman maan.

Lue lisää: https://syte.fi/2020/01/12/infraaani-aiheuttaa-terveyshaittoja-jopa-15-20-kmn-etaisyydella-tuulivoimaloista-riskietaisyys-kasvaa-voimaloiden-tehon-maaran-tai-korkeuden-kasvaessa-tai-pitkaaikaisaltistuksessa/?fbclid=IwAR1YAGhPo2Vy5tM2abcNQtCV7Cqx9XHY6gcw7gS69-0qskWVyZxNys8Z60E