Myytin murtajat

Olen silmät kipeiksi joskus seurannut televisiosta tuota sarjaa, jossa yritetään milloin mitäkin kansalaisten uskomusta horjuttaa. Lapsellisiahan ne myytit usein ovat ja yhtä lapsellisia niiden murtamismenetelmät. Sen verran teknistä näppäryyttä kuitenkin, että olen jaksanut olla asiasta kiinnostunut.

Jotkut poliittiset myytit ovat usein lähes yhtä lapsellisia ja uskomattomia, mutta niihinkin uskotaan silmät ummessa yli puoluerajojen. Parlamentarismin toimivuuskin on enää vain myytti, johon uskovat vain ne jotka eivät koskaan ole ajatelleet tätä päätöksentekomekanismia. Uskopa tähän myyttiin kuka tahansa, ei sillä kovin suurta merkitystä ole, paitsi jos tajuaa, että tämä ei voi olla järjestelmän tarkoitus ja haluaa sitten tehdä jotain asioiden korjaamiseksi. Minun tehtäväni ei ole neuvoa ihmisiä siitä miten pitää äänestää, vaikka joskus ehkä haluaisinkin. Pahaksi ei kuitenkaan voi olla se, jos koetan varovasti vihjata, että älkää uskoko silmät ummessa mihinkään vanhaan myyttiin.

Voi hyvinkin olla, että kovasti yllätytte, kun tutkitte puolueiden puolueohjelmia ja vertaatte niitä omiin tavoitteisiinne ja tuntemiinne tosiasioihin. Varsinkin, jos vuosikausia olette äänestäneet samaa puoluetta, ja ehkä myös isänne ja isoisänne on äänestänyt sitä, syvästi uskoen että se ajaa teidän asiaanne. Se ei nimittäin ole myytti, että puoluekanta peritään huomattavasti useammin kuin muodostetaan itse. Se on tutkittu tosiasia, niin kuin on sekin, että suurin osa äänestäjistä ei todella tiedä, millainen heidän äänestämänsä puolue oikein on. Totta on myös se, että ihmiset puolueen sisällä ovat hyvin erilaisia ja monesti yksittäisissä asioissa suurestikin eri linjoilla kun edustamansa puolue.

Ennen äänestyspäätöstä kannattaa siis ottaa selvää sekä puolueesta että ehdokkaasta, jota aiotte äänestää. Varsinkin kunnallispolitiikassa henkilöllä saattaa olla paljonkin suurempi merkitys kuin puolueella. Vanhat puolueet ratsastavat vanhoilla arvoilla, vaikka niillä oikeasti on hyvin vähän tekemistä päivän politiikan kanssa. Perinteisiä työväenpuolueita ei enää ole, kommunismi on kuollut ja Perussuomalaisista luodaan mielikuvia, joilla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Ehkä Kokoomus on säilyttänyt asemansa, Kataisen eurosekoiluista huolimatta, varakkaiden ja suurituloisten edun ajajana.

Ehkä pahin myytti, joka pitäisi murtaa, on tuo myytti Perussuomalaisten maahanmuuttovastaisuudesta, tai rasistisuudesta. En koskaan ole törmännyt elävässä elämässä siihen, että joku perussuomalainen olisi ollut rasisti tai edes maahanmuuton vastustaja. Sen toki tiedän, että maahanmuuttopolitiikan uudistamista puolueen piirissä on vaadittu. Nykyinen maahanmuuttopolitiikkahan on hyvin byrokraattinen ja oikeasti rasistinen. Me tarvitsemme maahanmuuttajia, ja sen jokainen perussuomalainen käsittää. Uskon myös, että suurin osa perussuomalaisista vastusti sitä parin vuoden takaista mummojen karkotusta. Näistä mummoistahan ei ollut Suomelle mitään haittaa, mutta tämän tapainen karkotus oli häpeäksi koko sivistyneelle yhteiskunnallemme.

No ihan lopuksi voin tunnustaa, että en minä niin sinisilmäinen ole, että luulisin, ettei Perussuomalaisissa ole yhtään rasistia. Kyllä niitä varmasti on, keskimäärin saman verran kuin muissakin puolueissa, mutta ei varmakan sen enempää. En tiedä mistä moinen myytti on oikeasti syntynyt, mutta rasismi nyt ei kertakaikkiaan kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan ja sen kitkeminen on jokaisen puolueen asia. Todella typerää on leimata se jonkun puolueen yksityisasiaksi.

Kokonaan oma juttunsa on se, että jokaisessa maassa on noudatettava sen maan lakeja, eikä niitä tule muuttaa jonkun etnisen ryhmän vaatimuksesta. Maassa maan tavalla, näinhän me olemme aina ajatelleet.