maanantai 30. heinäkuuta 2012

Arkadianmäen kesäteatteri

On tämä ihan mahdotonta, kun tämä parkuminen ei millään meinaa loppua. Ihan varsinainen itkuiikka en ole, mutta sen verran pahasti sattuu sieluun tämä suomalaisen parlamentarismin alennustila, että joskus on pakko ihan vollata. Sitä minä vaan ihmettelen, että kansa ei siihen ole reagoinut oikeastaan millään tavalla. Hyvä kansa muuten, mutta kyllä nyt pitäisi nousta kapinaan, sillä meitähän suorastaan pilkataan.

Suomalaisen demokratian häpeäpilkku on puoluekuri. Se tekee mahdolliseksi kaiken tämän. Miettikääpä oikeasti tätä asiaa. Ajatelkaa vain pelkkää asiaa, ilman minkäänlaista poliittista väritystä.

Jos jonkin tuomioistuimen tuomaria tai vaikkapa lautamiehiä painostetaan, tai peräti uhkaillaan, me kaikki olemme sitä mieltä, että tämä on väärin, eikä sitä voi hyväksyä. Sitä minä sitten ihmettelen, että me mukisematta nielemme sen, että tällainen menettely kohdistuu demokraattisesti valittuihin luottamusmiehiin ja kansanedustajiin. Ai että emme muka hyväksy. Valitettavasti me hyväksymme sen, sillä puoluekuri on juuri sitä. Hyvin harvoin olen kuullut kenenkään asettuvan vastustamaan puoluekuria, sillä niin syvälle se on juurtunut suomalaisessa yhteiskunnassa.

Useimmat meistä muistavat vaalien jälkeiset tapahtumat. Kansa oli äänestänyt ”väärin” ja alkoi yleiset takinkääntäjäiset. Pari Vasemmistoliiton kansanedustajaa muisti, että he olivat luvanneet jotain kansalle ja päättivät pitää lupauksensa siitäkin huolimatta, että Arhinmäki joutuisi kulkemaan omalla kustannuksellaan töihin. Koko työväenaate suli hetkessä. Oli ihan ennen kuulumatonta, että kansanedustajan tehtävät menivät puoluejohdon tukemisen edelle, ja kun mitkään painostuskeinot eivät riittäneet, päätettiin erottaa nämä herrat puolueen eduskuntaryhmästä. Varmaan olisi erotettu koko puolueesta, mutta siihen ei Arhinmäen valtuudet tainneet riittää.
Vasemmistoliiton kannattaja en vähemmässäkään määrin ole, mutta näiden herrojen suoraselkäisyyttä kunnioitan. Kyllähän se niin on, että kansanedustajan ensisijainen tehtävä on edustaa kansaa. Siihen heitä velvoittaa jo perustuslaissa määritetty tehtävä. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että kansalle annetut lupaukset menevät kaiken muun edelle. Jos puoluekuri uhkaa kansalle annettujen lupausten täyttämistä, on puoluekurin väistyttävä, eikä siitä saa olla minkään asteisia sanktioita.

Nyt minäkin sitten syyllistyn rikokseen. Syyllistyn kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Kun kyseessä on kuitenkin ihan pieni ryhmä, niin varmasti tämä rikoskin on ihan pieni. Populaatio käsittää vain parikymmentä yksilöä, joita me pidämme hallituksena. Nouskaa hyvät ihmiset kapinaan näitä terroristeja vastaan.

He ovat vieneet vallan kansalta ja eduskunnalta. Parhaita esimerkkejä tästä oli tämä äänestys Espanjan tukipaketista ja takauksista. Kun kansanedustajat valittivat, että eivät he saaneet riittävää tietoa siitä mistä oikeasti oli kysymys, niin Helsingin Sanomat kirjoitti asiasta tosi osuvasti. Jotenkin tämän sisältöinen se teksti oli: ” Ei ole väliä, vaikka kansanedustajat eivät käsittäneetkään mistä he äänestivät, sillä asiahan oli päätetty joka tapauksessa.” Ei siis oikeasti ollut kyse mistään demokraattisesta päätöksenteosta, vaan näytelmästä, jolla haluttiin antaa sellainen kuva, että edelleen meillä kunnioitetaan perustuslakia ja että parlamentarismi toimii. Eihän meillä todellisuudessa mitään lakia ole kunnioitettu enää aikoihin, ja parlamentarismista ei voida edes puhua.

Hyvät suomalaiset. Nouskaa jo viimein kapinaan, olettehan pystyneet siihen ennenkin. Parhaiten kapina alkaisi eduskunnasta itsestään, kun edustajat yksinkertaisesti alkaisivat kuunnella kansan mielipidettä ja pyyhkisivät puoluekurilla istumalihaksensa. Silloin kansanedustajat olisivat taas kansanedustajia eivätkä puolueittensa sätkynukkeja.

Eikö todellakaan tunnu yhtään turhauttavalta tulla kesken kesäloman painamaan nappia jonka värin joku Katainen on määrännyt? Sitä nappia on painettava siitäkin huolimatta, vaikka oma vakaumus kertoisi ihan toista. Jos joku sinisilmä todella väittää, että meillä parlamentarismi toimii, niin hypätköön järveen. Kun ei todellakaan toimi, eikä sitä tee toimivaksi Arkadianmäen kesäteatterikaan, järjestettäköön siellä kuinka viihdyttäviä näytelmiä tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti