Näin muuttuu maailma

Menneinä vuosina, kun olin vielä aktiivi poliitikko, oisin varmasti repinyt pelihousuni, jos olisin kannatusmittauksista saanut lukea, kuinka perussuomalaisten kannatus on pudonnut.  Nyt täytyy vain todeta, että hyvähän se on, että kansa alkaa herätä ja huomaa, ettei alkuperäisestä puolueesta ole muuta kun nimi jäljellä.  Valitettavasti tätä muutosta ei suuri yleisö ole vielä täysin havainnut, mutta ihmekös tuo, kun ei kaikki entisen puolueen jäsenetkään ole muutosta huomanneet.  Ainahan on mukana ollut sekä natseja että halla-aholaisia, mutta entisinä aikoina tämä porukka pidettiin jotenkin aisoissa. Ehkä kansallismielisyys veti joitakin ihmisiä puoleensa. Minä en siihen lankaan mennyt ja olin jo jonkin aikaa ihmetellyt puolueen herkkää erottamispolitiikkaa, joka vaikutti olevan jostain vanhoista kommunistipuolueista. Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen oli vain ajan kysymys, milloin puolue hajoaa, eikä siihen kovin pitkää aikaa mennytkään, sillä olihan selvää, ettei ”nykypersuista” ollut minkään vastuun kantajiksi.

Minäkin joudun uuden valinnan eteen, vaikka en minkäänlaisesta poliittisesta menestyksestä haaveillutkaan, mutta selvää oli sekin, että en tuohon rasistiseen porukkaan halunnut jäädä.

SDP:n pimeän puolen olin jo nähnyt opiskeluaikoinani Oulussa, jossa kaupungin virkoja täytettäessä SDP:n jäsenkortilla ohitettiin kaikki muutoin pätevämmät.  Voi olla, että puolue on noista ajoista hieman siistiytynyt, ja Sanna Marin on onnistunut näyttämään puolueen hyvät puolet. Jotenkin opiskeluaikoinani suuhun jäänyt paha maku vaivaa edelleen.  Demaria minusta ei siis ole tullut.

Jäljelle jääneet vaihtoehdot ovat siis hyvin vähäisiä. Varhaisessa nuoruudessani kävin Kansallisten nuorten tilaisuuksissa, mutta jo silloin totesin, että ei taida olla minun juttuni, sillä jotenkin vierasta oli ”Karjalan pakolaiselle” myös Kokoomuksen sanoma. Presidentin vaaleissa olen kyllä ollut Kokoomuksen äänestäjä ja voin olla vastakin, sillä tuntuu siltä, että Sauli Niinistölle tuskin löytyy varteenotettavaa kilpailijaa.  Näin se siis menee: jos mies on vielä mukana, niin minun ääneni tulee saamaan.

Kaikenlaisia ajatuksia ja aatteita sitä ihmisen mielessä pitkän elämän aikana liikkuu. Myös Vihreän liikkeen suuntaan katselin hamassa nuoruudessani, niin kuin monet muutkin opiskelijat. Aate oli hyvä, ja mielestäni se aatteena olisi saanut pysyäkin.  Liikkeen johto vannoi vielä 60-luvulla, että aate kuuluu kaikille eikä sitä koskaan tulla politisoimaan. Aika pian kuitenkin liike rekisteröitiin poliittiseksi puolueeksi ja alkoi poliittinen peli. Eihän tuosta porukasta ollut politiikkaan silloin, eikä ole vieläkään, joten en halua tahrata käsiäni tuohonkaan joukkoon.  Tiedän kyllä, että mukana on joitakin ihan hyviä ihmisiä, mutta monet tämänkin liikkeen ajatuksista ovat ajautuneet sen verran metsään, että enää ei voida pitää läheskään kaikkia puolueen toimia ihmisille ja luonnolle hyvänä.

Kristillinen liitto on jotenkin lähellä sydäntäni, vaikka siinäkin on lievä sivumaku. Kristillisyys saa kyllä kuulua politiikkaan, mutta sen on ulotuttava kaikkiin puolueisiin laidasta laitaan. Mikään yksittäinen puolue ei saa omia sitä itselleen, eikä minkään puolueen puolueohjelma ole Raamatussa. Ihmiset ovat yksilöitä, eikä heitä saa sitoa minkään uskonnon opeilla.

Tulkoon jokainen uskollaan autuaaksi, tai sitten vaikka ilman uskoa.

Ruotsalaiset ovat puhtaasti kielipuolue, joten se jää minun listaltani ilman muuta pois. Ihan mahdottomana en pidä, jos jossakin tilanteessa, esim. presidentin vaaleissa, antaisin ääneni yli kielimuurin, mutta hyvin epätodennäköisenä sitä pidän.

Vasemmistoliitolle ei heru sympatiaa senkään vertaa.

Ehkä tietämättömyyttään ihmiset jättivät eduskunnasta pois puolueen, joka kantoi mukanaan sekä Veikko Vennamon SMP: n perintöä että alkuperäisten perussuomalaisten aatetta.  En minä sitäkään itke, mutta harmittaa se vähän.  Olen jokseenkin varma, että tuhannet ”persujen” äänestäjät olisivat olleet lähempänä omia ajatuksiaan äänestäessään Sinistä tulevaisuutta.

Vaikka minulla ei ole mitään poliittisia päämääriä tai haaveita, olen kyllä sydämeltäni nyt sininen.  Aate ei kuole vaalitappioiden mukana.