Äänestysaktiivisuus

Aivan hiljalleen käytiin kirkollisvaalit, joissa äänestysaktiivisuus jäi kohtuullisen alhaiseksi, vaikka nousikin edellisistä vaaleista. Ehkä kirkollisvaaleja ei voi sellaisenaan verrata poliittisiin vaaleihin, vaikka poliittiset puolueet yrittävät sotkeutua myös niihin.  Ehkäpä kirkollisista asioista kiinnostuneiden osuus on tuo edellisten vaalien lukema, noin 15 %.

Minun mielestä kysymys on varsin terveestä ilmiöstä. Ne äänestävät, joita asiat kiinnostavat ja jotka myös hieman tietävät missä mennään.

 

Olen aina ihmetellyt yleistä huolestumista alhaisista äänestysprosenteista. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin pitäisi pikemminkin olla huolissaan liian suuresta äänestysprosentista.  Tuo 10-15% kertoo aika selkeästi sen ihmisjoukon määrän, joka oikeasti on kiinnostunut yhteisistä asioista ja tietää jotakin politiikasta, poliittisista päätöksistä ja niiden vaikutuksista.  Jäljelle jäävä 85-90% äänestää siksi, että yleisesti kerrotaan, että äänestäminen olisi jonkinlainen velvollisuus. No ei todellakaan ole.

Jos ei sinulla ole lainkaan käsitystä politiikasta eikä äänestettävää ehdokasta, jonka uskot ajavan yhteisiä asioita, älä äänestä.  Antamasi ”sattumaääni” voi viedä pohjan koko järjestelmältä.  Ei tietenkään yksin sinun äänesi, mutta kun äänestäjistä on suurin osa niitä, jotka valitsevat ehdokkaansa jollakin seuraavista perusteista: komea mies, pärjännyt missikilpailuissa, kaunis nuori nainen, menestynyt urheilija tai tv-kasvo. Onpa sattunut niinkin, että ehdokaslistalla on ääniä kerännyt tunnettu pankkirosvo.

Alhaisesta äänestysaktiivisuudesta ei todellakaan kannata olla huolissaan, vaan päinvastoin. Huolissaan pitää olla siitä, jos tuo sattumaäänten määrä ylittää kansallisen kipurajan ja valittu porukka alkaa muistuttaa urheilujoukkuetta tai laulukuoroa.  En minä kenenkään äänioikeutta halua viedä, mutta jos et oikeasti tiedä, ketä äänestät tai miksi äänestät, ei sinun todellakaan tarvitse äänestää.

Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle ja kansaa edustaa kansan valitsema eduskunta. Ei ole ihan turhaan sanottu, että kansa saa sellaiset johtajat, jotka ansaitsee. Suomen kansa on ansainnut eduskunnan, joka ei osaa edes pitää valtaa itsellään vaan antaa siitä osan esimerkiksi ay-liikkeelle, jota perustuslaki ei edes mainitse päättäjien joukossa.

Pääsääntöisesti suomalaisessa politiikassa valtaa pitävät puoluejohtajat ja muutamat aktiiviset puhujat.  Edes kansanedustajista suurin osa ei sano omaa mielipidettään, vaan monotonisesti toistaa suuhun pantuja lauseita, jos aina edes sitä.

Toki minä tiedän, miten vähäinen vaikutus tällaisella kirjoituksella on, mutta ei kai kukaan väitä, että hyvä juoksija, hyvä hiihtäjä tai hyvä laulaja on ilman muuta hyvä poliitikko ja tuntee Suomen kansan parhaan.

Ei Suomen asiat kauhean huonosti ole, kiitos niiden oikeiden poliitikkojen, jotka ovat osanneet pitää vallan omissa näpeissään.  Ei se aina helppoa ole, sillä eduskunnassakin määrä pyrkii ohittamaan laadun. 

Jos kansa haluaa hyviä päättäjiä, kansan pitää valita ne.  Se ei kuitenkaan tapahdu niin, että valitaan parhaat hiihtäjät tai juoksijat tai käytämme jotain muuta yhtä kevyttä valintaperustetta. On oikeasti pyrittävä miettimään, mitä meidän elämämme kannalta tärkeää ihminen osaa ja haluaa. 

Edellisten kunnallisvaalien aikaan en asunut vielä täällä missä nyt, mutta vaikka olin itse ehdokkaana, en äänestänyt itseäni, koska luulin tuntevani paremmankin ehdokkaan. Taisinpa suositellakin tässä samaisessa blogissa. En enää viitsi nimeä paljastaa, mutta ei ollut missi eikä hiihtäjä.  Juuri sen olin päättänyt, että en sorru noihin julkkiksiin. 

Se, mitä nyt oikeasti voisimme tehdä, olisi juuri ehdokkaan pätevyyden arviointi. Urheilumenestys tuo kyllä tunnettavuutta, mutta ei poliittista pätevyyttä. Jos me kaikki äänestäisimme niin, että painoalue olisi joku muu kuin laulu ja urheilu, niin olisi odotettavissa, että vähän kerrassaan poliittisten päätösten taso nousisi.

Olen syvästi vakuuttunut siitä, että mitä alhaisempi äänestysprosentti on, sitä parempi on lopputulos.

En usko, että minut valittaisiin käsipalloilun maajoukkueeseen, vaikka olisin kuinka hyvä laulaja. Eikö eduskunta ole maajoukkuettakin tärkeämpi foorumi?