sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Onko Suomi hyvinvointivaltio?

Kyllä me niin uskomme, että Suomi kuuluu harvojen hyvinvointivaltioiden joukkoon, mutta tätäkin asiaa olen ruvennut tarkastelemaan hieman kriittisesti.  Ensimmäinen kysymys on se, että mikä on hyvinvointivaltio. Onko kyse siitä, että ollaanko suhteellisen onnellisia, vai onko suurimmalla osalla meistä suhteellisen turvallista elää?

 
Suomalaiset ovat kovia tekemään kaikenlaisia mittauksia, ja lähes aina, kun löytävät sopivan mittarin, julistautuvat maailman parhaiksi, olkoon totuus sitten mikä tahansa. Olen aina nauranut pääministerimme julistukselle maailman parhaista kätilöistä. Kaikki kunnia kätilöille, en minä heille ole nauranut, mutta en myöskään usko, että muissa sivistysvaltioissa olisi sen huonompia kätilöitä. Maailmassa on sentään synnytetty niin kauan kuin ihmisiä on tällä planeetalla asunut, eikä ihan alkuaikoina ole lääketieteestä ollut ainakaan merkittävää apua. Silloin kätilöiden taitoa on todella tarvittu.

Uskokaa tai älkää, niin myös minun blogiani on kommentoitu, mutta olen asettanut melko tiukat kriteerit julkaisulle, joten olen joutunut jättämään suurimman osan omaan arvoonsa. Jos joku pitää minua kaikkien alojen ammattilaisena, niin pitäköön vaan. Olen toki hyvin koulutettu, mutta en likikään kaikkea tiedä, joten jätän tollerot omaan arvoonsa.  Useimmista asioista minulla kuitenkin on mielipiteitä, ja niistä silloin tällöin myös kirjotan. Energiatalous on osa koulutustani, joten siltä sektorilta löytyy myös oikeaa faktaa.  Jonkinlainen urheilija ja urheilupomokin olen ollut, joten ihan pöpejä en puhu myöskään näitä aiheita käsitellessäni.  Ehkä suhteellisen korkea ikäni on avannut myös hieman näköaloja muihinkin aiheisiin, niin kuin nyt tähän tämänkertaiseen kirjoitukseeni.

Hyvinvointivaltion kriteeri ei minun mielestäni ole pelkästään se, että onnistutaan synnyttämään terveitä lapsia ja pitämään meidät vanhukset mahdollisimman kauan hengissä.  Koulutuksemme tasoakin kovasti liioitellaan, vaikka kieltämättä Uuno Cygnaeus teki hyvää työtä, eikä nykypoliitikot ole sitä ihan kokonaan onnistuneet pilaamaan.

Hyvinvointiyhteiskunnassa kansa on keskimäärin onnellista ja ihmiset pitävät huolen toisistaan. Ay-liikkeitä ei tarvita, eikä oikein sotiakaan käydä. Varsinaista mallimaata en osaa nimetä, mutta jokseenkin varma olen, ettei Suomi ole lähelläkään kärkeä.

Me olemme hyvin alemmuudentuntoisia pohtiessamme aina, mitä muut meistä ajattelevat.

Vaikka ay-johtajat ovat onnistuneet pitämään palkat korkealla, se ei koske muita kuin heitä itseään. Työttömistä ei kukaan oikein välitä, mutta onneksi on Hurstin kaltaisia ihmisiä ja seurakuntiakin. Seurakuntien leipäjonoissakin taitaa olla suurin osa niitä, jotka eivät sitten muissa seurakunnan tilaisuuksissa käykään, ellei ole kova pakkanen ja pakko päästä lämmittelemään.

Asunnottomuus, työttömyys ja leipäjonot eivät oikein kuulu hyvinvointivaltion kuvaan, joten tällä mittarilla mitattuna en oikein laske Suomea noiden mallimaiden joukkoon, olkoonpa kätilöt kuinka ammattitaitoisia tahansa.

Valitettavaa on, että poliittiset eripuraisuudet haittaavat edelleen tämän maan kehitystä. Ihan järkevältä ei tunnu, että kun jotkut puolueet muodostavat hallituksen, niin lähes kaikki loput ryhmittyvät vastustamaan kaikkia hallituksen toimia ja masinoivat jopa kansankin vastustamaan hallitusta, vaikka hallitus olisi toiminut juuri heidän parhaakseen.

Vanha viisaus ”ei ole tärkeää mitä ehdotetaan, vaan se kuka ehdottaa” on saanut hieman laajemmat puitteet. Ei ole tärkeää, miten maata johdetaan, vaan mitkä puolueet ovat hallituksessa. 

Olen syvästi tietoinen, että tässä blogissa ei pitäisi suoraan ottaa puoluepoliittista kantaa, joten en nyt suorastaan nimeä, mitkä puolueet minun mielestäni sopisivat meidän hallitukseen.

Ehdottoman turmiollista olisi kuitenkin punavihreä porukka ja ”persut”. Taitaa kuitenkin olla niin, ettei kukaan lähde samaan veneeseen ”persujen” kanssa - en lähtisi minäkään, vaikka yhä edelleen olen vennamolainen.

Ei taida nuori polvi tätä herraa tunteakaan. Vennamo järjesti puoli miljoonaa Karjalan pakolaista tänne Kanta-Suomeen melko helposti, mutta nykypoliitikot taivastelevat muutamien ulkomaalaisten takia.  Puhuvat jopa pakolaistulvasta, vaikka Salpausselän kisojen järjestäjät puhuisivat jopa yleisökadosta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti