Oikeassa olemisen tarve

Ei kukaan ole aina oikeassa, eikä ainakaan joka asiassa. Tämä pätee myös minuun, vaikka rohkenekin julkaista omia mielipiteitäni melkein asiasta kuin asiasta. Mielipiteitähän minulla kyllä on ja suhteellisen korkeasti oppineena myös jonkin verran tietoa. Kun tuo tieto yhdistetään mielipiteisiin, on aihetta olettaa, että ainakin osa kirjoituksistani perustuu johonkin muuhun kuin uskoon. Uskontoja on siis muitakin kuin kristinusko tai muut täällä planeetallamme rehottavat kirkkokunnat. Uskonto muuttuu lahkoksi silloin, kun lahkon jäsenet luulevat olevansa ainoita oikeassa olevia.

Jatkuva oikeassa olemisen tarve on huonommuuden tunnetta.

Kristinuskon tai vastaavan eettisen uskonnon lisäksi on olemassa suuri määrä muita uskontoja. On poliittista uskontoa, joka mitä suurimmassa määrin muistuttaa lahkolaisuutta, sillä siinä oma tarve kuvitellaan yhteiseksi hyväksi. Hieman samantapaisesta asiasta on kyse, kun jotakin yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa yritetään saada koko kansan hyväksymäksi.  Asian puolestapuhujat eivät aina usko edes itse asiaansa, mutta vääristelevät totuutta niin, että saavat osan kansaa aatteen taakse. Harvemmin tästä koko kansa hyötyy, mutta tietty ryhmä kasvattaa valtaansa tällä tavoin. Tämä on poliittista harhautusta, mutta osa kansaa saattaa uskoa tätä sanomaa.

Myös taloudellisiin päämääriin saatetaan pyrkiä samalla tavoin.

Esitetään vääristeltyjä laskelmia milloin mistäkin asiasta ja sokeasti luotetaan siihen, että normikansalaisen matemaattiset taidot eivät riitä virheiden havaitsemiseen. Näinhän se oikeasti onkin, ja jos lobbareiksi on onnistuttu värväämään taitavia markkinamiehiä, niin melkeinpä asia kun asia saadaan näyttämään hyödylliseltä.

Epäilen, että minut jo tunnetaan tuulimyllyjen vastustajana, ja sellainenhan minä olen. Alun alkaen olen kannattanut noita voimaloita, mutta tiedon lisääntyessä olen kääntänyt kelkkani.

Tuulimyllyjä vastaan olen kääntynyt vasta silloin, kun löysin propagandasta ”lakuvirheet”.  Lopullinen niitti asiaan tuli, kun tutkin infraääntä ja sen vaikutusta ihmiseen.

Aluksi en edes tiennyt, että myllyistä lähtee ihmiskorvalle kuulumatonta ääntä, mutta kun sain sen selville, aloin ihmetellä, erikoistapauksia me suomalaiset olemme, ettei se vaikuta meihin mitenkään. Olen antanut kertoa itselleni, että USA on suunnitellut infraääniasetta. Ei tuo ”ääni” voi siis ihan vaaratonta olla.  

 

Infraäänen vaaran opin tuntemaan sairastuttuani itse vibroakustiseen oireyhtymään ja jouduin muuttamaan pois myllyjen vaikutusalueelta.

Täällä Jyväskylässä nuo oireet hävisivät, mutta jotkut lehtiuutiset kyllä pelottavat.

Yksi ihminen voi olla melkein mitä mieltä tahansa, mutta jos joku asia jakaa ihmisiä keskenään, on syytä tarkastella asiaa hieman tarkemmin. Jos et halua edes tarkastella asiaa toiselta laidalta, olet uskovainen.

Useimmat tuulivoimauskovaiset eivät halua kuulla tuulivoimanvastustajien mielipiteitä, koska nämä mielipiteet perustuvat yleensä tosiasioihin.

Selkeän muistutuksen tästä sain eräillä messuilla, jossa tuulivoimayhtiö esitteli hankkeitaan. Kerroin esittelijälle, että voisin kyllä minäkin kertoa hänelle noista laitteista. Hän kuunteli hetken, käänsi selkänsä ja poistui paikalta.  Faktat eivät kiinnostaneet, tai hän ei edes ymmärtänyt niitä.

Ei tämä koronasta johdu

Olen viime aikoina tuntenut jonkinlaista matalapainetta, ja ei ajatus oikein ole juossut. Kun olen lukenut tuulivoimahörhöjen kirjoituksia, olen ikään kuin herännyt. Eihän ihmisiä noin saa pettää!

 

Joka päivä selvitellään televisiossa, kuinka monta ihmistä on joutunut sairaalahoitoon koronaviruksen takia. Tottahan se onkin, että tuo virus on todella vakava asia. Yhtä vakava asia on kuitenkin tuulimyllyjen sairastuttamat ihmiset.  En tiedä, kuinka moni on kuollut tuulimyllyjen aiheuttamiin sairauksiin, sitä kun ei televisiossa ole kerrottu. Toivottavasti ei yksikään, mutta aivan varmaa on, että sairastumisia on vähintään yhtä paljon kuin koronaankin. Minä esimerkiksi en tunne ainoaakaan koronaan sairastunutta, mutta satoja infraäänen uhreja.  Uskallan epäillä, että tuulivoiman vaikutusalueella kyse on huomattavasti suuremmasta ongelmasta kuin korona.

Maassamme suoritettiin jokin aika sitten sellainen ”mukamastutkimus”, jonka tekijöinä oli mm. tuulivoimamyönteisiä ihmisiä. Näinhän se meni. Kun etukäteen oli asetettu päämäärä, johon piti päästä, siihen myös päästiin. Pahinta oli, että annettiin ymmärtää, että tässä oli kyse puolueettomasta ja tieteellisestä tutkimuksesta ja sen annettiin levitä kaikkialle maailmaan. No saatiinhan sillä aikaan hämmennystä, vaikka likikään kaikki maat eivät menneet tuohon lankaan. Päinvastaiset näytöt olivat yksinkertaisesti liian vahvat, mutta suomalaiset tuulivoimayhtiöt taputtivat kämmeniään.

Tosiasiassa tuulivoiman hyöty on suuri kupla.   Eräänkin yhtiön johtaja puhuu antaumuksella 25 vuoden käyttöiästä, vaikka tilastojen mukaan puolet tuosta ajasta hyvin riittää. Jotta tuulivoima näyttäisi kannattavalta, on käyttöikää vääristeltävä tuon verran. Vääristeltävä on myöskin voimaloiden tuottamaa tehoa. Kun teho lasketaan nimellistehon mukaan, saadaan ihan hyviä lukemia, mutta ihan totta ei ole tuokaan, sillä noiden värkkikalujen hyötysuhde on alle 30%.  Kyse on siis todellisesta ihmeestä, jos tuulivoimalasta olisi todellista hyötyä.

Samainen yritysjohtaja kehtasi väittää kauppataseen paranevan, koska energiaa ei tarvita tuoda esim. Venäjältä. Taisi jäädä laskelmista pois se, että jokainen mylly on ostettu ulkomaita ja että sillä rahalla saataisiin melko paljon kaasua Venäjältäkin.

Olen yksi näistä ihmisistä, joka on joutunut jättämään kotinsa tuulimyllyjen takia, joten kaipa minä jonkinlainen kokemusasiantuntija olen.

Myös työllisyydellä on tuota järjettömyyttä perusteltu. Entisellä kotipaikkakunnallani Kalajoella ei työllisyyttä oikein näkynyt, enkä oikein saanut selville, ketä nuo työllistetyt tornien pystyttäjät oivat. En saanut kysyttyä, kun puhuivat vain vieraita kieliä. Siitä päätellen eivät olleet ainakaan kalajokisia.

Tiedänhän minä, että eivät nämä minun kirjoitukseni kaada suuria yhtiöitä, mutta aina minä toivon, että minun lisäkseni edes yksi ihminen kiinnittää huomion tosiasioihin. Tuskinpa meillä Suomessa on varaa työntää rahaa saksalaisille yhtiöille. Useimman suomalaiselta vaikuttavan yhtiön jäljet näyttävät johtavan Saksaan, jonne siis osa meidän verorahoistammekin häipyy, niin kauan kuin tuulivoimatukia maksetaan. Toivottavasti tuo järjettömyys pian loppuu. Tosi on, että yhtään markkinaehtoisesti kannattavaa tuulimyllyä ei vielä koskaan ole rakennettu, eikä luultavasti koskaan tulla rakentamaan.

Isot ja korkeasti oppineet herrat. Näyttäkääpä minulle laskelma, jonka mukaan joku mylly pyörii kannattavasti, niin minä näytän teille, missä meni vikaan.

Näin muuttuu maailma

Menneinä vuosina, kun olin vielä aktiivi poliitikko, oisin varmasti repinyt pelihousuni, jos olisin kannatusmittauksista saanut lukea, kuinka perussuomalaisten kannatus on pudonnut.  Nyt täytyy vain todeta, että hyvähän se on, että kansa alkaa herätä ja huomaa, ettei alkuperäisestä puolueesta ole muuta kun nimi jäljellä.  Valitettavasti tätä muutosta ei suuri yleisö ole vielä täysin havainnut, mutta ihmekös tuo, kun ei kaikki entisen puolueen jäsenetkään ole muutosta huomanneet.  Ainahan on mukana ollut sekä natseja että halla-aholaisia, mutta entisinä aikoina tämä porukka pidettiin jotenkin aisoissa. Ehkä kansallismielisyys veti joitakin ihmisiä puoleensa. Minä en siihen lankaan mennyt ja olin jo jonkin aikaa ihmetellyt puolueen herkkää erottamispolitiikkaa, joka vaikutti olevan jostain vanhoista kommunistipuolueista. Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen oli vain ajan kysymys, milloin puolue hajoaa, eikä siihen kovin pitkää aikaa mennytkään, sillä olihan selvää, ettei ”nykypersuista” ollut minkään vastuun kantajiksi.

Minäkin joudun uuden valinnan eteen, vaikka en minkäänlaisesta poliittisesta menestyksestä haaveillutkaan, mutta selvää oli sekin, että en tuohon rasistiseen porukkaan halunnut jäädä.

SDP:n pimeän puolen olin jo nähnyt opiskeluaikoinani Oulussa, jossa kaupungin virkoja täytettäessä SDP:n jäsenkortilla ohitettiin kaikki muutoin pätevämmät.  Voi olla, että puolue on noista ajoista hieman siistiytynyt, ja Sanna Marin on onnistunut näyttämään puolueen hyvät puolet. Jotenkin opiskeluaikoinani suuhun jäänyt paha maku vaivaa edelleen.  Demaria minusta ei siis ole tullut.

Jäljelle jääneet vaihtoehdot ovat siis hyvin vähäisiä. Varhaisessa nuoruudessani kävin Kansallisten nuorten tilaisuuksissa, mutta jo silloin totesin, että ei taida olla minun juttuni, sillä jotenkin vierasta oli ”Karjalan pakolaiselle” myös Kokoomuksen sanoma. Presidentin vaaleissa olen kyllä ollut Kokoomuksen äänestäjä ja voin olla vastakin, sillä tuntuu siltä, että Sauli Niinistölle tuskin löytyy varteenotettavaa kilpailijaa.  Näin se siis menee: jos mies on vielä mukana, niin minun ääneni tulee saamaan.

Kaikenlaisia ajatuksia ja aatteita sitä ihmisen mielessä pitkän elämän aikana liikkuu. Myös Vihreän liikkeen suuntaan katselin hamassa nuoruudessani, niin kuin monet muutkin opiskelijat. Aate oli hyvä, ja mielestäni se aatteena olisi saanut pysyäkin.  Liikkeen johto vannoi vielä 60-luvulla, että aate kuuluu kaikille eikä sitä koskaan tulla politisoimaan. Aika pian kuitenkin liike rekisteröitiin poliittiseksi puolueeksi ja alkoi poliittinen peli. Eihän tuosta porukasta ollut politiikkaan silloin, eikä ole vieläkään, joten en halua tahrata käsiäni tuohonkaan joukkoon.  Tiedän kyllä, että mukana on joitakin ihan hyviä ihmisiä, mutta monet tämänkin liikkeen ajatuksista ovat ajautuneet sen verran metsään, että enää ei voida pitää läheskään kaikkia puolueen toimia ihmisille ja luonnolle hyvänä.

Kristillinen liitto on jotenkin lähellä sydäntäni, vaikka siinäkin on lievä sivumaku. Kristillisyys saa kyllä kuulua politiikkaan, mutta sen on ulotuttava kaikkiin puolueisiin laidasta laitaan. Mikään yksittäinen puolue ei saa omia sitä itselleen, eikä minkään puolueen puolueohjelma ole Raamatussa. Ihmiset ovat yksilöitä, eikä heitä saa sitoa minkään uskonnon opeilla.

Tulkoon jokainen uskollaan autuaaksi, tai sitten vaikka ilman uskoa.

Ruotsalaiset ovat puhtaasti kielipuolue, joten se jää minun listaltani ilman muuta pois. Ihan mahdottomana en pidä, jos jossakin tilanteessa, esim. presidentin vaaleissa, antaisin ääneni yli kielimuurin, mutta hyvin epätodennäköisenä sitä pidän.

Vasemmistoliitolle ei heru sympatiaa senkään vertaa.

Ehkä tietämättömyyttään ihmiset jättivät eduskunnasta pois puolueen, joka kantoi mukanaan sekä Veikko Vennamon SMP: n perintöä että alkuperäisten perussuomalaisten aatetta.  En minä sitäkään itke, mutta harmittaa se vähän.  Olen jokseenkin varma, että tuhannet ”persujen” äänestäjät olisivat olleet lähempänä omia ajatuksiaan äänestäessään Sinistä tulevaisuutta.

Vaikka minulla ei ole mitään poliittisia päämääriä tai haaveita, olen kyllä sydämeltäni nyt sininen.  Aate ei kuole vaalitappioiden mukana.