Rahan, resurssien ja ajan tuhlausta

Suomalaiset nimittävät tätä pientä kansakuntaa hyvinvointivaltioksi. Ehdottomasti se myös on sitä, monilla mittareilla mitattuna.  Me emme kuitenkaan ole juuri missään asioissa maailman parhaita, vaikka yritämme keksiä milloin mitäkin perusteita tälle väittämällemme.  Toki urheilussa väläytetään silloin tällöin, mutta kun siitäkin puhutaan noin yleisellä tasolla, jäämme lähes kaikista pohjoismaistakin.  Silloin, kun menestys on heikko, selitämme sen johtuvan resurssien puutteesta, joka suomalaisessa kielenkäytössä tarkoittaa rahaa. Mutta se ei oikeasti edes ole sitä. Se on meidän keinomme peitellä laiskuutta ja sen avulla voidaan ostaa niitä resursseja, joita monet urheiluseurat vetivät ”vanhoina hyvinä aikoina” ihan vaan hihasta.

Mitä Suomi voisikaan olla, jos me kävelisimme hetken taaksepäin. Palaisimme aikaan, jolloin kaikkea pidettiin arvossa, jolloin työtä tehtiin työn vuoksi. Urheilijat harjoittelivat, ja muu kansa teki talkoita. Suomen urheilun, tieteen ja taiteen suurimmat saavutukset saatiin aikaan niihin aikoihin.  Nyt vain sanotaan, että ollaan maailman parhaita, vaikkei siinä mitään perää olisikaan. 

Onneksi olkoon vain, nuoret leijonat. Te voititte juuri ne pelit, jotka pitikin voittaa ja juuri nyt olitte maailman parhaita, mutta …

Vetäisinpähän taas tuossa edellä yhden vanhan virteni, jonka osaan jo unissanikin, mutta kun tämä taas liittyy muuhun kolinaan tässä yhteiskunnassa. Suomalainen luonne on siitä erikoinen, että mikään vanha ja hyväksi havaittu ei yksinkertaisesti jonkun ajan kuluttua kelpaa. Minä nimitän tätä uudistamisen vimmaksi, sillä minkään parantamisesta ei takuulla ole kyse. Yritykset ja muut laitokset tekevät määräajoin organisaatiouudistuksia, joita tehdään vain uudistusten vuoksi ja ylimääräisen rahan polttamiseksi. Kun uusi organisaatio saadaan jotenkuten toimimaan, niin aletaankin jo suunnittelemaan uutta. Vanha kyllä toimi vähän paremmin kuin tämä uusi, mutta juuri tästä syystä pitää jälleen tehdä uusi, jotta edes joskus päästään sen alkuperäisen tasolle.  

En toki toivo sote-uudistuksen kaatuvan, sillä siihen on jo nyt uhrattu yhteiskunnan varoja tosi huikea määrä. Se tuskin koskaan tulee toimimaan paremmin kuin tämä vanha järjestelmämme, jota myös nimitettiin maailman parhaaksi.  No ehkä ei ollut maailman paras, mutta tuskinpa sote tuo tullessaan muuta kuin kalliimman ja hankalemman järjestelmän.

Koulu-uudistus oli oman aikansa sote. Ei tosin yhtä kallis, ei ehkä yhtä hankala toteuttaakaan, mutta ehdottomasti yhtä tarpeeton. Kaikki kansainväliset mittarit kertovat, ettei Suomessa ainakaan osaamisen taso ole noussut.  Suurin muutos an kai se, että siinä missä oppilaiden piti itse tulla kouluihin, heidät nyt sinne kuljetetaan.

Olen pitkähkön työurani aikana ollut useammassakin työyhteisössä milloin milläkin vakanssilla.  Joskus ihan tarpeellisessa virassa, mutta joskus tein hommia, joita ei oikeastaan olisi kenenkään tarvinnut tehdä, mutta ne tehtiin vaan, koska ne kuuluivat uuden organisaation määrittelemiin tehtäviin.

Suurin pointti tässä asiassa oli kuitenkin se, että lähes vuoden välein tehtiin joku organisaatiouudistus, joka tarpeellisuutta ei oikein kukaan tiennyt.  Silloin minä opin käyttämään tuota termiäni ”uudistus uudistusten vuoksi”.  Eräässäkin oppilaitoksessa oli jopa suunnittelijan vakanssilla ihmisiä, joiden tehtävän oli suunnitella uudistuksia.

Tämä uudistamisvimma ei rajoitu pelkkiin organisaatiouudistuksiin, vaan suomalainen luonne on niin uudistusmielinen, että vanhoja rakennuksia vain aniharvoin korjataan, vaikka pienellä remontilla saataisiin aikaan paitsi mukavampi lopputulos, niin säästettäisiin myös paljon rahaa.

Vanhan korjaaminen ei yksinkertaisesti sovi suomalaiseen luonteeseen, vaan juuri siihen pitää rakentaa suuri ja mahtava hallintokeskus. 

Kaupunkien keskustat survotaan täyteen rakennuksia, joista seurauksena on, että autot eivät sovi sekaan. Tästä taas on seurauksena se, että ihmiset eivät pääse keskustan liikeisiin, jotka vähän kerrassaan tyhjenevät, koska ei kannata.

Jotenkin tuntuu siltä, että tämä Suomi on paitsi erittäin harvaan asuttu maa, niin täällä asuu myös maailman tyhmin kansa, joka on ehdottomasti sitä mieltä, että ainut rakennuskelpoinen maa sijaitsee kauppatorilla tai sen välittömässä läheisyydessä.

Kaupunkimme keskustassa ei ole taloista puutetta, mutta vähän parkkeeraustilaa tarvittaisiin.

Varmasti Suomi olisi oikeasti hyvinvointivaltio, jos me osaisimme elää.

Voiko tämä olla edes totta?

Kieltämättä olen vastustanut tuulivoimaa siitä lähtien, kun itse sairastuin vibroakustisen oireyhtymän oireisiin, joista tohtori Alves-Pereiran tutkimusryhmä on yrittänyt koko maailmaa varoittaa.  Kyllä minä suuresti ihmettelen, että voiko olla totta, että sadoista sairastumistapauksista huolimatta Suomessa vain hyssytellään asiaa ja oireisiin sairastuneet leimataan joko kokonaan hulluiksi tai vähintään luulotautisiksi.  Eivät ihmiset jätä kotiaan pelkän luulotaudin takia, vaan kyllä siihen täytyy olla oikeita oireita.  Henkilökohtaisesti en itsekkään uskonut noihin oireisiin ennen kuin ne todella iskivät minuun, ja jouduimme jättämään omasta mielestäni kauniin omakotitalomme Kalajoelle.   

 

Tämän jälkeen olen sitten tutustunut myllyihin ja niiden vaikutuksiin sekä fysiikkaan että taloustieteeseen nojaten. Rikoslakia en ole vielä kaivellut, mutta olen vakuuttunut, että sieltäkin löytyisi jotain sanottavaa.
 

En tiedä missä vaiheessa uhkailu, kiristys ja lahjonta muuttuu rikokseksi, mutta luotettavalta taholta olen kuullut, että kaikkea tuota on käytetty tiettyyn päämäärään pääsemiseksi.

Uskomattomalta tuntuu myös väite, että joku maakunnallinen lehti on lupautunut suoranaiseen vaikenemiseen ja valehteluun tuulivoimaa koskevassa kirjoittelussaan.

En todella tiedä onko se totta, mutta kyllä se hyvin sopisi siihen kuvaan, joka minulla on tuulivoimayhtiöiden toiminnasta.

Niin ilmeinen on tuon tuulivoiman hyödyttömyys, kalleus ja vaarallisuus, että en usko olevani ainut korkeasti koulutettu insinööri, joka tuntee totuuden. Osa on tietysti tuulivoimayhtiöiden palveluksessa, ja osa vaiennetaan muilla keinoin.  Ihan vain mielenkiinnon vuoksi kysyn, missä on kannattavuuslaskelmien raja?  Kuka rakentaa ne ”oikeat” voimalaitokset, joita tarvitaan sähkön saamiseksi silloin, kun ei tuule, sillä sähkön kulutus ei taida noudatella tuulenpuuskia. 

Vaikka kaikki tuulimyllyt seisoisivat, sähköä tarvitaan suunnilleen vakiomäärä, joten oikeaa sähköäkin tarvitaan vähintään tuulivoiman verran lisää.

Haitoista puhuttaessa tuulivoimayhtiöiden lobbarit hämäävät puhumalla melusta ja roottorien alhaisista pyörimisnopeuksista.

Varsinaisesta melustahan ei olekaan kysymys, vaikka toki sekin joskus voi häiritä. Varsinainen haitta aiheutuukin ilman värähtelystä ja äänistä, joita ihmiskorva ei voi kuulla, mutta jotka vaikuttavat elimistöömme. 

Toinen hämäys on puhe roottorin verkkaisesta pyörimisnopeudesta.

Roottorin pyörimisnopeudella ei oikeasti ole mitään merkitystä, mutta olen itse laskenut, että ihan kohtuullisella nopeudella pyöriessään myllyn lavan kärki liikkuu lähes 200 km tunnissa, ja se on jo varsin merkittävä nopeus. Yhden kierroksen aikana lapa liikkuu noin puoli kilometriä, eikä kierros todellakaan kauan kestä.

Kun en kuulu tuulivoimayhtiöiden sisäpiiriin, olen joutunut tyytymään luotettavana pitämiini tietolähteisiin sekä omiin havaintoihini. Aivan varma on, että jos kansan tuki tuulivoimalle lopetetaan, ei yksikään mylly kannata.

Puolalaisten lehtitietojen mukaan Puola on ensimmäisenä Euroopan maana päättänyt purkaa kaikki tuulivoimalat vuoteen 2035 mennessä. Samaan suuntaan näyttävät mielipiteet menevän myös muutamissa muissa Euroopan maissa, vaikka varsinaisia päätöksiä ei vielä olekaan tehty.

On totta, että tekniikka kehittyy, mutta tärkein tekijä - tuuli - ei muutu juuri mitenkään.  Jos joku Don Quihote taistelikin tuulimyllyjä vastaan, niin nykyiset tuulivoimayhtiöt näyttävät käyvän yhtä epätoivoista taistelua tuulimyllyjen puolesta.

Rehellisin keinoin he eivät voi voittaa, sillä tuulta me yksinkertaisesti emme voi säädellä. 

Me nenästä vedettävät

Olen usein kirjoittanut suomalaisten maniasta olla maailman parhaita aina silloin, kun ei asiaa mitenkään voida mitata. Eniten minua on huvittanut pääministerimme tokaisu maailman parhaista kätilöistä, vaikka asialla ei ole pienintäkään perustetta. Kaikkialla on kätilöitä ja kaikkialla synnytetään, vaikka Suomessa tuo käyrä on hieman alavireinen. On oletettavaa, etteivät meidän kätilöt paljoakaan eroa ulkomaalaisista kollegoistaan.

Tähän asiaan en kuitenkaan aio nyt enempää puuttua, mutta minusta tuo tyyli käsitellä asioita kertoo lähinnä suomalaisten herkkäuskoisuudesta. Monet todella uskovat noihin median välittämiin väittämiin.  Tätä suomalasten herkkäuskoisuutta käyttävät hyväkseen sekä monet poliittiset puolueet että suuryhtiöt. Monet suomalaisille syötetyistä väittämistä ovat jopa vaarallisia tai ainakin haitallisia.

Nostan tässä nyt esille puheet tuulivoimasta, jota on lanseerattu puhtaana ja päästöttömänä energiana. No onhan se sitä, jos sitä käytetään purjehdukseen, mutta tuulimyllyt ovat todella haitallisia häkkyröitä, joista hyötyvät vain tuulivoimayhtiöt ja nekin sinun maksamilla veroilla. Tuskinpa yksikään myllyistä pysyisi pystyssä omalla sähköntuotannollaan, vaikka tuulivoimayhtiöt muuta väittävätkin. Tulivoimatukia kun ei makseta millekään myllylle erikseen, vaan se annetaan yhtiölle, joka voi nimetä minkä tahansa myllynsä tukivapaaksi. Useat kansainväliset tutkimukset ovat jopa todenneet nuo häkkyrät vaarallisiksi ja ainakin epäterveeksi ihmisille ja muille nisäkkäille.

Tuo epätereellisyysaspekti ajoi meidät pois Kalajoelta, jossa vasta nyt aletaan heräillä häkkyröiden haitallisuuteen. Jos tuulimyllybuumi saa jatkua, muistuttaa maamme hyvin pian siilin nahkaa, jossa kaikkialla törröttää epämääräisiä piikkejä. Toistaiseksi vain osa kansasta kärsii tuosta ilmiöstä, mutta jos tuulivoimayhtiöiden unet käyvät toteen, niin pian tuokin riesa on levinnyt kaikkialle, missä edes joskus tuulee.

Tästä me maksamme, koska olemme valmiit uskomaan lobbareiden tarinoita, eikä monikaan meistä aseta niitä kyseenalaiseksi, vaikka kaikki tosiasiat puhuvat niitä vastaan. Kun professori Alves-Pereira kävi puhumassa asiasta Suomessa, ei monikaan päättäjistä vaivautunut edes kuuntelemaan tämän ansioituneen tutkijan sanomaa.

En tiedä kiinnostaako suomalaisia edes talous, mutta monella tavoin nuo tuulivoimayhtiöt rokottavat kansantalouttamme. Kannattaa muistaa, että nämä myllyt ovat varsin kallista tuontitavaraa ja usein ne on ostettu avaimet käteen -periaatteella, eli asennuksenkin suorittavat ulkomaalaiset. Työllisyysperustein myllyjä puolustaville jäänee laskettavaksi vain, montako lapiomiestä tarvitaan yhdysteiden rakentamiseen.

Jotenkin tuntuu niin väärältä, että nekin suomalaiset, jotka eivät asu lähimaillakaan noita myllyjä, joutuvat osallistumaan myllyjen rakentamisen ja ylläpidon kustannuksiin.

Me kaikki energia-alan ammattilaiset tiedämme, että yksikään ns. tuulivoimapuisto ei voi toimia, jos tuulettomien aikojen varalle ei ole rakennettu vastaavaa määrää ”oikeaa” sähkövoimaa.

Sitä minä olen aina ihmetellyt, että jos kerran sitä oikeaa sähkövoimaa pitää kuitenkin rakentaa, niin miksi rakennetaan tuulivoimaa?

Minun valistunut näkemykseni on, että tuulivoimasta on hyötyä ainoastaan tuulivoimayhtiöille ja muutamille maanomistajille ja ”lahjuksia” vastaanottaneille tahoille. Muille siitä on pelkkää harmia.

Taitaa olla tuttua toimintaa tuulivoimayhtiöille: valehtelu, lahjonta, painostus ja kiristys, joista minulle on kerrottu.