Äänen mekaniikka

Kirjoitan nyt aiheesta, jota olen koettanut välttää yksinkertaisesti siitä syystä, että opettaessani kyseistä ainetta se tuntui niin mahdottoman työläältä ja vaikealta käsittää, että en uskonut sen mitenkään sopivan suhteellisen lyhyen kirjoitelman...siis blogin aiheeksi. Yritetään nyt kuitenkin, koska se on erityisen tärkeä asia juuri tuulivoimaloiden vahingollisuutta arvioitaessa.

Teen se nyt niin yksinkertaisesti kun osaan, sillä tuulivoimaloiden vahingollisuushan on se aihe, josta olen koettanut pitkin vuosia varoittaa suomalaista yhteiskuntaa.

 

Ääni syntyy värähtelystä, joka mitataan hertseinä, 1 Hz on yksi värähdys sekunnissa. Sata värähdystä on 100 Hz. Kaikki värähtely voidaan synnyttää mekaanisesti, ja se vastaanotetaan myös mekaanisesti. Ihmisen puhe alkaa matalimmillaan alle 100 Hz:n taajuudesta, ja kimeimmät naisäänet saattavat yltää lähelle 10 000 Hz. Tätä korkeampiakin ääniä luonnollisesti on, mutta ihmisen korva ei erota kovin suuria taajuuksia, vaikka monet eläimet käyttävät niitä hyväkseen.

Myös hyvin matalat eli pienitaajuiset äänet jäävät ihmisen kuuloalueen ulkopuolelle, vaikka vaikuttavatkin ympäristöön ja myös ihmisiin. Ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä värähtelyn sietokyvyn suhteen. Vaikka korva ei kuule matalia ääniä, ne värähtelevät silti, ja tämä värähtely saattaa olla ihmisille ja eläimille hyvinkin vahingollista. Jokainen ihminen reagoi värähtelyyn omalla tavallaan, mutta varmaa kuitenkin on, että ääniaallot, riippumatta siitä, kuulemmeko niitä vai emme, vaikuttavat osuessaan kiinteään aineeseen.

Juuri se on vahingollista, että "myllyjen" suojaetäisyyksiä määritellään usein en mukaan, miten ihmiskorva erottaa nämä äänet.

Kun kivi heitetään tyyneen veteen, huomataan, kuinka aaltojen väli harvenee, mitä kauemmaksi tästä aaltojen alkupisteestä edetään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että näiden aaltojen taajuus pienenee. Ääniaallot värähtelevät aivan samalla tavalla. Jossain kohden ääntä ei kuule, mikäli sen taajuus yleensäkään on sattunut kuuloalueelle, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että ääniaallot olisivat lakanneet etenemästä.

Äänen mekaaninen vaikutus on helposti todettavissa silloin, kun joku ohiajava auto saa ikkunat värisemään.

Kansainväliset tutkimukset eri puolilla maailmaa ovat todistaneet, että tuulimyllyjen matalataajuinen säteily saattaa olla terveydelle erittäin haitallista. Aivan varmasti voimayhtiöiden miehet sen myös tietävät, mutta eivät yksinkertaisesti välitä ihmisten ja eläinten terveydestä.

Monet maat ovat jo alkaneet purkaa näitä härveleitä, mutta suomalainen sisu saa ilmeisesti suomalaiset yhtiöt jääräpäisesti pitämään kiinni päättömyyksistään. 

Sokeasti he luottavat ihmisten tietämättömyyteen. Luulisin kuitenkin heidän itse tietävän, että sekin ääni, jota ihmiskorva ei kuule, etenee ilmassa ja aiheuttaa värähtelyä myös kohdatessaan kiinteän aineen. Vain juridinen vastuu ihmisten hyvinvoinnista saisi ehkä heidät ajattelemaan, mitä ovat tekemässä. Niin kauan kuin joku poliittinen puolue seisoo heidän kanssaan samassa rintamassa, tuntevat he olevansa vahvoilla.

Esitän tässä lopuksi sitten yhden kysymyksen. Onko Suomeen koskaan rakennettu yhtään myllyä, joka olisi elinaikanaan tuottanut edes omat kustannuksensa? Alaa läheltä seuranneet kollegani ovat kertoneet, että vain valtion maksama tuulivoimatuki on saanut muutaman myllyn näyttävän voitolliselta.

Kun kuitenkin tiedetään näiden laitosten koostuvan monista suhteellisen pienistä yksiköistä, on aihetta olettaa, että myllyjen väliset kaapeloinnit aiheuttavat melkoisia siirtokustannuksia.

En heti tiedä vastausta kysymykseen, miten tuulen ja auringon energia voitaisiin hyödyntää, mutta jokseenkin varmaa on, että se ei tapahdu valtakunnan tasolla. Luulen kyllä, että pienissä paikallisissa kohteissa se olisi hyvinkin mahdollista. Alan ammattilaiset varmasti ymmärtävät, miksi sanon näin, mutta en nyt jaksa sitä tässä selittää.

Ne pienet summat

En todellakaan voi julistautua messiaaksi, mutta jotenkin mieleni pahoitan, kun ei tämä kansa edes tajua, miksi me olemme luisuneet taloustilanteessa kansainvälisen vertailun kevytsarjalaiseksi, häviten esimerkiksi kaikille pohjoismaille ja mikä pahinta: kaikille Baltian maille. Paha juttu, sillä en minä tätä ole keksinyt, niin kuin en sitäkään, että meidän kansantalous kehittyy hitaimmin koko Euroopassa. No Kreikka pois lukien.

Bruttokansantuotteemme laskee jatkuvasti, koska vienti ei vedä ja kotimarkkinat ovat todella pienet. Teollisuus ei yksinkertaisesti voi valmistaa tavaraa varastoihin. Seurauksena tästä on tietenkin myös kansantulon kasvun hidastuminen ja jopa liukuminen miinusmerkkiseksi. Jos nämä kaksi käsitettä hieman heittävätkin, niin en ihmettele, sillä olen havainnut, että monelle talousalan asiantuntijana itseään pitävälle henkilöllekin nuo menevät joskus sekaisin. Koetan sen nyt tässä pelkistetysti sanoa.

Bruttokansantuote on tavaroiden ja palveluiden yhteenlaskettu kokonaisarvo. Kansantulo taas on ihmisten ja yritysten keräämä kokonaistulo, siis käytettävissä oleva varallisuuden kertymä. Noin siis pääpiirteittäin. Laskentatapoja on useampiakin, mutta asia ei siitä muutu. Asia sinänsä on siis aika selvä, joten ihmeenä pidän että Juha Sipilä on ainut, joka edes jotenkin ymmärtää tuon asian.

Miksi emme sitten pysty kilpailemaan, vaikka kaikkienhan tuo pitäisi ymmärtää ?

Minä olen aina pitänyt mielilauseinani vanhoja viisauksia, joista ehkä kulunein on vanha sanonta "pennissä on miljoonan alku." Kyllä me Suomalaiset sitä hoemme, mutta kun tosipaikka tulee, niin vain lottovoitto taitaa auttaa meitä. Suomalaisten mielilause tuntuukin olevan: ”Se on niin vähän, että se ei vaikuta mihinkään."

Opettaessani aikoinani tuotantotaloutta aikuiskoulutuskeskuksessa käytin esimerkkeinä jokia, joiden vesimäärä näyttää riittävän aina vaan. Useimmat maailman joista keräävät voimansa matkalla niihin yhtyvistä pienistä puroista, jotka lopulta muodostavat mahtavia jokia. Toki jotkut saavat alkunsa järvistä, mutta järvetkin tyhjenisivät, jos eivät saisi mistään lisää vettä.

Suomen talouden tasapainottaminen näyttää kaatuvan siihen, että odotetaan "lottovoittoa". Sitä ja sitä ei kannata verottaa, koska sen kokonaisvaikutus on niin vähäinen.

Ei myöskään kannata vastustaa suurten johtajien ylisuuria palkkoja ja "kultaisia kädenpuristuksia", koska niiden vaikutus kokonaisuuteen on niin vähäinen. Palkat ja työajan pidennykset eivät myöskään vaikuta "kovin paljon" kansainväliseen kilpailukykyymme. Niin kauan kuin ajattelutapamme on tuollainen, niin ei meillä ole toivoa.

Jos emme koskaan tajua sitä, että sama ehto pätee sekä vesivirtoihin että rahavirtoihin, ei meillä ole toivoakaan mistään loppukiristä tässä maailmanlaajuisessa kilpajuoksussa. Ensimmäiseksi pitäisi opettaa ihmisille, että jokainen sentti on arvokas ja vaikuttaa johonkin. Näinhän me kannustamme äänestäjiäkin. En veikkaisi suurtakaan menestystä sille puolueelle, joka ilmoittelisi kannattajilleen: ”Ei sillä nyt suurta väliä ole vaikka et äänestäkään, se yksi ääni vaikuttaa niin vähän."

Loppuun tähän pieni kysymys, joka kenties antaa aihetta aivonystyröiden hieromiseen. Vieläkö joku muistaa sen ajan, kun pankit elivät antolainauksen ja ottolainauksen korkojen välisellä erolla. Pankit työllistivät monia ihmisiä ja voivat siitä huolimatta hyvin.

Miksi se nyt ei riitä?

On se pikkuisen pielessä

Yhteiskuntasopimuksen syntymiselle ovat suurin este olleet ay-liikeen vuosikymmenien takaiset asenteet. Vaikka olen nyt "eläkeäijä", ei minulla tietenkään pitäisi olla mitään sanomista työmarkkinajärjestöjen rimpuiluun, mutta mielipiteeni toki voin esittää. Itsekin olen ollut TEK:n jäsen, mutta vain siitä syystä, että olen siten välttynyt OAJ:n jäsenyydeltä, joka mielestäni on vielä ahdasmielisempi järjestö.

Suomessa kun näyttää olevan myös "järjestäytymispakko", jonka laillisuudesta en ole lainkaan varma. Ehkä se on laillista, mutta ei pitäisi olla.

Hyvin suuren osan työurastani olen joutunut seisomaan työnantajan puolella, ja joskus on melkein itku päässyt, kun olen joutunut vastaan sanomaan jollekin nuorelle nulkille, joka on tullut kertomaan, että "minulle kuuluu". Olen siis sanonut hänelle: ”Meillä ei mikään kuulu kenellekään, kaikki on ansaittava".

Toki aina on TES:in mukaiset palkat maksettu, mutta kyllä minä tarkkailin, missä vaiheessa ei enää kannata maksaa jollekin jullille yhtään mitään. Monottaminen ei koskaan ole hyvä ratkaisu, mutta ottakoot nyt vaan ammattiliitot sen ihan omalle kontolleen. Pitäisi olla ihan selvää, että ”tyhjästä on paha nyhjäistä”, eikä palkka ole sama kuin sosiaaliapu.

 

Kun minulla ei enää ole valtaa keskustella edes työsopimuksista, siteeraan tässä nyt muutamia SOL:n Jukka Pekka Joroisen käsityksiä samasta aiheesta.

Suomessa on naurettavissa määrin satoja TESejä. Huomattavasti parempi ja joustavampi ratkaisu olisi jonkinlainen raami-TES, yhdistettynä paikalliseen sopimiseen. Sadat maassa olevat TESit rajoittavat tekemistä ja toimia.

Henkilökohtaisesti olen havainnut niiden toimivan jopa työllistämisen esteenä. En ole varma, kestäisikö suomalainen työehtosopimusjärjestelmä edes EU-tuomioistuimen käsittelyä. En ole lainkaan varma siitäkään, että nykymaailmassa yhä edelleen voidaan puuttua kahden juridisen henkilön keskinäisiin sopimuksiin.

Miettikääpä tätä: Joku 10 - 15 hengen yritys on joutunut tilapäisiin talousvaikeuksiin, ja toimitusjohtaja ehdottaa, että kaikki työpaikat voidaan säilyttää ja tilanne menee ohi, jos henkilökunta suostuu 20% palkanalennuksiin esimerkiksi kolmeksi kuukaudeksi. Jos vaihtoehtona olisi lappu luukulle, olen jokseenkin varma että ainakin suurin osa porukasta suostuisi tuohon, eikä kukaan tulisi sanomaan "minulle kuuluu". Veikkaan, että näin menettelevä henkilö saisi seuraavaksi miettiä, minkä kokoinen työttömyyskorvaus hänelle kuuluu.

Vaikka siis työpaikalla kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen ja asioista voitaisiin sopia, niin meillä on olemassa ammattiyhdistysliike, joka todennäköisesti kaataisi nuo sopimukset ja ajaisi firman konkurssiin ja porukan kortistoon.

Oko tässä mitään järkeä ?

Edellistä vastaavassa tilanteessa järki tuntuu puuttuvan myös työeläkeyhtiöiltä ja jopa verottajaltakin, joka tuskin suostuisi siihen, että rahan puuttuessa firma saisi maksaa TEL-maksut sekä veronpidätystilitykset jonkinlaisen maksusopimuksen kautta. Yleensä se ei sovi, joten hyväkin yritys ajetaan konkurssiin muutaman tuhatlappusen tähden. Tällaiseen järjestelyyn eivät suostu edes työeläkeyhtiöt silloinkaan, kun maksut todennäköisesti tulisivat maksettua paljon ennemmin kuin yksikään ihminen on siirtynyt eläkkeelle. Talousvaikeuksissa olevan firman on siis rahoitettava eläkeyhtiöiden sijoitukset, silloinkin kun kaikkien etu olisi joustava maksujärjestely.

Tämä ei tietenkään kuulu ammattiyhdistysliikkeelle, mutta samasta suomalaisesta itsekkyydestä ja jääräpäisyydestä tässä on kysymys.

Tietysti on eriasia, jos firmalta puutuu halu maksaa kohtuullisia palkkoja ja muita lakisääteisiä maksuja. Se ei ole puolusteltavaa, mutta useimmiten vaikeudet johtuvat suomalaisten jääräpäisyydestä ja suoraan sanoen tyhmyydestä.

Paljon mainostettu suomalainen sisu taitaakin olla suomalaisten itsepäisyyttä ja uskaltaisinko väittää - peräti tyhmyyttä.

Vastusta itsekkyyttä!

Tahtoo mennä vanhan kertaukseksi, kun jauhan samoja asioita, mutta taitaa olla niin, että koululaitoksemmekin parhaita aikoja oli silloin, kun pelotteena oli aito luokalle jäämisen pelko. Silloin tuli kerrattua muutkin asiat kun vain se, mikä oli aiheuttanut varsinaisen luokalle jäämisen. Kyllä minä ainakin vilpittömästi pelkäsin aina, vaikka ei kai se koskaan ollut edes lähellä.

Kertausta olkoon siis nämä minunkin tekstit, vaikka melkein joka aihetta olen pyritellyt joka kantilta. Aina siitä joku löytää jonkin uuden kantin ja kuvittelee, että vain toisten tarvitsee tehdä muutoksia, minun ei milloinkaan.

Kyllä me jokainen olemme syyllisiä!

Suomessa on yli tuhat uskonnollista yhteisöä. Niin, luit aivan oikein: yli 1000 niitä on, ja kaiken,lisäksi lähes jokainen uskoo olevansa ainut oikeassa oleva. Tuo usko omaan ainutlaatuisuuteen on myöskin se määritelmä, jonka perusteella kirjanoppineet ja fariseukset nimeävät jonkin yhteisön lahkoksi.

Politiikka on kuin uskonto. On muutama puolue ja niiden ympärillä lukuisia "lahkoja", jotka kaikki uskovat olevansa oikeassa. Pahinta kaikessa, että ne käyvät keskenään valtataistelua, niin että jonkun yhteiskuntasopimuksen syntyminen on lähes mahdoton. Jos se lopulta syntyy, on siitä maksettu sellainen hinta, että on kyseenalaista, kannattiko sitä tehdä ollenkaan.

 

Kyllä minä uskonnollinen mies olen, vaikka en nyt kovin hurahtaneena itseäni pidäkään. Luen kuitenkin kristillistä kirjallisuutta ja poimin sieltä silloin tällöin jotain mielestäni viisasta. Seuraava lainaus onkin sitten kokonaisuudessaan Suomen Lähetysseuran julkaisemasta Tasauksen katekismuksesta, josta tämän kirjoituksen otsikkokin on poimittu.

"Maailma natisee liitoksistaan ihmisen itsekkyyden vuoksi. Keinot aavikoitumisen estämiseksi ja veden saamiseksi vedettömille seuduille ovat olemassa, mutta rahat tuhlataan sotiin. Se päätyy harvojen taskuihin ja markkinavoimien kitaan. Rahan valta koskettaa jokaista ihmistä arkipäivän elämässä. Ihmisen suurin taistelu käydään arjessa omien oikeuksien ja vaatimusten melskeessä. Järkevä ihminen ei vaadi ja vahdi vain omia etujaan. Hän ymmärtää, että vain itselleen kahmiminen ei tuota hyvää. Sama koskee kansoja ja valtioita."

Taidatkos tuon paremmin sanoa, kuin tuossa yhden kristillisen yhteisön julkaisussa! Suomessa työmarkkinajärjestöt ovat noita "lahkoja", jotka eivät ymmärrä yhteistä etua. Varmasti Suomen hallitus on tehnyt paljon virheitä. Jopa varsin suuriakin virheitä, mutta kyllä minä olen näkeväni asian niin, että se kuitenkin on pyrkinyt ajamaan yhteistä etua.

Jotenkin minä olisin taipuvainen jopa suostumaan pienen eläkkeeni leikkaukseen, jos joku viisas saisi sanottua, että se auttaa niitä, joilla ei ole yhtään "ihokasta". Tähän eivät kuitenkaan hyvin voivat työmarkkinajärjestöjen pamput suostu. Pampuistahan oikeasti on kysymys, sillä keskusteluissa "tavallisten" ihmisten kanssa olen tullut siihen tulokseen, että useimmat olisivat valmiit jopa pieniin palkan alennuksiin, jos se auttaisi niitä, joilla ei ole sitäkään.

Meillä on aivan liikaa "jouko ahosia", jonka ahneuden viimeinen näytös näytellään käräjäoikeudessa.

Tiedättehän te käräjäoikeuden? Se on paikka, jossa kaksi väärässä olevaa riitelee siitä, kumpi on vähemmän väärässä.