Moraalitonta rahan palvontaa

Minä luulen, että suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että sairaalan on tehtävä tehtävänsä täysin riippumatta siitä. mitä hoito tulee maksamaan. Tuskin kukaan on valmis sanomaan, että sairaat ovat jotenkin likvidoitava tai jätettävä heitteille, koska on oletettavissa, että joukossa on luulosairaita ja teeskentelijöitä, ja se tulee meille terveille aivan liian kalliiksi. Voi olla, että minä olen vain sinisilmäinen, mutta uskon suomalaisten haluavan hyvää hoitoa, maksoi mitä maksoi.

 

Jotenkin minusta tuntuu moraalittomalta puhua rahasta silloin, kun kyse on pakolaisista. He ovat tulleet tänne henkensä hädässä, mutta me ahneet suomalaiset alammekin laskea heidän hintaansa. Joukossa on moni todella oppineita ihmisiä joiden hyöty on meille arvaamaton, joten me emme edes osaa tätä hintaa laskea. Me kunnon kansalaiset, ainakin me, jotka olemme itse saaneet kokea lähes saman, emme edes ajattele rahaa. Kysymys on inhimmillisestä hädästä, jossa jokaisen tulisi tehdä voitavansa.

En ihan hyvällä katsoisi lääkäriä, joka heittelisi potilaita sairaalasta, koska hoito tulee liian kalliiksi. Samoin hieman karsastan näitä "rajat kiinni" -porukoita. Niin kauan kuin rahasta edes kehdataan puhua, on kyseessä täysin sama asia.

Ei tähän ihan heti tarvitsisi suomalaista ay-liikettä sotkea, mutta kun satuin televisiossa näkemään pätkän, jossa joku porukka marssi ulos työpaikaltaan, mukamas hallitusta vastaan, tuli minulle tosi paha olo. Se ei ollut demokratiaa, se oli anarkismia. Suomalaisen suhtautumisesta rahaan kertoi jonkun "tolleron" kommentti, jossa hän vihjasi, että telakoilla on niin huonot palkat, että työmies kuolee nälkään, jos hallitus toteuttaa sille kuuluvia tehtäviä - laatii lakeja.

Oikeasti en tiedä millaiset palkat telakoilla on, mutta melkein varma olen, että niin vähää ei missään makseta, että nälkäkuolema olisi lähelläkään, vaikka palkat puolitettaisiin.

No miten tämä liittyy pakolaisiin? Siten, että kun sattumalta tiedän, että nuo pakolaiset kotimaassaan ovat joutuneet elämään 10 - 20 € kuukausituloilla, niin miten ei suomalainen selviä monikymmenkertaisella rahalla?

Mitä taas mielenosoituksiin tulee, niin hallitusta vastaan ei kannata osoittaa mieltään heikentämällä Suomen entisestäänkin heikkoa kansainvälistä kilpailukykyä. Suomessa on kyllä tilaisuus neljän vuoden välein osoittaa tyytymättömyyttä politiikkaa kohtaan.

Kyllä minä tiedän, että on riski, että pakolaisten joukossa on ihmisiä, jotka saattavat olla rikollisia. Se riski vain täytyy ottaa. Näinhän se ihmisjoukoissa yleensä on, mutta luotan naiiviuttani myös Suomen viranomaisiin. Kyllä he löytävät tuostakin porukasta rikolliset ja toimittavat heidät sitten aikanaan sinne, missä pippuri kasvaa.

Melko varma tosiasia on, että jos esimerkiksi maahanmuuttajissa on rikollisia 5% ja loput 95% kunnon kansalaisia, niin esimerkiksi noissa Odinin sotureiksi itseään kutsuvissa joukkioissa on 5% kunnon kansalaisia ja 95% rikollisia.

Tilastot kertovat, mitä kertovat. Kyllähän ne pääasiallisesti ovat ihan oikeita, mutta tilastojen lukutaito näyttää "maahanmuutokriittisiltä" puuttuvan. Esimerkiksi ulkomaalaisista rikoksentekijöistä suurimman ryhmän muodostavat ruotsalaiset, virolaiset ja venäläiset. Miksi sitten ruotsalaiset? .No oikeasti he ovatkin Ruotsin kansalaisuuden saaneita suomalaisia ja muillakaan rikollisilla ei ole vakituista asuinpaikkaa Suomessa. Tästä tilastojen vääristelystä saavat sitten pakolaiset kärsiä, vaikka eivät ehkä ihan puhtaita pulmusia ole hekään.

Tilastot kertovat muutakin. Ne kertovat myös sen, että parhaiten maailmassa ovat menestyneet juuri ne maat, joissa on suhteellisesti eniten "mamuja".

Jos joku Saksa, Englanti, Sveitsi tai jopa Ruotsi alkavat hieman rajoittaa maahnamuuttoa, on se tietysti heidän asiansa. On kuitenkin muistettava, että nämä maat ovat ottaneet moninkertaisen määrän "mamuja" verrattuna Suomeen. Nämä maat ovat myös "talousmaaottelussa" kilometrikaupalla Suomea edellä.

Kun kerran inhimmillistä hätää halutaan mitata rahassa, niin ottakaapa ihan vaan huviksenne huomioon myös nämä seikat. Lopetettaisiinko syöpähoidot, sydämenohitusleikkaukset, elinsiirrot ja diabeetikkojen hoidot, koska ne maksavat summia, joita kaikki eivät edes käsitä.

Ainakin minua hävettää puhua rahasta, silloin kun on kyse ihmisten hädästä.

Natsit, rasistit ja muut tollerot

Kun kuulin järjestöstä, joka kantaa nimeä Odinin soturit, tai jotain sinne päin, tajusin heti, että siinä on nyt jonkinasteinen joukkio, jonka pääasiallisena tarkoituksena on vihan ja eripuran lietsominen maahanmuuttajien ja vielä aikaisempien maahanmuuttajien välillä. Näillä vielä aikaisemmilla maahanmuuttajilla tarkoitan niitä, jotka käyttävät nyt nimitystä suomalaiset, vaikka ovat lähtöisin kuka mistäkin. Ei taida olla meidän porukassa montakaan, jonka esi-isät olisivat ihan täällä syntyneet.

Palataan nyt sitten näihin norjalaista pakanajumalaa esimiehenään pitävään järjestöön. Tottakai minä oletin, että poliisi puutuu välittömästi tuon järjestön toimintaan, sillä onhan sillä selvät yhtäläisyydet Saksan natsijärjestöön, jonka sentään lähes koko maailma tuomitsee. Sen lisäksi useilla jäsenillä on väkivaltarikostausta. En tiedä, saako tuolla taustalla edes järjestysmieskorttia, mutta ei ainakaan pitäisi saada.

Yllätys yllätys: mitä kuulinkaan, kun poliisiylijohtajaa haastateltiin asian johdosta. Se oli ensimmäinen lausunto, jonka kuulin tämän uuden viranhaltijan suusta. Olin todella hämmästynyt, sillä en millään meinannut uskoa korviani. Mieshän melkein ylisteli tapaa, jolla tämä julkinatsinen järjestö on tullut haastamaan riita ja lietsomaan väkivaltaa tähän maahan. Mieleeni tuli, että ei taida nyt herra olla ihan oikealla paikalla. Rikoksen valmistelukin on tuomittava teko ja vähintään tuosta on nyt kysymys.

Se että oikeusministeri Lindström antoi myöhemmin samansisältöisen lausunnon, ei suinkaan tullut yllätyksenä. Kaikkihan me sen tiedämme, että hänellä ei ole minkäänasteista pätevyyttä toimia missään virassa, eivätkä järjenvastaiset lausunnot hänen suustaan ole lainkaan harvinaisia. Tuskinpa kuitenkaan edes Lindström olisi moisiin lausuntoihin sortunut, ellei poliisijohtaja olisi antanut mallia.

Kun samaa asiaa sitten kysyttiin pääministeriltä, oli Juha Sipilä tavallaan ikävässä välikädessä. Pitihän hanen olla jotenkin lojaali korkea-arvoisia viran- ja toimenhaltioita kohtaan, joten hän sanoi aivan aluksi asian juuri niin kuin se olikin. Ensin suunnilleen näin: "Järjestyksen valvonta tässä maassa kuuluu poliisille." Sen jälkeen Sipilä yksinkertaisesti vain höpötti ja yritti jotenkin sotkea poliisin ja oikeusministerin lausuntoja.

Jos nyt oikein olen ymmärtänyt tämän maan järjestelmän, niin tuo alku oli juuri oikein. Sen lisäksi on olemassa vartiointiliikkeitä ja huvipaikkojen järjestysmiehiä, joilla on jonkinasteista pätevyyttä osoittava todistus ja poliisin antama lupa kyseiseen toimintaan. Millään norjalaisella epäjumalalla ei tällaista luvananto-oikeutta ole.

Jokainen saa olla asiasta mitä mieltä tahansa, mutta eivätköhän nuo rikollistaustaiset poppoot enemminkin lisää turvattomuutta kuin turvallisuutta. Kyllä minä olen sitä mieltä, että poliisin pitäisi mahdollisimman pian kieltää tuo toiminta. Perusteet siihen kyllä ovat, kunhan lakia ja kaupunkien järjestyssääntöjä hieman tarkemmin tutkitaan.

Niin se vaan on, että sanoitpa olevasi mitä tahansa, et sitä kuitenkaan ole, jos tekosi ovat jotain muuta. Kyllä rasisti on rasisti, jos teot ovat rasistisia. Natsi on natsi, jos käyttäytyy kuin kansallissosialisti, ja väkivaltarikollinen on väkivaltarikollinen, vaikka vain suunnittelisi väkivallantekoja.

Näinhän se jatkui

Nimittäin jatkui tuo kiertomatka Fauskesta  Mo i Ranaan ja Mo i Ranasta eteenpäin. Oikeastaanhan tämä matka tietenkin oli alkanut jo Oulusta. BK Winter -niminen nyrkkeilyseura oli pyytänyt minua nyrkkeilijävalmentajaksi Kiirunaan, jossa olimme Reima Virtasen kanssa pari viikkoa aikaisemmin olleet kilpailumatkalla. Kaipa olin jonkinlaisen vaikutuksen tehnyt, kun uskoivat, että minusta olisi jotakin apua seuralle. Oulusta lähti mukaani myös Pentti, joka oli opiskelukaverini ja harrasti myös nyrkkeilyä.

  

No, ei minusta sillä reissulla vielä valmentajaa tullut, eikä Pentistä nyrkkeilijää, mutta tulipahan tutustuttua Ruotsin korkeimpaan vuoreen Kebnekaiseen sekä Kiirunassa sijaitsevaan kansainväliseen rakettiasemaan, josta minulle oli järjestetty työpaikka. Siihen aikaan ei nyrkkeilyllä tai edes valmentamisella oikein elänyt. Meinasin pitää "välivuoden" koulusta, jos Ruotsi tarjoaisi minulle jotain todella hyvää. Ei kai riittävän hyvää tarjonnut, joten matka jatkui. Varmuuden vuoksi olimmekin ajoittaneet reissun suunnilleen tekun joululoman aikaan, niin että jos katumapäälle tulisimme, olisi opiskelua mahdollista jatkaa saman lukuvuoden aikana. Katumapäällehän me tultiin, mutta päätettiin vielä käydä vilkaisemassa, mitä eteläinen Ruotsi tarjoaisi, tai mahdollisesti Norja. Tästä matkasta kirjoitinkin blogissani jo aikaisemmin (Fauskesta - Mo i Ranaan), mutta tämä matkakuvaus päättyikin Mo i Ranaan, ja kun lupasin, että loppumatkastakin keron jotain, niin tässähän tätä.

 

Tavalla tai toisella monet nuoruusaikojen matkoista liittyivät nyrkkeilyyn, ja minulle oli muodostunut ihan hyvä verkosto kansainvälisellä tasolla. Ehkäpä joskus kerron myös näistä tuttavistani, joista merkittävimpiä olivat kai kolminkertainen nyrkkeilyn Olympiavoittaja unkarilainen Lazlo Papp ja ammattinyrkkeilyn maailmanmestari Floyd Patterson, mutta kyllä porukkaan mahtuu muitakin pikkusuuruuksia.

 

Tällä verkostolla oli merkitystä myös tämän "rengasmatkan" matkareitin suhteen. Norjalainen nyrkkeilyseura BK Trelve oli Trondheimissa, ja tiesin, että sillä olisi muutamia kavereita, jotka tunsivat minut, vaikka eivät ihan lähipiiriin kuuluneetkaan. BK Trelvellä oli tanskalainen valmentaja Byrge Byrgensen, ja tiesin hänen olevan kiinnostunut hyvistä ulkolaisista nyrkkeilijöistä. Enhän minä mikään tähti ollut, mutta sen verran hyvänä pidin itseäni, että uskoin norjalaisten olevan kiinnostuneita. Minua paremmat tuskin olivat kiinnostuneita BK Trelvestä.

Matkakassamme viimeiset pennit eivät vielä olleet kuluneet, vaikka käyttäydymme kun näin olisi ollut. Mo i Ranassa kuitenkin yövyimme paikallisessa pensionaatissa ja ostimme ihan oikeat junaliput Trondheimiin, joten siitä ei sen ihmeellisempää ollut kerrottavana. Matkustimme siis ihan oikeasti kun ihmiset - aivan kuin sadat teistä. Trondheimiin päästyämme soitin heti Byrgensenille, ja kaikki alkoi tapahtua. Byrge vei meidät kotiisa, eikä muusta majoituksesta saatu edes puhua. Trondheimissa sitten viivymme pari viikkoa ja teimme pieniä virapelihommia. Työtä olisi ollut, mutta siihen aikaan vaadittiin työlupaan Norjassa passit, joten vakituiset työt jäivät haaveeksi. Kun majoituksesta ei tarvinnut maksaa ja ruokakin tuli samaan hintaan, niin sen verran matkakassaamme karttui kolikoita, että kun siihen lisättiin pieni Suomesta saatu summa, voitiin suunnitella paluuta Suomeen.

Jotenkin näin se reitti meni. Trondheim- Åre - Östersud – Sundsval, ja sieltä sitten rantarataa pitkin Haaparantaan, Tornioon ja Ouluun. Rahat riittivät juuri ja juuri junalippuun, mutta kun Åressa oltiin yö taas pensionaatissa, oli kassa totaalisesti tyhjä, ja syödäkin pitäisi. Onneksi 60-luvulla oli vielä se käytäntö, että kun junalippu oli jonnekin ostettu, sinne sai matkustaa vaikka metrin pätkissä ja taas seuraava metri seuraavalla junalla. Niinpä jäimme taas Östersundissa pois, ja Pentti, joka oli ollut aikaisemminkin Ruotsissa töissä, tiesi ruotsalaisen käytännön. Ruotsin sairaalat ostivat verta 30 kruunua pussi, joten mennään sairaalaan myymään verta, niin saadaan syödä. Melko pian löytyi sairaala ja ihan oikein: ostivathan ne verta. Toki ainakin minä tiesin veriryhmäni, mutta pelkkä tieto ei sairaalalle kelvannut, vaan ensin otettiin verikoe ja kokeen tulosta odotellessa saatiin kahvia ja pullaa. Operaatio kävi kuin leikki vaan ja niin asteltiin lähimpään ravintolaan tuhlaamaan nuo "verirahat". Sitten taas junaan ja Sundsvaliin. Valitettavasti tämä juna sitten lopetti matkanteon tähän, mutta ei hätää. Suurin vaiva oli pakkanen, joka kieli, että tosi kolkko päivä oli odotettavissa. Nythän me se konsti kutenkin tunnettiin. Ei muuta kun sairaalaan verta myymään ja sen jälkeen johonkin lämpimään ravintolaan syömään ja sitten pohjoisen junaan.

Östersundista olimme kyllä saaneet verikortit, mutta niitä ei voitu näyttää, koska veremme ei olisi kelvannut, koska vasta edellisenä päivänä oli luovutettu. Taas otettiin verikoe ja minä onneton pyörryin. ”Hauskoja poikia”, totesivat hoitajat, kun Pentti heitti huulen. "Mites se nyt noin, eihän se eilen Östersundissa mitään välittänyt." Luulen, että varsinainen operaatio olisi jäänyt suorittamatta, jos olisivat tienneet, ettei se mikään vitsi ollut. Varsinainen verenluovutus meni kyllä ihan ok.

Sitten vaan asemalle ja katsomaan, milloin pohjoisen juna lähtee. No säännöllisestihän se juna kulki... seuraava juna tulee seuraavana päivänä. Mikäs nyt eteen? Kiristyvä pakkanen ja vain nuo meidän verirahat, joilla oli tarkoitus syödä. Ei muuta kun poliisilaitokselle. Ei sivistysvaltiossa voida ihmisiä heitteille jättää. Esitettyämme asian päivystävälle konstaapelille tämä pyöritteli päätään. Ei ollut tämmöistä mies kokenut pitkän uransa aikana ja soitteli puhelimella minne soittelikaan. Lopuksi oli saanut Suomen konsulilta hyvää tarkoittavan neuvon: "Pistäkää ne putkaan." No oikeastaan... siksihän me olimme tänne tulleetkin. Ihan hyviä ja lämpöisiä tuntuivat olevan Ruotsin putkat. Toivat meille vielä patjat ja petivaatteet, joita ei tiettävästi "naapureilla" ollut.

Ainut ikävä puoli oli, että ovi pantiin ulkopuolelta lukkoon. Kun naapurit metelöivät koko yön, selvisi syykin siihen.

"Oisit varman menny päästämään ne pois, jos oisit ise päässyt ulos.”

Seuraavana päivänä jatkui sitten matka ihan normaalisti junalla. Kyllähän siitäkin kertomuksen saisi, mutta kyllä se kuuluu tavallisten matkojen ryhmään, joten totean vain, että parin päivän kuluttua oltiin taas Oulussa ja minä menin jatkamaan opintojani aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pentti taisi mennä Imatran voimalle viettämään sitä välivuotta.

Naiiveja suomalaisia

Kun nyt olen meitä suomalaisia arvostellut kyseenalaistamalla maailman parhaiden ammattitaidon, suomalaisten ansiot Ruotsin talouselämän pelastajina ja maailman parhaan koulujärjestelmän, niin teen nyt sitten vielä tämänkin.

Kyllä me jossakin asiassa olemme ihan maailman kärkeä. Jos nyt ei aivan maailman naiiveimpia, niin kuitenkin ihan kärkipäässä. Silmät pyöreinä me ihmettelemme, miten ympäri maailman paljastuu milloin minkinlaisia lahjontatapauksia. Melkein kaula katkeaa, kun me pyörittelemme päätämme... "ei meillä ole korruptiota". Höpö höpö. Jos korruptio luokiteltaisiin posittiviseksi asiaksi, kertoisimme varmasti olevamme maailman korruptoitunein maa. Kun se nyt kuitenkin on niin, että sitä pidetään häpeällisenä ja huonona ominaisuutena, olemme me julistautuneet korruptiovapaaksi maaksi.

Keskusrikospoliisin komisario Juuso Oilinki toteaa, että korruption torjunta on Suomessa lapsenkengissä. Korruptiota ei yksinkertaisesti osata tai pystytä paljastamaan, koska meillä on erityisen kehittynyt korruptiojärjestelmä. Lisäksi meiltä puuttuu kokonaan korruption torjuntaan erikoistunut yksikkö.

Meidän erityisen vahvat "hyväveliverkostot" tarjoavat niin pelottavan suojan korruptiolle, että sitä ei juurikaan päästä tutkimaan eikä osata paljastaa. Helpompi on panna pää pensaaseen ja julistaa Suomi korruptiovapaaksi alueeksi. Tätä me naiivit suomalaiset pidämme lähes totena, vaikka elämme eräässä mailman hienoimmin korruptoituneessa maassa. Johtuneeko tästä asenteesta, että poliisikaan ei ole vaivautunut perustamaan erityistä korruption vastaista yksikköä. Vai olisiko sitten niin, että putoisi liian isoja päitä, jos oikeasti asiat tutkittaisiin ja rikollisia rangaistaisiin?

En nyt ihan suoralta kädeltä muista, miten se lahjus määriteltiinkään, mutta jotenkin se niin meni, että lahjan tai etuuden antaja saa tai toivoo saavansa jotain taloudellista tai muuta hyötyä tämän lahjoman seurauksena.

Vanhat fraasit "ilmaisia lounaita ei olekaan" ovat tietenkin syntyneet pikkukorruption seurauksena, mutta se on jo niin yleinen maan tapa, että sitä ei lahjonnaksi enää lasketa. Lahjus ei ole myöskään joku Virosta tuotu vodkapullo, vaikka se saattaa hyödyttää tuojaansa tosi paljon. Ihan kokemuksesta puhun, mutta tämä rikos lienee jo vanhentunut, sillä se oli edellisellä vuosituhannella. Ihan hyötymistarkoituksessa jotain pientä on kai useimmat meistä antaneet liikekumppaneille tai läheisilleen, mutta oikeasti en tätä edes tarkoita.

Nämä "hyväveliverkostot" tarjoavatkin sitten jo palveluksia, joista saattaa kärsiä koko yhteiskunta. Rikolliset jätetään tuomitsematta tai muuta vastaavaa. Tällaista en tosin tiedä tapahtuneen, mutta ainakin se olisi mahdollista. Teko muuttuu mielestäni vakavaksi silloin, kun sen avulla syrjäytetään joku ihminen, yritys tai järjestö, joka olisi ihan oikeudenmukaisesti ansainnut jonkin paikan, etuuden tai tehtävän, mutta kun jäi se vodkapullo tai vastaava tuomatta.

Muistan minä ajan, kun vain naureskeltiin, että tietyn puolueen jäsenkirja antoi suuremman pätevyyden kuin vuosien koulutus. Ei sille olisi pitänyt nauraa, pikemminkin itkeä, mutta luuletteko todella, että tällaisesta on jo nyt päästy eroon?

"Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa", sanovat viralliset tahot - paitsi poliisi. Poliisi on voimaton, koska lounas on vähäinen lahjoma, josta ei ole määrätty rangaistusta, ja "hyväveliverkostoon" on vaikea päästä käsiksi. Poliittiset virkanimitykset ovat taas maan tapa, josta tuskin tulee edes mieleenkään kaivella syytettä, vaikka se ihan hyvin saattaisi täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkistön.

Liekö ihan ensimmäinen ihme tässä maassa, että jäsenkirjan avulla on ohitettu joku pätevämpi? Vai oletteko todella sitä mieltä, että esimerkiksi oikeusministeri ei tarvitse mitään pätevyyttä?

Minun mielestäni Suomi on siis niin korruptoitunut maa, että korruptiota ei edes huomata. Poliisin pitäisi ehdottomasti perustaa tähän tarkoitukseen erikoistunut yksikkö ja pudotella vaan päitä pölkyltä, vaikka joku isompikin nuppi tipahtaisi. Onhan meillä huumepoliisikin, vaikka luulen, että huumeet ovat sittenkin pienempi ongelma kuin tämä korruptio. Vai olenkohan minäkin naiivi?

Uskon kyllä, että huumeetkin ovat ongelma ja huumeista pahin on alkoholi.