"Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki"

Ei elämä aina niin helppoa ole. mutta sellaista se on, miksi sen itse olemme muokanneet. Kun aikoinani tein aloitteen Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistyksen perustamisesta ja myös tsasounan rakentamisesta, osasin kyllä varautua siihen, ettei se ihan läpihuutojuttuna mene. Toki tiesimme, että taloudellinen vastuukin kasvaa melkoiseksi. Se oli kuitenkin oma päätös, ja siihen sisältyi vastuun ottaminen.

Kannatusyhdistyksen puheenjohtaja en halunnut minkään ulkopuolisen seikan häiritsevän tsasounan rakentamista, joten harkitsin kyllä ainakin kaksi kertaa, meninkö mukaan politiikkaan, johon minua pyydettiin varsin vaikutusvaltaiselta taholta. Kokemuksesta tiesin, että varsinkin perussuomalaisuutta tullaan arvostelemaan jopa niin paljon, että toimintani perussuomalaisena saattaa aiheuttaa rukoushuoneen rakentamiselle vaikeuksia. Ja aiheuttihan se. Loppujen lopuksi jouduttiin rahoittamaan rakennus itse ”Kepun” hallitsema pankki ei suostunut antamaan lainaa yli 120 % vakuuksia vastaan. Onneksi ”omalle” pankilleni riitti pelkkä sana. Politiikassa kauan mukana olleena ymmärrän kyllä, mistä on kysymys. Toimiani voidaan arvostella joskus jopa henkilökohtaisuuksin mennenkin. Se ei ole kovin fiksua, mutta sellaista elämä kuitenkin on.

Ryhtyessään poliitikoksi ihminen asettaa itsensä alttiiksi arvostelulle, ja se on vain hyväksyttävä. Se on jokaisen oma päätös, eikä sitä pidä itkeä. Ihmiset ovat yksinkertaisesti erilaisia, ja lähes kaikilla on hieman erilaiset intressit. Myös käsitykset yhteisestä edusta vaihtelevat suuresti, joten ei nyt pitäisi olla yllätys, jos arvosteluakin löytyy. Poliitikolle on erityisen tärkeää asioiden täsmällinen hoitaminen ja totuudessa pysyminen. Ei koskaan, ei milloinkaan pitäisi esittää väitteitä, joita ei pysty näyttämään tarvittaessa toteen ja joiden takana ei pysty seisomaan. Kaikki ne väitteet, joita joku on joskus loukkauksiksikin nimittänyt, luulen pystyväni näyttämään toteen muutamassa minuutissa. Se antaa elämälle turvallisen pohjan.

Näin se vaan menee. Vastoinkäymisistä huolimatta Kalajoen ortodoksinen rukoushuone on noussut särkille ja on viimeistelyä vaille valmis. Kivien heittelystä huolimatta Kalajoen Perussuomalaiset ry toimii perussuomalaisuuden vaalijana Kalajoella, eikä sen toiminta ole mitenkään ristiriidassa Kalajoen etujen kanssa. Totta on, että yhdistys on erotettu puolueesta, samoin kuin pari sen hallituksen jäsentäkin on kai eronnut. Ainakin minä, protestina puoluehallituksen toiminnalle. Kalajoen Perussuomalaiset ry ei kuitenkaan ole järjestö, jonka säännöt edellyttäisivät puolueeseen kuulumista. Eivät ole koskaan edellyttäneet, eivätkä edellytä nytkään. Olemme perussuomalaisia arvoja ajava yhdistys ja pyrimme näitä arvoja toteuttamaan kaikissa toimissamme. Voi olla, että ihan samaa ei aina voi sanoa valtuustoryhmästämme. On totta myöskin, että kunnallispolitiikka poikkeaa suuresti valtakunnan politiikasta, joten nämä arvot eivät ihan asiakohtaisesti ole aina näkyvissä, eikä niitä voida suoranaisesti soveltaa paikallispolitiikkaan.

Valituksia valituksien vuoksi

Joskus melko turhauttavaa tämä blogin kirjoittaminen, sillä toisaalta tuntuu, että teen tässä juuri sitä, mitä periaatteessa vastustan. Laulan valitusvirsiä, jotka eivät johda mihinkään tulokseen ja joilla ei oikeasti ole edes tarkoitus johtaa yhtään mihinkään. En usko Putinin vetävän joukkoja Ukrainasta, vaikka kuinka tulisieluisesti vastustaisin Venäjän sotatoimia. Asiasta valittaminen on siis valittamista valittamisen itsensä vuoksi.

Ihmiset uhraavat suunnattomasti energiaa laatiessaan valituksia asioista, joilla ei ole menestymisen mahdollisuutta. Joskus niin, että laki on yksinkertaisesti asiasta toista mieltä, joskus taas siksi, että valtaa pitävät ovat yksimielisesti toista mieltä. Olen profiloitunut sääntöjen ja lain noudattajana, tai ainakin ihmisenä, joka on sitä mieltä, että ei kannata taistella tuulimyllyjä vastaan. Huomattavasti järkevämpää on koukata selän taakse ja pyrkiä kääntämään mylly pois tuulesta. Jopa politiikassa kannattaisi joskus kokeilla kyseistä menetelmää. Politiikassa on monenlaisia työmyyriä ja ihmisillä on siellä monenasteisia tavoitteita. On huppupoliitikkoja, joihin suomalaisen mittapuun mukaan voidaan lukea ministerit ja presidentti. Seuraavan portaan muodostavat kansanedustajat ja eriasteiset ministeriön virkamiehet. Kansallinen taso on hieman kuin sama taso urheilussakin. Joskus voidaan päästä maamme rajojen ulkopuolelle ikään kuin edustamaan Suomea, mutta pääasiassa saadaan tyytyä varamiehen rooliin. Piirikunnallinen taso on sitten luku sinänsä, sillä suurin osa poliitikoista kuuluu tähän ryhmään. Hoidellaan kotikunnan asioita, ”vaikka pyörä on ulkona yön”. 

Poliitikko on yleisnimitys niille ihmisille, jotka pyrkivät hankkimaan kannuksensa hoitelemalla yhteisiä asioita. Toiset tekevät sitä elääkseen, toiset vain jonkinlaisen meriitin toivossa. Toiminnan kanalta tällä ei ole kovin suurta eroa, sillä kumpikin ryhmä pyrkii jatkuvasti kehittämään menetelmiä, joilla saisi nimensä julkisuuteen ja kenties sitä kautta mainetta tai rahaa, tai parhaassa tapauksessa molempia. Politiikan paradoksi on se, että vaikka sen pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa, niin siihen pääosin hakeutuvat ja valikoituvatkin ihmiset, joiden pääasiallinen tarkoitus on oman edun ajaminen. Joskus, erittäin harvoin, myös puolueen edun, mutta vain poikkeustapauksissa yhteisen edun ajaminen. Toki sellaisia poliitikkoja on aina muutamia, mutta ne ovat niin selkeä vähemmistö, että tähän yhteyteen he eivät edes pääse. Varmaan niitä on myös Kalajoella, mutta tunnen täällä sen verran vähän väkeä, että tähän kastiin en uskalla nimetä ainuttakaan.

Mitä tässä nyt todella yritän sanoa? Yhteiskunnassa joudutaan tekemään monenlaisia päätöksiä, ja ihan aina on niin, että jotkut vastustavat niitä, kun taas joidenkin mielestä asia on todella hyvä. Näitä päätöksiä kotikunnassamme tekevät kunnallispoliitikot. Osa poliitikoista keskittyy kunnolla asioihin, osa on enemmän huolissaan siitä, mitä äänestäjiin vaikuttaa jommallekummalle puolelle asettuminen. Ihan liian moni on päättänyt vain vastustaa asioita, olkoonpa asia mikä tahansa. Sillä tavalla saadaan vaalikauden aikana manipuloitua sopiva kannattajajoukko äänestämään edustajaa, joka taas vastustaa valtaa pitäviä. Vastustaa siis vastustamisen vuoksi. Toki asioita kannattamallakin saisi oman joukkonsa koottua, mutta yleensä asioihin positiivisesti suhtautuvat ovat vaikeammin manipuloitavia. Ei siis kannata riskeerata kannattamalla asioita.

Jos et siis ole hyvä hiihtäjä tai painonnostaja, voit menestyä politiikassa olemalla kaikkea vastaan. Aina voi tietysti myös paneutua asioihin, mutta se on paljon vaikeampi tie ja vaatii tosiasiallista asiantuntemusta. Asiantuntemuksen vaatiminen valtuutetuilta on liikaa vaadittu. Sitä vartenhan meillä on eri asioihin perehtyneet lautakunnat, jotka voisivat olla myös asiantuntijaelimiä, vaan kun eivät ole. Puolueet ovat politisoineet lautakunnatkin niin, että asiantuntijoiden sijaan lautakuntiin valitaan ihmisiä saatujen äänimäärien mukaan. Totuus kuitenkin on, että vaaliuurnilla äänestäjä ei edes ajattele äänestävänsä kyseistä ihmistä mihinkään lautakuntaan.

Näin se siis menee. Kaikki ovat tietävinään vaikka mitä, mutta tosiasiassa kukaan ei tiedä mitään. Tärkeimmät päätökset valmistelevat virkamiehet kalliiden konsulttien esityksestä.

Riidankylväjät

En tiedä miksi minä ylipäätään suhtaudun kovin vakavasti yhdistystoimintaan, mutta kieltämättä olen valvonut useammankin yön näiden riidankylväjien tähden. Olen usein miettinyt, olenko minä sitten myös tähän epämääräiseen joukkoon kuuluva, mutta en hakemallakaan ole löytänyt itsestäni tähän sopivia tunnusmerkkejä.

Riidankylväjän ensimmäinen tunnusmerkki on tarve hakea henkilökohtaista etua tai arvostusta jonkun yhdistyksen kautta. Tähän tavoitteeseen ihminen pyrkii joko mollaamalla toisia, tai sitten korostamalla omia ominaisuuksiaan niin, että toiset mukanaolijat hieman närkästyvät siitä. Yleensä siinä tahtoo unohtua kaikki Herramme neuvot siitä, miten kanssaihmisiä tulisi kohdella. Eniten rikottu niistä lienee tämä: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.” Näiden ”väärien todistusten” turvin riidankylväjät onnistuvat silloin tällöin keräämään ympärilleen joukon samanmielisiä, jotka pystyvät aikaansaamaan prosessin joka hajottaa ehkä koko yhteisön.

Riidankylväjän toinen tunnusmerkki on se, että keinoja kaihtamatta hän yrittää saada valtaan ihmisiä, jotka joko ovat hänen mielisiään tai sitten jotenkin muuten hänen ohjauksensa alla. Riidankylväjän on erittäin vaikea sopeutua demokraattiseen järjestelmään, jossa kaikkia vain yksinkertaisesti eivät ole samaa mieltä hänen kanssaan.  Erilaisuuden sietäminen on kuitenkin yhdistystoiminnan tärkeimpiä vaatimuksia.

Jokaisella yhdistyksellä on säännöt, jotka ovat paitsi yhdistyksen päivittäisiä rutiineja varten, niin myös siksi, että kaikkien jäsenten olisi helpompi ymmärtää toisiaan ja sopeutua mahdolliseen erilaisuuteenkin. Jos sääntöjen noudattaminen aiheuttaa eripuraa, on eripuran lietsojien syytä hakeutua johonkin yksinäiseen puuhaan, jossa toisista ihmisistä ei tarvitse välittää.

En väitä, etteikö Kalajoen Perussuomalaiset ry olisi ollut myös eripurainen sisältä, mutta eheytystyö oli päässyt hyvään vauhtiin, kun koettiin yllättävä takaisku taholta, josta sitä kaikkein vähiten osattiin odottaa.

Kuusamolainen järjestösihteeri Joukamo Kortesalami osoittautuikin todelliseksi riidankylväjäksi ja luonteeltaan varsin epärehelliseksi. Kaksi kertaa todella hänet täällä Kalajoella tapasin, vaikka kuulemani mukaan hän oli täällä ajellut useamminkin. En todella tiedä miksi, mutta oma arvioni on, että kerryttämässä kilometrikorvauksiaan. Kalajoen Perussuomalaiset ry:n puheenjohtajaan Reijo Karjalaiseen samoin kuin muihinkaan hallituksen jäseniin hän ei ottanut yhteyttä. 

Joukamo Kortesalmi Kalajoen Perussuomalaiset ry:n järjestämällä markkinapaikalla Tyngän maalaismarkkinoilla syksyllä 2013. 

Viimeisin tapaaminen, jolloin onnistuimme hänet yllättämään täällä Kalajoella, tapahtui Tapion Tuvalla. Tässä tapaamisessa sovittiin, että Joukamo järjestää kokouksen, jossa merijärviset saavat liittyä Kalajoen Perussuomalaiset ry:n. Toki riidan siemeniä oli jo siinä, että osa kalajokisista ei halunnut kirjoittaa hakemusta järjestöön liittymisestä, vaan väitti, että ei koskaan ollut eronnutkaan siitä. Tämä oli kuitenkin toisarvoinen asia, sillä jopa nykyinen johtokunta, joka ei todellakaan ollut koskaan eronnut yhdistyksestä, oli suostunut allekirjoittamaan hakemuksen.

Tästä tapaamisesta kului vain arviolta viikko, kun Joukamo perusti Merijärvelle paikallisyhdistyksen, jonka toimialueeksi nimettiin myös Kalajoki. Jo lähtökohtaisesti tämä yhdistys oli Perussuomalaiset rp:n sääntöjen vastainen, sillä Kalajoella oli toimiva yhdistys, joka vielä silloin oli myös perussuomalaisten piirin jäsen. Toista yhdistystä ei siis samalle toimialueelle olisi saanut perustaa.

Riidankylväjän tyypillistä toimintaa.  Säännöistä ei tarvitse välittää ja samalla ”epämieluisat” ihmiset syrjään.

Vetoankin nyt kaikkiin kalajokisiin. Liittykää Kalajoen Perussuomalaiset ry:n jäseniksi. Täten te osoitatte olevanne kalajokisia ja samalla ilmoitatte vastustavanne Kortesalmen toimintaa. On aivan piirin oma asia, hyväksyykö se kalajokiset jäsenikseen vaiko ei. Me paneudumme kunallispolitiikkaan, eikä sillä tosiasiassa ole mitään merkitystä, olemmeko piirin jäseniä vai emme.