Haittamaastamuutto

Pääasiallisesti perussuomalaisten lanseeraama termi on haittamaahanmuutto. En oikein edes tiedä, mitä mokoma termi tarkoittaa, sillä vaikka tunnen lukuisia maahanmuuttajia, en ole erityisen haitallista vielä tavannut.

Haittamaastamuutto on sen sijaan matemaattisesti laskettavissa. Kun Suomeen syntynyt on ensin aiheuttanut mittavat synnytys- ja neuvolakulut, alkaa lapsilisien nosto, ilmainen koulutus kouluruokailuineen ja muine sote-palveluineen. Hyvällä tuurilla tämä syntyperäinen suomalainen päätyy korkeakouluun ja nostaa opintotukia. Kaikki tämä on tietysti ihan ok. Näinhän kehittyneen valtion pitääkin toimia.  Ongelma syntyykin vasta silloin, kun tämä ihminen haluaa muuttaa ulkomaille, eikä lainkaan ajattele, että samalla hän vie mennessään melkoisen määrän häneen sijoitettua rahaa.  Tätä ongelmaa minäkin olen pohtinut vasta sen jälkeen, kun itsekin asuin pätkän elämästäni ulkomailla, joten pyydän vilpittömästi anteeksi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta vähän ehkä maksan nyt takaisin reippaasti pienentyneestä eläkkeestäni. Lieventävä asia lienee sekin, että suurimman osan opiskelustani suoritin vasta tuon ”ulkomaan reissuni” jälkeen ja opintotukeakin nostin vain lyhyen aikaa. Se ei poista sitä tosiasiaa, että parhaillaankin lähes pari miljoonaa suomalaista asuu ulkomailla, jonne he ovat vieneet melkoisen määrän myös rahaa, jonka valtio on heistä maksanut. Minun katumukseni ei siis paljon auta, sillä ongelma on edelleen olemassa.

 

Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-8888278
 

Paljon ei auta myöskään pieni maahanmuuttajien joukko, vaikka toki tiedämmekin, että näistä ihmisistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Tiedän, että joukossa on paljon hyvin koulutettuja ja korkeasti oppineita ihmisiä, joten sääli, että he ovat pois kotimaastaan.  En kuitenkaan vastusta ihmisten oikeutta muuttaa tällä planeetalla sinne, minkä parhaaksi näkevät. Totean vain, että aina se lähtömaa enemmän menettää kuin se maa, johon ihminen muuttaa.

Näin se elämä menee.  Vaikka nämä maahanmuuttajat vaativatkin hieman koulutusta, ei kuitenkaan kyse ole mistään jättisummista. Ei läheskään niin isoista rahoista kuin syntyperäisen suomalaisen kasvattaminen aikuiseksi vaatii.

Tervetuloa vain maahanmuuttajat. Kyllä täälä on tilaa ja me tarvitaan teitä.  Kokemuksesta tiedän, että pienen totuttamisajan jälkeen te kaikki olette työperäisiä maahanmuuttajia. En ole vielä koskaan tavannut sitä lihapatojen ääressä kyttäilevää ja töitä välttelevää ”mamua” joista joku puolue on kovasti huolissaan.

 

 

Miksi ihmeessä ei uskota?

Kun ihminen kuolee keuhkosyöpään, saatetaan todeta: ”Ei ihme, kun oli niin kova tupakkamies”.  Pidetään jopa todennäköisenä, että ennemmin tai myöhemmin kova tupakointi johtaa keuhkosyöpään.  Näin on laita myös monien muiden elämäntapojen suhteen.

Tuhansia ihmisiä asuu myös tuulimyllyjen vaikutusalueella, ja monet heistä sairastuvat erilaisiin sairauksiin. Tilastot eivät kerro, kuinka usein tuulimyllyjen uhrit kuolevat noihin sairauksiin, sillä vain muutama lääkäri uskoo esimerkiksi sydämen rytmihäiriöiden tai korkean verenpaineen johtuvan nimenomaan tuulimyllyistä, vaikka yhteys näyttää selvältä.  Sydänkohtaus on vain sydänkohtaus ja aivohalvaus on aivohalvaus.

Joskus olen kuullut lääkärin sanovan, että ”saattaahan se vaikuttaa”, mutta harvoin siihen on vakavasti suhtauduttu.

Miksi ihmeessä näihin ihmisiin ei uskota, sillä omakohtainen kokemus on hyvin monella ja ainakin tutkimisen arvoisia nuo oireet ovat. Kymmeniä, ehkä satojakin ihmishenkiä voitaisiin pelastaa melko vähäisin toimenpitein.

Helpoin ja halvin ratkaisu olisi totaalinen myllyjen rakennuskielto.  Samalla päästäisiin eroon muistakin haitoista, joita on paljon. Sähkön tuotannossa ei myllyillä ole kovinkaan suurta merkitystä, puhumattakaan suomalaisten taloudesta. Me maksamme ulkomaille myllyistä ja niiden pystyttämisestä ja jos sattuu, että ne tuottavat jonkun euron, nekin rahat valuvat ulkomaille, sillä suurin osa noiden ”energiayhtiöiden” omistuksestakin on ulkomaalaisessa hallinnassa.

Saa sitä todella ihmetellä, että miksi myllyjen haitallisuuteen ei uskota.  Edes ilmastoon ne eivät ole vaikuttaneet positiivisesti.  Saksan energiakäänteen jälkeen on rakennettu maahan satoja tuulimyllyjä, mutta hiilidioksidin määrä ei vain suostu vähenemään. Jotain on kuitenkin tapahtunut.  Saksaan on syntynyt satoja tuulivoimaa vastustavia yhdistyksiä, jotka ovat tajunneet nuo haitat.

Tuulivoima ei todellakaan ole ratkaisu mihinkään, mutta sen haitat ovat todella olemassa.

 

Miksi ihmeessä niitä ei myönnetä, vaikka ne melkein tarjottimella kannetaan päättäjien eteen. En haluaisi viljellä salaliitoteorioita, mutta jotenkin korruptioltahan tämä haiskahtaa.

  

Mielipide ja tieto

Uskokaa tai älkää, niin aina joku lukee myös näitä minun kirjoituksiani ja tietysti myös kommentoi, milloin kommentoi. Useimmat tekevät sen täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella ja vetoavat auktoriteetteihin, jotka oikeasti ovat vain tietävinään, tai ehkä ovat joskus tietäneetkin, mutta aika on ajanut ohi. Näinhän minullekin uhkaa käydä, joten vielä vanhoilla päivillänikin olen yrittänyt päivittää tietojani. Tästä huolimatta aina joku väittää, että kyseessä on vain minun mielipiteeni.  No oikeassa joskus ovat, sillä kyllä minä olen mielipiteitänikin esittänyt, joskaan en aivan faktoina.  Faktat olen kyllä aina tarkastanut, joten jokseenkin luotettavina niitä voidaan pitää. Toki pitkä koulutukseni ja vankka kokemukseni auttavat kovasti tässä suhteessa. Ihminen nyt on vain sellainen, että uskoo mitä haluaa uskoa.  En yleensä luettele tietolähteitäni näissä blogeissa, sillä luettelosta saattaisi tulla kovasti pitkä. Vuosikausia korkeakoulujen ja yliopistojen nurkissa pyöriessä vaatteisiinkin on tarttunut sen verran tietoa, että voin pitää itseänikin jonkinlaisena tietolähteenä.  Vastaan siis joka tavusta, jonka tänne kirjoitan. Faktat ovat faktoja ja mielipiteet mielipiteitä, ja yleensä pidän ne selkeästi erillään.

”Uskoo mitä haluaa uskoa...”  Tavallaan hauska esimerkki löytyy minunkin elämästäni. Kerran pyrin oikaisemaan erään tuttavani mielipidettä, mutta yllättäen jouduinkin asiasta väittelyyn. En ryhtynyt kiistelemään ilman ”kättä pidempää”, vaan toin seuraavana päivänä kirjasen jossa kysessä olevaa asiaa käsiteltiin. Kaveri luki hetken kirjaa. Löysi ratkaisevan kohdan ja myönsi olleensa väärässä tässä asiassa. Toki olisi voinut myöntää sen aikaisemminkin, sillä kokonaan huomaamatta jäi se, että kyseinen kirjanen oli minun kirjoittamani. Tämä episodi osoittaa kuitenkin, kuinka maaginen voima on painetulla sanalla.

Kun kerron tuulivoiman vahingollista vaikutuksista, saan yleensä vihertävien taholta jonkinlaisen ryöpyn niskaani. Ei se juurikaan minua häiritse, sillä olen osannut odottaa jotain sellaista. Sitä kuitenkin ruokkii täydellinen tietämättömyys tosiasioista, josta pitää olla huolissaan. Eri puolilla maailmaa julkaistaan tutkimuksia, joissa kerrotaan tuulivoiman haitallisista vaikutuksista. ”Tuuli on puhdasta energiaa” … näinhän uskotaan, mutta kunpa ei noita tuulimyllyjä tarvittaisi. Oikeasti ei tarvitakaan, sillä ns. tuulivoima tarvitsee rinnalleen ”oikeata” sähköä suunnilleen saman verran kuin nuo tuulimyllyt teoriassa tuottavat. Siitähän se johtuu, että katkoja ei saisi olla, mutta kun niitä tulee, ellei tuota apuvoimaa ole olemassa. Joskus tuulee, joskus ei.  Tästäkin löytyy hyvin pahoja esimerkkejä maailmalta.  Täytyykö meidän todella iskeä päämme samaan seinään, joihin toiset ovat jo nuppinsa kalauttaneet!

Ja tähän loppuun sitten se mielipide:

Minun mielestäni tuuli on todella hyvä ja puhdas energia, joka sopii hyvin purjehdukseen ja pyykin kuivatukseen, mutta sähkön tuotantoon se ei oikein sovellu. Joka päivä löytyy lisää asioita, jotka sotivat tuulimyllyjen rakentamista vastaan. Ihmisten ja eläinten terveyshaitat, maisema-arvojen pilaantuminen ja mittavat jäteongelmat ovat kai sittenkin näistä vähäisimpiä.

 

 

Siniverinen suomalainen

Pitkä matka on suomalaisessa politiikassa kuljettu vennamolaisesta SMP:stä nykyisiin sinisiin. Veikko Vennamo perusti aikoinaan poliittisen puolueen todettuaan politiikan  mädännäisyyden, oman edun tavoittelun ja suoranaisen lahjonnan. Vennamon tunnetuimpia lausahduksia lienee ”Rötösherrat kuriin”.  Olen aina ollut kiinnostunut politiikasta, vaikka meillä ei kotona siitä juurikaan puhuttu. Sen verran ymmärsin, että jos isäni olisi ollut poliitikko, niin tuskinpa meillä olisi punalippuja heilutettu.

Politiikkaan jouduin mukaan muuttaessani Ouluun opiskelemaan. Silloinen ”tekun” vahtimestari oli SMP:n miehiä ja sai minutkin seuraamaan Vennamon esiintymisiä. Liityin myös sikäkäiseen SMP:n opiskelijajärjestöön, jossa tehtiin lähinnä kaikenlaisia juoksupojan töitä ja seurattiin Vennamon puheita. Totta oli, että silloisen käsitykseni mukaan mies puhui täyttä asiaa ja halusi vilpittömästi puhdistaa suomalaisen politiikan ”rötösherroista”.

Ei onnistunut Veikko aikanaan, joten työtä pitää jotenkin jatkaa.

SMP:n suosio oli ehkä suurimmillaan 70 – 80-luvulla, jolloin puolueella oli 18 kansanedustajaa ja lukuisia ministereitä.  Kun puoluetukea jaettiin kansanedustajien määrän mukaan, monet puolueet elivät lihavia ja laihoja vuosia aivan sen mukaan, millainen kannatus missäkin vaaleissa oli.  Kannatuksen vaihtelu vaaleista toisen sai myös puolueiden talouden vaihtelemaan jokseenkin sanassa suhteessa, sillä vain aniharva puolue osasi hoitaa raha-asioitaan ilman veronmaksajien tukea. Myös SMP oli ajautunut tuohon ”sairaaseen” tilaan ja kärsi 90-luvulla konkurssin. Pian SMP:n kuoleman jälkeen kuitenkin SMP:n toimistovirkailija Timo Soini muutamien muiden ”vennamolaisen” aatteen kannattajan kanssa perustivat uuden puolueen, joka sai nimekseen Perussuomalaiset.

Aate eli ja perussuomalaiset menestyivät kohtalaisesti, vaikka minä jo silloin olin havaitsevani, ettei kaikki sittenkään ollut puhtaasti aatteellista.  Suuressa joukossa on aina joitakin omanedun tavoittelijoita, jotka sitten Jyväskylän puoluekokouksessa onnistuivat valtaamaan puolueen. Suuri joukko aatteellisia ”persuja” erosi puolueesta jo silloin, sillä selvää oli, että tuolla uudella johdolla oli mielessä ihan toiset asiat kuin kansalaisten etu.

Oli vain ajan kysymys, että Perussuomalaiset virallisestikin hajoaisi.

Niinhän siinä sitten kävi. Kun tuli selväksi, että muut puolueet eivät suostu ottamaan ”halla-aholaisia” hallitukseen, päättivät osa puolueen kansanedustajista ja ministerit perustaa uuden puolueen, joka sai nimekseen Sininen tulevaisuus. Ministerit ja ”persujen” maltillisempi siipi tulivat tähän uuteen puolueeseen.

Siniseen tulevaisuuteen siirtyneitä alettiin ”persujen” piirissä nimittää loikkareiksi, vaikka täysin selvää oli, että puolue oli liukunut alta pois. Nämä tulevat siniset olivat kyllä uskollisia aatteelle.

Nykyisin vaalitkin ratkaistaan rahalla, ja vaikka sinisiä kansanedustajia oli jokseenkin saman verran kuin ”halla-aholaisiakin”, jäivät kaikki rahat näille §tynkäpersuille”. Eduskuntavaaleissa kävi sitten niin kuin kävi, eikä sinisten menestyksestä voida puhua.

Aate kuitenkin elää ja voi hyvin.  Ilman sinisten perustamista myös tämä aate olisi kuollut, joten toivoa on.

”Kyllä kansa tietää”, sanoi Veikko Vennamo aikoinaan. Kyllä minä nyt suuresti toivon, että tämä kansa todella tietäisi, mistä on kysymys.

Olen aina uskonut, että ”politiikka on yhteisten asioiden hoitamista”.  Nyt näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että politiikasta onkin tullut kilpajuoksua vallan perässä.  Näin ei saa olla.  

 

 

Mitä virkamies saa tehdä?

Ei ole ollut, eikä tule olemaan sellasia vaaleja, joissa olisin äänestänyt vihreitä, mutta se ei tee minusta Haaviston vatustajaa, joka mielestäni on ollut ihan hyvä ministeri, vihreydestään huolimatta. 

Suurimmaksi synniksi on katsottu hänen yrityksensä siirtää venkoileva virkamies toisiin tehtäviin. Aivan oikeinhan hän teki, ihan samoin menetellään yhteiskunnassa yleensäkin. Jos joku työntekijä tai viranhaltija venkoilee esimiestään vastaan, hänet siirretään toisiin tehtäviin, ellei peräti eroteta. Kyllä se niin on, että esimiehen käskyjä on toteltava, tai vedettävä omat johtopäätökset ja erottava. Ei siis ole mitenkään perusteltavissa, että Haavistoa pyrittiin asettamaan syytteeseen sillä perusteella, että hän teki työtään.  Jos joku olisi pitänyt asettaa syytteeseen, olisi se luonnollisesti ollut tuo niskotteleva virkamies. 

Suurin osa Suomen kansasta näyttää olevan kanssani samaa mieltä. Ylen tutkimus sen kertoo.  Noin puolet vastaajista oli sitä mieltä, että Haavisto ei tehnyt mitään väärää. 

 Kun tuota tulosta sitten retusoidaan niin, että poliittisesti eri mieltä olevat karsitaan pois, niin kansan mielipide on selvästi aistittavissa. Ministeri johtaa ministeriötä ja tekee päätökset oman harkintansa ja lain mukaisesti. Ei siis ole mitään syytä asettaa Haaviston toimia kyseenalaiseksi, vaikka tuntuukin ehkä siltä, että joku virkamies on polttanut näppinsä ja hänen tukijansa yrittivät vierittää syyn Haaviston niskaan. Jos Haaviston motiivina oli lasten etu, on se kyllä melko pätevä syy moniin muihinkin toimiin. 

”Tarkoitus pyhittää keinot” on ehkä kaukaakin haettu lausahdus, sillä ainakin ministerin käyttämät keinot olivat ihan hyviä ja ”pyhiä” jo sellaisenaan. 

Lapsella tulee olla oikeus turvalliseen elämään, ja jos joku virkamies hangoittelee tätä perusoikeutta vastaan, istuu hän todella väärällä tuolilla. Väärällä tuolilla istuvat myös kaikki ne poliittiset päättäjät, jotka eivät hyväksy ministerin toimia tässä nimenomaisessa tapauksessa.  Onneksi lapsia nyt kuitenkin on tuotu Suomeen ja toivottavasti tuodaan vastaisuudessakin. Lapsen oikeuksiin kuuluu myös oikeus vanhempiin ja huolenpitoon, joka väkisinkin luo perusteen myös äidin tuomiseen, ellei jokin muu vahvempi peruste ole esteenä. Tämän vahvemman perusteen tarkastelu on kai jätettävä suojelupoliisin tehtäväksi. Sellaisena perusteena ei kuitenkaan voida pitää ”persujen” harhaisia ajatuksia, jotka ainakin minä jätän ihan omaan arvoonsa.

 

 

Näin kirjoitin

Kallan kuvernööri täyttää tänä vuonna 10 vuotta, ja kaivoin vanhoja kirjoituksiani esille.   Kun ihminen vanhenee, se kuulemma viisastuu.  En tiedä onko se näin, sillä kovasti samanlaisilta vaikuttavat ajatukseni vieläkin, vaikka kymmenen vuotta on vierähtänyt. Näyttäisi siltä, että vuona 2010 olen kirjoittanut vain kaksi blogia, joista tässä nyt sitten näytteet. 

Onko nyt sitten nähtävissä muita viisastumisen merkkejä, niin saahan sitä arvella. Ainakin Perussuomalaisesta puolueesta olen eronnut, jota itse pidän viisastumisen merkkinä, vaikka se muutos ei niinkään johtunut minusta kuin puolueessa tapahtuneesta muutoksesta. Kaikkea vaan ei voi hyväksyä, tulivatpa mielipiteet mistä tahansa.

Tässä tätä siis tulee.

*****

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Silleen se menee...

Että valtakunnassa kaikki hyvin... Meidän perustuslakihan sanoo, että ylin valta tässä valtakunnassa kuluu kansalle. Näinhän se varmasti on.... siis perustuslain mukaan. Tästä ehdottomasta säännöstä on vain kaksi poikkeusta.... sananvalta ja päätösvalta.

Lainsäädäntövalta kuuluu eduskunalle, jossa taas valtaa käyttävät sellaiset despootit kun Paavo Lipponen, jolla ei ole minkäänlaista virallista valtaa. Ihan vain huvikseen herra päättää, mitä nappulaa äänestyksissä painavat ne, joille kuuluu nappulanpainatavalta. Mitään merkitystä ei ole niillä lupauksilla, joita nappulanpainajat ovat kansalle antaneet. Oikeastihan he ovat vain nappulanpainajia, joka toki pitäisi jokaisen itseään kunnioittavan suomalaisen ymmärtää. Lähes jokaisessa poliiittisessa puolueessa on joku "lipponen".

Oikeasti meillä ei siis ole sananvaltaa, mutta onhan meillä kuitenkin sananvapaus.

Sananvapautta meillä ei rajoiteta muulloin kuin silloin, kun esität omia mielipiteitäsi.

Tämän blogin tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä näistä epäkohdista. Kenties myös herätellä ihan itsenäisiä ajatuksia.

Varoitan kuitenkin... Liian itsenäiset ajatukset saattavat johtaa syytteeseen. Varmuudella näin tapahtuu, jos julkaiset ajatuksiasi polittisista päättäjistä tai ikivihreistä naisista.

Niinpä voi lopulta käydä, että minäkin tulen lopulta esittämään pehmeäksi rutistettuja ja puhtaaksi puhellattuja veihtoehtoisia ehdotuksia asioiden hoitamiseksi. 

*****

Voihan helvetti...

En minä tyhmä ole, vaikka olenkin osa Suomen kansaa ja vaikka poliitikot näyttävätkin ajattelevan, että kansa on tyhmää. Ihan oikeasti meinasin satuttaa istumalihakseni laskeutuessani koko sadan kilon massallani lautalattialle, kuultuani että ministereillä ja jopa kansanedustajillakin on tavallista korkeampi syytekynnys. Perustuuko tämä olettamukseen, että poliitikot joka tapauksessa ovat sen verran kelmejä, että kaikki istuisivat linnassa, jos saisivat syytteen samanlaisista rikoksista kuin tavallinen rahvas.
Niinhän se oikeasti taitaa olla. Onni onnettomuudessa on, että itse on saatu lait laatia ja kaikeksi varmuudeksi vielä itse saadaan tutkia omia rötöksiä.
Kyllähän se tietysti siltä tuntuu, että se on niin väärin.... niin väärin.
Kansalaisen oikeustajuni kertoo, että asian pitäisi olla juuri päinvastoin. Jos poliitikko.. vaikkapa ministeri... syyllistyy rikokseen, on se vähintäin raskauttava asianhaara, ja syytekynnyksen tulisi olla ehdottomasti matalampi kuin tavallisilla tolleroilla, joiden voidaan joskus olettaa erehtyvän.
Eikös se niin olekaan, että palvelijamme ovat rehellisiksi tunnettuja Suomen kansalaisia. 

 

 

 

Saa sitä ihmetellä

Tietysti pitäisi vain antaa amerikkalaisten pitää omat vaalinsa ja lakata päivittelemästä mokomaa järjettömyyttä.  Järjettömältähän se tuntuu siksi, että vaikka Trump näyttää toimivan täysin yhteiskunnan edun ja demokratian periaatteiden vastaisesti, hänellä on suhteellisen suuri kannatus. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, mihin se riittää, mutta saa sitä ihmetellä.  

No eihän meidän suomalaisten pitäisi sitä päivitellä, sillä onhan meillä omakin ihmettelyn aihe. Ainakin minä olen ymmällä siitä, että joka viides suomalainen kannattaa puoluetta ja miestä, joka toimii lähes samoin kun Trump USA:ssa.  Ihan oikeuteen ei täällä vielä ole vaalien tulosta viety, mutta kovasti on jo murinaa äärioikeistolaisten riveistä kuulunut.  Äärioikeistolaiset on se sama porukka, joka USA:ssakin yhteiskuntajärjestystä vastaan rettelöi.

Puolueen kannattajat irvailevat netissä jopa ihmisten ulkonäöllä, eikä heitä näytä vähäkään säikäyttävän rasistisesta käyttäytymisestä tulleet tuomiot.

Perussuomalaisille näyttää olevan käsittämätön asia, että me tarvitsemme maahanmuuttajia enemmän kuin esimerkiksi Suomen omaa ”trumppia”. jonka toimet eivät ainakaan vielä ole olleet maamme etujen mukaisia.

Isänmaalliseksi ei kannata julistautua, jos ei edes yritä toimia isänmaan etujen mukaisesti. Vaikka olisi täysi tollero, voisi kuitenkin katsella kansainvälisiä esimerkkejä ja sitä, miten ne maat ovat pärjänneet, jotka ovat maahanmuuttajia vastaanottaneet. Kärkipäässä tietysti Sveitsi ja Saksa, mutta ei Ruotsillakaan kovin huonosti ole mennyt, vaikka siellä on seassa puoli miljoonaa suomalaistakin. 

Selvää on, että mitä huonommin maahanmuuttajia kohdellaan, sitä vaikeampi heidän on kotoutua, ja siitä saattaa syntyä ongelmia.  Pääsääntöisesti nämä ongelmat ovat siis meidän suomalaisten asenteista johtuvia.

Olen satoja kertoja yrittänyt vääntää rautalankamalleja näille laskutaidottomille suomalaisille siitä, mitä maahanmuuton kustannukset oikeasti ovat. Eihän se tietysti rahakysymys saisi olla, mutta kun jotkut osaamattomat koettavat siitä sellaisen tehdä, niin kerronpa vielä kerran, että yhden maahanmuuttajan ”kasvattaminen” hyödylliseksi veronmaksajaksi maksaa vain murto-osan siitä, mitä maksaa yhden suomalaissyntyisen kasvattaminen aikuiseksi.

Huonostihan tämä sopii Yhdysvaltain presidentin vaalikampanjaan miksikään esimerkiksi, mutta kun tällä Suomen ”trumpilla” tuntuu olevan hieman samanlaiset ajatukset kuin amerikkalaisella aateveljellään, jolle koko maailma nauraa. 

Alan tässä nyt odottelemaan, milloin Torniojoen rannoille aloitetaan muuria pystyttää.

En viitsi edes muistuttaa, että koko Yhdysvallat on ”mamujen” perustama valtio.

 Mitään perussuomalaista rotua ei myöskään ole olemassa, vaan me olemme tulleet eri puolilta maailmaa.  Minunkin DNA-testini kertoi, että olen eskimo, vaikka ei se minua haittaa. Kovasti ylpeä olin aikoinani niistä kerroista, jolloin sain pukea ”lippupaidan” päälleni, ja ihan kunnialla suoritin myös asevelvollisuuteni.  Voivatkohan kaikki ”persut” sanoa samaa?