Valheiden valtakunta

”Ei me olla rehellisiä, me vain pyrimme siihen”, sanoi minulle kerran yksi edesmennyt ystäväni. Tuo lause sai minut ajattelemaan tätä nykyistä maailman menoa. Pyrkinevätkö nykypoliitikot edes rehellisyyteen? Olin muinoin aktiivisesti mukana politiikassa, mutta sain jopa puolueelta varoituksen liiallisesta rehellisyydestä ja siitä, että pyrin korjaamaan valheeksi tietämäni asiat. Minun näkemykseni olivat kyllä totta, mutta eivät olleet sopusoinnussa puolueen virallisen kannan kanssa. Tämän asian tärkeyden opin tuntemaan vasta paljon myöhemmin ja vaikka yhä edelleen haluan olla ”totuudentorvi”, pidän sen verran matalaa profiilia, että en ole ensimmäisenä oikaisemassa toisten väitteitä. Kyllä se joskus koville ottaa, varsinkin jos kyse on väitteistä, jotka tulevat entisen puolueeni taholta. Siinä puolueessa, kun totuus on löyhtynyt senkin jälkeen, kun minä jätin aktiivipolitikoinnin.

Toki minä edelleen olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta en ole enää halukas asettumaan asemaan, jossa joutuisin puntaroimaan asioita, joita ei voi rehellisesti sanoa.  Tässä valheiden valtakunnassa näyttää vain olevan niin, että aina ”ei totuudenpuhujalle löydy sijaa majatalossa.”

Pelkät vaalilupaukset ovat pääosin silkkaa puppua, sillä jokaisen puolueen tulisi tietää, että suomalaisessa järjestelmässä ei mikään puolue voi etukäteen luvata, että näin tehdään. Parhaassakin tapauksessa voimme vain pyrkiä tiettyyn päämäärään ja tämän voimme kyllä kertoa myös äänestäjille. Mahdoton vaalilupaus tai selvä valhe saa minut kyllä karttamaan mokomaa puoluetta.  Tätä nykyä olen kyllä eläkeläinen, mutta ikäni ei ihan kokonaan ole saanut minua menettämään suhteellisuudentajuani. Millään ”vappusatasilla” ei minua hämätä, sillä sen tajuan, että jos rahaa ei ole, sitä ei vaan ole. Muistan hyvin sen ajan, jolloin jopa minunkin kotona puntaroitiin vaihtoehtoja. Jos ostetaan sitä, ei sitten voida ostaa tätä. Se on sitä elämän realismia, joka pitäisi jokaisen poliitikonkin ymmärtää. Jokainen johonkin pantu satanen on aina pois jostakin toisesta paikasta.

Ei se tainnut olla pelkkä vappusatanen, joka sai edellisen pääministerin lähtemään, ja jotkut peräti valittelivat pääministerin kohtaloa. Sellaista se on, valehtelijoilla pitääkin olla sellainen kohtalo, vaikka ei nyt aivan kivitettäisikään. Toki on mahdollista, että ihminen erehtyy, mutta silloin pitää osata pyytää anteeksi. Pitää myös ymmärtää, mitä voi luvata ja mitä taas ei.

Sen olen oppinut, että politiikka on aika raakaa peliä, ja jos et ole varuillasi, sinut ”vedetään kölin ali” ennen kuin huomaatkaan. Tästä yleensä sitten seuraa se, että jokaista liikettäsi vartioidaan ja jokaista sanaasi seurataan. Näin tapahtuu siis aina silloin, kun valheesi ei oikein ole sopineet puolueen imagoon. Jos taas valheesi vastaavat puolueen tarkoitusperiä, voit saada ympärillesi puolustelijoita ja sananselittäjiä, jotka kertovat, kuinka kyseessä onkin oikeastaan toisten puolueiden salajuoni, ja jos hyvin käy, sinusta tulee melkein kansallissankari.  Tässä maassa eletään nyt vaihtoehtoisten totuuksien aikaa, joten vähän kerrassaan aletaan muistuttaa suurvaltoja Venäjää ja USA:ta, jotka ovat soveltaneet tätä vaihtoehtoisten totuuksien menetelmää jo kauan.

Me elämme nyt valheiden valtakunnassa, jossa kaikki eivät edes pyri rehellisyyteen. Äänestäjän pitää olla todella tarkka, kun miettii ehdokkaiden puheita ja edellytyksiä hoitaa yhteisiä asioita.

Mitä me olemme oppineet - ehkä sen, että mitä enemmän valehtelee, sitä paremmin kannatus nousee. Ihmiset ovat yleensä tyytymättömiä johonkin, ja jos osaat nimetä syylliset, sinua äänestetään.

Oikeasti tällä asialla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa. En minä ainakaan usko, että postilakko oli maahanmuuttajien syytä. Tuskinpa sekään, että hallitus ei nyt oikein näytä keksivän keinoja työllisyyden parantamiseen.

Eduskunta ja hallitus

Olen usein kuullut sanottavan, että eduskunta on läpileikkaus Suomen kansasta. No, ehkä on ehkä ei, mutta ainakin minun korvissani tuo väite tuntuu kammottavalta. Ei ehkä voida vaatia, että kansanedustajalla pitäisi olla joku korkeakoulututkinto, mutta ei se ihan niinkään saisi olla, että hyvät hiihtäjät, näyttelijät tai laulajat ovat ilman muuta sopivaa ainesta kansanedustajiksi.

  

Demokratian kannattaja olen ilman muuta, joten ehkä liialliset vaatimukset edustajien pätevyydelle ovat jonkin verran ongelmallisia. Tässä suhteessa puolueiden tulisikin kantaa vastuu siitä, että jokainen ehdokas täyttäisi yleisen vaatimuksen nuhteettomuudesta ja kansalaisaktiivisuudesta. Lähes jokainen puolue liputtaa myös koulutuksen puolesta, joten olisiko ihan liikaa vaadittu, jos puolueet asettaisivat koultuksen vähän korkeammalle arvoasteikossaan kuin esimerkiksi hiihtokilpailussa menestymisen.

Selvää on, että ainakaan kansainvälisiin tehtäviin ei tulisi päästää ketään kielitaidotonta juoppoa, vaikka kyseessä olisi kuinka mukava ryyppykaveri tahansa.

Demokratian heikkous onkin juuri tämä. Kansaa ei voida vaihtaa, vaikka sen äänestyskäyttäytyminen ei aina olekaan kovin rationaalista. Tässä astuu nyt kuvaan tämä puolueiden vastuu. 

Suomessa on ollut vuosikymmeniä käytäntönä, että huippu-urheilijat palkitaan kansanedustajan paikalla, jos he itse sitä haluavat. Minä muistan nämä tapaukset Sylvi Saimon ja Voitto Helstenin ajoilta alkaen. En väitä, että nämä ihmiset olisivat tuossa työssä epäonnistuneet, sillä eihän se napin painaminen kovin vaikeaa ole, varsinkin kun siihen saa puoluejohdolta neuvon, mitä nappia painetaan. En kuitenkaan muista myöskään yhtään tapausta, että joku näistä olisi saanut jotain erityisen merkittävää aikaan. Pääsääntöisesti he ovat istuneet tuolin täytteenä, samoin kun muutkin TV:stä tutut.

Oma lukunsa ovat puolueiden ääniharavat ja välihuutelijat.  Näitä sopii jokaiseen puolueeseen, ja jos kyseessä on sanavalmis sutkauttelija, on kohtuullinen äänisaalis varma. Tässäkään nyt ei ihan parhaiten olla kansanvallan äärellä.

Jotta eduskunnan tasoa voitaisiin nostaa, on tässä kyllä asetettava vastuuta sekä äänestäjille että puolueille. Kokonaan toinen asia on sitten hallitus.

Kyllä kansalla on oikeus odottaa, että kunkin osa-alueen ministeri hallitsee oman hallinnonalansa mahdollisimman hyvin. Se tuskin olisi ketään syrjivä vaatimus, vaikka ministeriltä vaadittaisiin tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto. En minä usko, että Suomessa on yhtään puoluetta, jonka riveistä ei löytyisi kuhunkin tehtävään sopivaa ihmistä. Ministerinhän ei tarvitse olla edes kansanedustaja.

Tästä sitten päästäänkin aiheeseen, josta olen puhunut ja kirjoittanut niin, että kieli ja ranne ovat kipeänä.  Jos kerran eduskunnan tehtävänä on valvoa hallituksen toimintaa, miksi ihmeessä ministerit itse saavat valvoa omaa toimintaansa? Jos kansanedustaja on myös ministeri, olisi vähintään kohtuullista jäävätä tämän toiminta siltä osin kuin se koskee hallitusta.

En siis kieltäisi kansanedustajilta ministerin pestiä, mutta olisihan tuo ehdotukseni toki oikeudenmukainen.  Lisäksi sen etuna olisi sekin, että päteviä ihmisiä voitaisiin etsiä paljon laajemmalta alueelta. Ei ehkä tarvitsisi palkata niin paljon avustajiakaan, kun ministeri itsekin osaisi jotain.

Herra, anna heille anteeksi

Ei maailma kokonaisuutenaan ole niin paha paikka, vaikka tänne sopiikin kaikenkarvaisia syöpäläisiä. Jotenkin vain omiensa keskuudessa saivat suosiota niin Adolf Hitler, Idi Amin kuin myös Josef Stalin. Miksipä ei siis Jussi Halla-ahokin. Jokaisessa yhteiskunnassa näyttää olevan heikkoja lenkkejä, mutta likikään kaikki eivät pääse sellaiseen asemaan, että heistä olisi sanottavaa haittaa kokonaisuudelle.

Minä olen saanut ”suvakin” viitan päälleni puolustaessani ihmisten oikeutta valita asuinpaikkansa tällä planeetalla. Omasta mielestäni minä en ole erityisen suvaitsevainen ihminen, melkeinpä päinvastoin. Minun on nimittäin erityisen vaikea suvaita rasistisia asenteita ja mielipiteitä. Ehkä olen liikkunut maailmalla enemmän kuin suurin osa näistä rasististen mielipiteiden edustajista ja olen havainnut, että maailmassa on monenrotuisia ihmisiä, eivätkä nämä sanottavasti eroa toisistaan. Rotuun katsomatta ihmiset ovat sopeutuneet siihen kulttuuriin, jossa he elävät, eikä mitään ongelmia ole näkyvissä.  Kyse ei siis ole rodusta, vaan yksilöistä. Valitettavaa on, että näitä heikkoja lenkkejä on kaikenrotuisissa ihmisissä.

Erityisen vaarallista on ruveta leimaamaan ja nimittelemään ihmisiä yksilöiden perusteella.

Vielä muutama vuosi sitten oli varsin yleistä, että ihmisiä eli siltojen alla ja jopa kaatopaikoille kyhäämissään majoissa. Onneksi en silloin kuullut kenenkään sanovan, että kaikki suomalaiset ovat puliukkoja ja muuten vain syrjäytyneitä, vaikka suurin osa näistä asukkaista olikin suomalaisia.  Tämäntapaisia yleistyksiä olen ollut havaitsevani nykyisissä somessa julkaistuissa rasistisissa mielipiteissä, joiden takana on usein joku perussuomalainen tai ”persujen” kannattaja. Vennamolaisena perussuomalaisena nuo kannanotot kyllä kuvottavat, varsinkin kun tiedän, että ne perustuvat valheellisiin tietoihin ja täydelliseen tietämättömyyteen.

 Ulkomaalainen.

Tosiasia on, että suurin osa niistä muutamista maahanmuuttajista, joita Suomeenkin on eksynyt, on kunnollisia ja työhaluisia ihmisiä. He ovat siunaus Suomelle ja jo nyt on selkeästi nähtävissä aika, jolloin tarvitsemme jokaisen käsiparin tässä maassa tullaksemme toimeen. Minä ja kaikki muutkin tässä maassa vanhenemme. Syntyvyyden lisäystä ei kuulu ja vaikka kuuluisikin, menisi parikymmentä, jopa kolmekymmentä vuotta, ennen kun tämä näkyisi työmarkkinoilla. Suomen väestönkasvu on jo muutaman vuoden levännyt maahanmuuttajien varassa. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa rasismiin tai rasistisiin ajatuksiin.

Kirjassaan ”Paska Suomi” Heikki Pursiainen jyrää aika pahasti ”tynkä-perussuomalaisia”, joilla hän tarkoittaa halla-aholaisia.  Tätä porukkaa Pursiainen ei pidä edes puolueena, vaan maahanmuuttoon keskittyneenä inhottava joukkiona. Tällainenhan se minunkin silmissäni on, mutta ihan yhtä jyrkkä ei suhteeni puolueen äänestäjiin ole. Heitä tarkoitan tuossa rukouksessani ”Herra anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”.  Uskon todella, että ei Suomen kansassa ole kahtakymmentä prosenttia noin epäinhimillisiä ja tietämättömiä ihmisiä.  Jos kaikki tietäisivät, mitä nykypersut oikeasti ovat, luulisin kannatuksen pysyvän alla viisi prosenttia.