Jo vuosikymmen sitten - Voihan helvetti!

Tämä kymmenen vuoden takainen kirjoitus tuntuu sopivan hyvin tähänkin hetkeen. Mikään ei ole muuttunut ja jos onkin, niin huonompaan suuntaan. Edelleen eduskunta saa päättää, voidaanko kaveria syyttää selvistä rikoksista.  Nimenomaan eduskunnassa tehdyt rikokset ovat erityisessä suojelussa, joihin ei oikeusjärjestelmämme kynnet pysty, jos kaverit eivät sitä salli.  Ainakaan minä en pysty erikoisen suuresti arvostamaan ihmisiä, jotka käyttäytyvät kuin pienet possut.

Ei tuo törkeä käytös ole pelkästään ”persujen” etuoikeus, joskin siinä porukassa se näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tuon kirjoitin siis 10 vuotta sitten. Lukekaa ja miettikää.

***************

perjantai 17. syyskuuta 2010

Voihan helvetti...

En minä tyhmä ole, vaikka olenkin osa Suomen kansaa ja vaikka poliitikot näyttävätkin ajattelevan, että kansa on tyhmää. Ihan oikeasti meinasin satuttaa istumalihakseni laskeutuessani koko sadan kilon massallani lautalattialle, kuultuani että ministereillä ja jopa kansanedustajillakin on tavallista korkeampi syytekynnys. Perustuuko tämä olettamukseen, että poliitikot joka tapauksessa ovat sen verran kelmejä, että kaikki istuisivat linnassa, jos saisivat syytteen samanlaisista rikoksista kuin tavallinen rahvas.

Niinhän se oikeasti taitaa olla. Onni onnettomuudessa on, että itse on saatu lait laatia ja kaikeksi varmuudeksi vielä itse saadaan tutkia omia rötöksiä.

Kyllähän se tietysti siltä tuntuu, että se on niin väärin.... niin väärin.

Kansalaisen oikeustajuni kertoo, että asian pitäisi olla juuri päinvastoin. Jos poliitikko.. vaikkapa ministeri... syyllistyy rikokseen, on se vähintäin raskauttava asianhaara, ja syytekynnyksen tulisi olla ehdottomasti matalampi kuin tavallisilla tolleroilla, joiden voidaan joskus olettaa erehtyvän.

Eikös se niin olekaan, että palvelijamme ovat rehellisiksi tunnettuja Suomen kansalaisia.