Kansanvalta?

Ei mitenkään väärin ole, että meillä on olemassa demokraattinen järjestelmä, jonka oletetaan olevan sama asia kuin kansanvalta.  No niinhän se perustuslain mukaan tietysti meneekin, että ylin valta on kansalla, jota käyttää vaaleilla valittu eduskunta.  Hyvältähän se kuulostaa, mutta eihän se aina niin kaksinen ole.

Diktatuuri, joka on käytössä joissakin maissa, kuulostaa vielä kauheammalta, ja luultavasti se sitä onkin. Useimmiten diktaattoreista tulee hirmuhallitsijoita, sillä valta turmelee.  Ehdoton valta ehdottomasti, sanoi joku menneen ajan ajattelija. Tästä on lukuisia esimerkkejä maailmalla. Tosiasiassa diktatuuri saattaisi olla käyttökelpoisempi järjestelmä kuin demokratia, mutta ehdottoman oikeudenmukaisen ja kansan etua ajavan hallitsijan löytäminen saattaisi osoittautua ylivoimaisen vaikeaksi tehtäväksi juuri tuosta syystä.  Erityisen vaikeaa se olisi meillä Suomessa, joissa ei millään pystytä löytämään kovin montaa samanmielistä ihmistä. Jokaisen pitäisi saada piirtää se Eskon puumerkki, joka johtaa siihen, että kompromissien jälkeenkin pitää vielä tehdä kompromissi. Diktaattori ei tee kompromisseja, joten olisi mahdollista, että päätökset olisivat parempia kuin ns. demokraattiset päätökset, jotka melkein aina siis ovat kompromisseja. Kompromissin hyvä puoli on se, että asioiden kaikkein huonoimmat puolet tulevat usein karsittua pois. Vahinko vain, että niin käy myös asioiden parhaille puolille.

Diktatuurihan voidaan kätkeä demokratian suojiin, jolloin voidaan kai puhua näennäisdemokratiasta. Näyttää siltä, että päätökset olisivat demokraattisia, mutta tavalla tai toisella ne johtavat diktatuuriseen lopputulokseen. Tästäkään ei esimerkkejä tarvitse kovin kaukaa hakea.

 

Olen usein miettinyt hallitsemisen vaikeutta Suomessa.  Selvää on, että emme voi ihan pienistä syistä ottaa ihmisiltä äänioikeutta, mutta jonkinlaista vastuuta pitäisi asettaa niille, jotka päättävät, mistä äänestetään tai ketä äänestetään. Yhtenä esimerkkinä olen nähnyt eduskunnan. Ei mitenkään kansanvallan vastaista olisi asettaa ehdokkaille joku vähimmäistaso.  Hiihtäminen ja laulaminen ei tietenkään haittaa mitään, mutta ei se ihan se ainut ansio saisi olla.  Ministerin ei tarvitse olla kansanedustaja, mutta jos sattuu olemaan, niin äkkiä hänen tilalleen varamies eduskuntaan. Onhan se suomalaisen oikeuskäsityksen vastaista, että joku saisi esimerkiksi äänestää omasta luottamuksestaan.

Mielestäni ei ole lainkaan välttämätöntä, että hallituspuolueilla on enemmistö eduskunnassa.  Olen täysin vakuuttunut, että hyvät esitykset menevät kyllä läpi eduskunnassa, jos ne ovat maamme parhaaksi. 

Saattaahan kyllä olla, että aina löytyy vastarannan kiiskiä, mutta ihan sillä perusteella ei demareitakaan voi poistaa eduskunnasta, puhumattakaan ääripäistä.

Tämä kai vaatisikin perustuslain muutoksen, niin että eduskuntapuolueiden lukumäärä rajattaisiin esimerkiksi viiteen.  Ei ihan jokainen höyrähtänyt saisi perustaa omaa puoluetta, eikä kukaan rikollinen saisi olla missään tekemisissä eduskunnan kanssa. 

Rikos on teko, josta laissa on säädetty rangaistus.  Jos joku on tällaisen teon perusteella saanut tuomion, ei hänellä saisi olla mitään tekemistä parlamentissamme.  Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kansalaisluottamuksen menetys pitäisi palauttaa rangaistusvalikoimaamme.

Koska suurin osa kansasta ei oikeasti tiedä, mistä äänestetään, puhumattakaan niistä seurauksista, joita äänellä voi olla, olisi nuo muutamat parannukset jo pieni askel eteenpäin. Kannatan kyllä kansan mielipidekyselyjä, mutta kansanäänestys olisi katastrofi.  

Kaipa me täällä Suomessa ollaan kohtuullisen hyvällä tiellä, mutta kuitenkin. Parantamisen varaa todella on meidänkin poliittisessa järjestelmässä.