Populismin uhrit

Kaikkee se amerikkalainen tutkii, mutta toisaalta hyvä kun tutkii, vaikka tuskin me suomaliset niitä tutkimuksia uskomme, ellei tuloksena ole joku meitä mairitteleva asia.  Nyt ovat sitten tutkineet populismia ja tulleet siihen tulokseen, että vanhukset ovat kaikkein alttiita feikkiuutisille. Olemme paitsi herkkäuskoisimpia, niin myös innokkaimpia värittämään asioita.  Tutkimusten mukaan eniten feikkiuutisia julkistavat vanhemmat ihmiset.

Näyttää siis siltä, että ”persuilla” on valoisa tulevaisuus, kun suomalainen yhteiskunta vanhenee.  Populismialttiita ovat kyllä myös hyvin nuoret, joten ainakaan sieltä ei löydy perusteita äänestysikärajan alentamiselle.  Varmaan saattaisi herättää kovasti pahennusta, jos joku tekisi ehdotuksen, että asetettaisiin myös yläikäraja.

No, en minäkään sitä kannata, joskaan en ole huolissani myöskään äänestysprosentin alhaisuudesta, sillä äänestämättä jättävät vain ne, jotka eivät oikein muutenkaan ole kiinnostuneita politiikasta, eivätkä siis oikein paljon sitä myöskään ymmärrä. Ehkä liiankin suoraviivainen oletus on, että mitä alhaisempi äänestysprosentti on, sitä parempi on vaalin tulos.

Britannia on nyt hyvä esimerkki siitä, mihin päästään, kun kansalta kysytään asioita, joista tavallisella ”tossunkuluttajalla” ei oikeasti ole muuta kuin mielipiteitä, mutta ei vähääkään käsitystä äänestyksen seurauksista.

Melkein jokainen puolue heittelee nyt täkyjä, joihin toivotaan äänestäjien tarttuvan. Tuskinpa puolueet itsekkään tajuavat mitä tapahtuisi, jos joku yrittäisi toteuttaa lupauksiaan. Saa nyt sitten nähdä mitä tuleva hallitus päättää mistäkin asiasta, mutta en oikein jaksa uskoa, että yhdenkään tulevan hallituspuolueen lupaukset ovat tulevissa hallitusneuvotteluissa edes keskustelun aiheena. Ei toki syytä olekaan, sillä toki meidän hallituksen tehtävänä on ajaa kansakunnan kokonaisetua. 

Olen syvästi tietoinen, että meidän nykyinen lainsäädäntömme ei mahdollista ”ylimääräisten” puolueiden lakkauttamista, mutta jotain kai voitaisiin tehdä.  Ainakin joskus on ollut kansanedustajan vaatimuksena ”hyvämaineinen Suomen kansalainen”. Onkohan tuo hyvämaineisuus jo poistettu laista, kun ehdokkaina näyttää olevan kymmeniä rikoksesta tuomittuja? Tällä hetkellä vain me äänestäjät voimme omalla äänestyspäätöksellämme vaikuttaa asiaan, mutta tuskinpa meistä kukaan haluaa, että eduskunnastamme tulee rikollisten temmellyskenttä.

Ymmärrän kyllä, että varsinkin pienimmillä puolueilla on jopa pulaa ehdokkaista, eikä aina voida asettaa riittävän tiheää seulaa, jotta valintavaiheessa voitaisiin kaikki rikolliset poimia.  On kuitenkin selvää, että jos puolueessa on useampia tuomittuja, pitäisi jokaisella soida joku hälytyskello silloin, kun edes miettii mahdollisuutta tuon puolueen äänestämiseen. 

On meillä Suomessa myös rehellisiä ihmisiä, vaikka myönnettävä on, että toki on olemassa myös rikoksia, joita voidaan pitää vain rikkeenä, eikä sillä ole merkittävää vaikutusta kansanedustajan tehtäviin.

Jos minun pitäisi määritellä, millaiset rikokset olisivat ehdottomasti tuomittavia, niin ihan eturiviin nostaisin väkivaltarikokset, rasistiset rikokset ja petoksen.  Vähäisin kai liikennerikkomus, johon lähes jokainen meistä on syyllistynyt ja usein huomaamattaan.

Puhuin ehkä liikaakin taas rikoksista, kun piti puhua populismista. Oikeasti populismi on väärän tiedon antamista kansalaisille.  Kun se suuntautuu hyväuskoisiin vanhuksiin, se on hyvin lähellä petosta ja sellaisenaan siis todella tuomittavaa.

Rikollinen parlamentti

”Rikos on teko, josta laissa on säädetty rangaistus.”  On aivan totta, että hyvin suuri osa nykyisitä eduskuntaehdokkaista on syyllistynyt johonkin rikolliseen tekoon.  Suhteellisesti suurin joukko rikollisia löytyy pienimmistä puolueista, joilla ilmeisesti on ollut vaikeuksia saada ehdokkaita, joten kovin kranttuja ei ole voitu ehdokkaiden valinnassa olla.  Toki vallan suuria eivät rikokset ole, mutta muutama väkivaltarikollinenkin joukkoon sopii.

Se on selvä, että Perussuomalaiset komeilee näiden ”rikostilastojen” kärkipäässä. Onhan puolueen puheenjohtajallakin kyseenalainen kunnia kantaa oma kortensa kekoon. Laura Huhtasaaren opinnäytetyön kopiointi oli jo syyteoikeuden osalta vanhentunut, ja Hakkarainenkin näyttää selvinneen melko pienillä tuomioilla isoistakin rötöksistä.  Eduskunnassa on jo nyt kaksi lilliputtipuoluetta, jotka molemmat ovat päässeet rötöslistoille. Kaipa se MV-lehden toimittaja ja omistaja sinne kuuluukin, mutta hieman kyseenalaisena pidän tavallisien liikennerikkomusten takia listalle nousseita. Nämä liikennerikkomukset ovat kyllä tekoja, joista on määrätty laissa rangaistus, ja ilman muuta tämäkin teko on moitittava, mutta tuskinpa ylinopeus tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön toimimaan kansanedustajana. Jonkin verran vakavampi rikos on rattijuoppous, vaikka se tuntuu olevan jopa kansanedustajien harrastus kautta aikojen.  Nykyisessä eduskunnassa en tosin tiedä näitä maanteiden valtiaita olevan, enkä katso asialliseksi luetella menneitä nimiä, jotka ovat jo poistuneet eduskunnasta. Jotkut jopa joukostammekin.

Jos olisin Kempeleen kuningas, niin vähintään muistuttaisin puolueita siitä, että kansanedustajalta edellytetään nuhteetonta taustaa. Haluaisin myös rajata tuon rikoskäsitteen niin, että vain oikeudessa tuomion saaneet joutuisivat tuolle listalle. Nyt jopa Sininen tulevaisuus on joutunut listalle neljän joukkoon, vaikka ainakaan minun tiedossa on vain ”rikollisia”, jotka on tuomittu ainoastaan liikennerikkomuksista. Saattaahan se niin olla, että minunkin ”karkeasta seulasta” on livahtanut läpi joitakin tapauksia, mutta se on varmaa, että puolue pyrkii kelpuuttamaan joukkoonsa vain nuhteettomia kansalaisia. 

Ehkä on niin, että todella tiheän seulan asettaminen tulee kohtuuttoman kalliiksi, mutta jos rajaksi vedettäisiin vaikkapa vaalikausi ja käräjäoikeuden tuomio, niin vaalilautakunnat voisivat tarkastaa ehdokaslistat etukäteen.  Mitään Juhantaloja, Halla-ahoja tai Hakkaraisia me emme todellakaan tässä maassa tarvitse.

Kyllä minun mielestäni lakiin pitäisi edelleen kirjata vaatimus kansanedustajan hyvämaineisuudesta.  Sen ei pitäisi olla mitenkään kohtuutonta.  Jos minulta kysyttäisiin, niin ihan perusteltuna pitäisin myös kansalaisluottamuksen menettämistä osana joitakin rangaistuksia. Valinta olisi kuitenkin ihmisellä itsellään - ottaako hän riskin vankeudesta ja kansalaisoikeuksien menettämisestä, vai yrittäisikö elää jotensakin kohtuullisesti.  Ei se pitäisi niin vaikeaa olla.

Olen kyllä sitä mieltä, että ”maassa maan tavalla, tai maasta pois” mutta jotenkin irvokkaalta tuo lausahdus kuuluu silloin, kun sen kuulee taholta, joka tuntuu pitävän rikollisuutta maan tapana.

Olisi ihan hyvä, jos kaikki rikolliset voitaisiin karkottaa maasta ihan kansallisuuteen katsomatta, mutta ongelmaksi tulisikin se, että mihin me karkottaisimme ne rikolliset, jotka ovatkin syntyperäisiä Suomen kansalaisia.  Niitä on sentään moninkertainen määrä ulkomaalaisiin verrattuna.

Siperia ei taida olla enää meidän käytössä oleva vaihtoehto, toisin kun menneinä vuosikymmeninä. 

Onko tulevaisuutemme sininen?

Kyllä minä ihan vilpittömästi olen sitä mieltä, että Sininen tulevaisuus on se puolue, jota kannattaa äänestää, jos haluaa tehdä sen kaikkein turvallisesti.  Kuten olen jo aikaisemmin todennut, niin jokaisessa puolueessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Joissakin puolueissa niitä huonoja puolia on enemmän kuin hyviä, ja joskus saattaa jopa käydä niin, että puolue saattaa olla kansallemme vaaraksi.  Yleensä nämä ovat puolueita puoluekartan molemmista päistä, mutta omat vaaransa muodostavat myös liiaksi etujärjestöihin sitoutuneet puolueet.

Olen asettanut nyt sitten Sinisen tulevaisuuden Suomen vähiten vaaralliseksi puolueeksi. Osittain siihen vaikuttaa tietysti puolueen heikko gallupkannatus, mutta myös se, että puolueen ohjelma näyttää melko turvalliselta ja hyvin suomalaiselta.

Myönnän toki, että olen Sinisen tulevaisuuden kannattaja, vaikka en läheskään kaikessa ole puolueen kanssa samaa mieltä.  Vaikka olenkin puolueen kannattaja, en silti ole antanut sen vaikuttaa arviooni puolueen asemasta suomalaisella puoluekartalla.  Olen puolueen kannattaja siitä syystä, että pidän parhaana vaihtoehtona suuntaa, johon puolue haluaisi Suomea viedä.  Aikoinaan tähän suuntaan pyrki myös SMP ja Vennamon perintöä vaalimaan perustettu Perussuomalaiset, joka joutui kuitenkin natsimielisten kaappaamaksi ja muodostaa kai nykyisin yhden Suomen vaarallisimmista puolueista.  Tietenkään mikään suomenmielinen taho ei voinut hyväksyä tätä uutta järjestystä, jossa rötösherrajahdin sijaa alettiin suojelemaan rötösherroja.  Näin syntyi Sininen tulevaisuus, jonka ohjelma painottuu voimakkaasti suomalaisuuteen ja suomalaisten kaikenpuoliseen turvallisuuteen.

Suomen on oltava turvallinen maa myös ulkomaalaislähtöisille suomalaisille, jotka joissakin kaupungissa eivät uskalla enää kulkea harrastustensa pariin, kun kaduilla partio epämääräisiä huligaanijoukkoja, joiden pääasiallisena tarkoituksena näyttää olevan erinäköisten metsästys.

Kun itsekin olen pakolainen, tunnen omakohtaisesti noiden pakolaisten hädän. Toki olin hieman erityisasemassa, koska kuitenkin olin syntyperäinen suomalainen, mutta esimerkiksi täällä Keski-Suomessa sain kyllä kantaa ”ryssän lapsen” leimaa melko kauan. Hotelli Tornissa sodan jälkeen istunut valvontakomissio kielisi käyttämästä pakolaisista nimitystä pakolainen.  Syytä tähän en tiedä, mutta tottelevaisina suomalaisina monet noudattavat tuota kieltoa vieläkin. Vain minä olen pakolainen, sillä en tiedä joutuneeni minkään laisten evakuointitoimenpiteiden kohteeksi.

Sinisten vaalilause ”siniset turvaa” on oikeastaan hyvin osuva.  Jos nuo sinisten toimenpiteet saadaan realisoitua, on tämä maa todella hyvä ja turvallinen asuinpaikka meille kaikille suomalaisille, mukaan lukien ulkomaalaislähtöiset suomalaiset.

On aivan oikein, että poliisien määrää pyritään lisäämään, sillä hyvinvointivaltion häpeäpilkku on joku kaduilla partioiva huligaanijoukko.  Kyllä turvallisuuden valvominen on ensisijaisesti poliisin tehtävä ja poliisikoulutusta meidän tulee lisätä.

Sampo Terho tv-esiintymisessään viisaasti tähdensi, että kaikki on tehtävä asia kerrallaan.  Kaikkihan ovat kuulleet sanonnan siitä mitä seuraa hosumisesta, ehkäpä sote jo hieman antoi siitä esimakua.