lauantai 10. lokakuuta 2020

Mitä gallupit kertovat?

Kuten huomaatte, jonkin verran skaala vaihtelee kirjoituksesta toiseen ihan omien harrastuksien ja mielenkiinnon mukaan. Pääasiassahan kyse on tietysti teknisestä tiedosta, joka on peräisin koulutuksestani ja työkokemuksesta. Urheilusta, josta myöskin on kokemusta ja jopa vähän koulutustakin ja tietysti sitten politiikasta , minulla on jonkinasteinen kokemus jo viiden vuosikymmenen takaa. Tämän blogin alkuperäinen ideahan oli ruotia näitä yhteiskunnan ilmiöitä, ja nyt palaan jälleen asioiden juurille.

Media julkaisee aika ajoin erilaisia kannatusmittauksia, joilla on paitsi todellista merkitystä kartoitettaessa ihmisten mielipiteitä, niin myös valitettavasti niillä on myöskin ohjaava vaikutus, sillä ihmisen perusluonne on sellainen, että mieluiten ollaan voittajien puolella. Harvat meistä lukevat gallupeista niitä mekanismeja, jotka ovat tuloksiin vaikuttaneet.

Minulla on tapana miettiä, mikä tekijä on aiheuttanut jonkun puolueen nousun tai laskun näissä kannatusmittauksissa.  Surulliseksihan se vetää, kun on pakko todeta, että erittäin vahvana näyttävät olevan virtaukset, joilla ei kovinkaan paljon ole tekemistä totuuden kanssa. Räksyttävä kielenkäyttö, katteettomat lupaukset ja jopa suoranainen valehtelu näyttävät olevan ne tekijät, joilla kannatusta onnistutaan nostamaan.

Kaikkihan me muistamme Rinteen lupaamat vappusataset, joka osoittautuivat pelkäksi kuplaksi, mutta SDP näyttää yhä edelleen keikkuvan korkeimmissa kannatusluvuissa. Toisella sijalle roikkuvat ”persut”, joiden suurin ansio on suunsoitto, kaiken vastustaminen ja  jopa rikollisuuksiin yltävät puheet.

Kun ”persut” sitten hajosivat ja puolueen maltillinen siipi erosi puolueesta, minä uskoin, että kansa tajuaa, mistä kaikki johtui. No ei tajunnut ja siniset jäivät ilman ainuttakaan kansanedustajaa. Se hyvä, mikä oli Veikko Vennamon SMP:ssä ja Timo Soinin perussuomalaisissa, jätettiin kylmästi eduskunnan ulkopuolelle. Näinhän se menee, mutta minä uskon aatteeseen, en suunsoittajiin ja valheen kylväjiin. Siitä syystä minä olen sininen, sillä en todellakaan näe muuta vaihtoehtoa.

Minä en oikeastaan aio kilpailla mistään, sillä minulla ei ole ylimääräisiä satasia, joita voisin lupailla jollekin ihmisryhmälle. En myöskään aio tappaa ketään, enkä kiellä apuani apua tarvitsevilta ihan kansallisuuteen katsomatta.  Olen kyllä lupautunut ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa, mutta jos minun vaaliteemojani ei arvosteta, niin se on kansan käsissä. En tee linnunpönttöjä moottorisahalla, enkä pelaa jääkiekkoa, vaikka urheilumies olenkin.

Nämä taidothan näyttävät vievän politiikassa pitkälle.

Olin kyllä aikoinani kohtalaisen hyvä hiihtäjä ja palloilijakin. Auttaisivatkohan nuo ansiot, jos oikein tosissani...?  Osasin kyllä nyrkkeilläkin, ehkä sillä ominaisuudella olisi käyttöä nykypolitiikassa?


 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti