Kirkonväärti

Jokohan se olisi kuudes kerta, kun vietettiin Pirjon kanssa juhannusta Kalajoella vartioimassa rakennuttamaamme tsasounaa, ettei ehtoollista kovasti nauttinut nuoriso vahingossa tee siellä pahojaan. Täytyy sanoa, että osittain pahamainenenkin nuorison juhannusjuhla Kalajoen hiekkasärkillä on näiden vuosien aika kovasti siivoutunut. Aikaisempina vuosina useampikin hälytysajoneuvo vinkui yön aikana, mutta nyt en kuullut ainuttakaan. Kerran näin kyllä poliisiauton ajelevan alueella, mutta kiireetöntä partiointia näyttivät suorittavan. Olisiko peräti niin, että nykynuoriso olisi fiksuuntunut, sillä kovasti ehtoollisjuomia nauttineita ”lapsukaisia” ei juurikaan näkynyt. Tässä suhteessa tilanne poikkesi kokolailla ihan tuon prosessin alkuajoista.

Tuota tsasounaa minä rakastan, ja se onkin oikeastaan ainut asia, jota minä oikeasti Kalajoelta kaipaan. Ehkä myös satamakirkkoa hieman, sillä olimmehan senkin perustamisessa mukana.

Uskonnon suhteen olen aina ollut hyvin ekumeeninen, joten oikein hyvin minulle kelpasivat molemmat hankkeet, vaikka satamakirkon toimeenpaneva voima oli luterilaisen seurakunnan kappalainen, ja minä, ”kirkonrakentaja”, olen ortodoksi. Edes Jehovan todistajia en vierastanut, vaan jopa melkein ystävystyin parin meillä vierailevan kanssa.

Yksikään uskovainen ei ole minua pahuuteen viekoitellut, joten tuskinpa minulla on aihetta kivittää ketään. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi.

Ortodosinen matkapappi sekä isännöitsijäksi valittu Jane Ilmola, muutamien ortodoksien kanssa, ovat kyllä huolehtineet tsasounasta hyvin, mutta mikään bineshän se ei ole. Edelleen sen ylläpito maksaa, ja me Pirjon kanssa huolehdimme taloudesta, mutta itsehän tuon riesan itsellemme otimme.

 

Pelkästään tämä ei ollut se syy, miksi päätin ryhtyä osavuotiseksi kirkonväärtiksi.  Aion pitää nyt kesäkuukausina tsasounaa avoinna turisteille ainakin pari kuukautta ja samalla pidän iltahartauden kerran viikossa. Kun matkapappi isä Pekka Helakallio hoitaa toisen päivän ja Jane järjestää muuta ohjemaa, niin eiköhän tsasouna tarpeellisuutensa taas osoita.

 

Ensimmäinen minun pitämä iltahartaus on 9.6. klo 18.00 ja aiheeksi olen jo nyt päättänyt valita juuri tuon kysymyksen ”Kuka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven”.

Jotenkin tässä maailmassa yleinen syyttely on herättänyt minut ajattelemaan tuota kysymystä.

 

Aina ei kaikki mene niin kuin ajattelee, mutta näin olen ajatellut.  Niin kauan kuin henki minussa pihisee, aion viettää kesäni Kalajoella.  Antakoon Herramme minulle voimia siihen.

Tämä blogi ei ole ainut foorumi, jossa tsasounan ohjelmasta kerrotaan, mutta olkoon tämä nyt alku.

 Isä Pekka Helakallio

 

Jane Ilmola