Kun Hannu Heinonen kirjoitti Keskisuomalaisen
mielipidepalstalle aiheesta otsikolla ”On järjetöntä rakentaa lisää
tuulivoimaloita Suomeen”, minä heräsin jälleen.
Tuon kaiken olin kertonut jo vuosia aikaisemmin ja ihmettelin vain, että
mikä oli se poliittinen voima, joka sai ihmiskunnan unelmoimaan tyhjästä. Eikä ainoastaan tyhjästä, vaan asioista,
jotka todellisuudessa tulevat mahdottoman kalliiksi ja vaarantavat tuhansien
ihmisten terveyden.
Nyt en toki tuntenut tuulimyllyjen vaikutusta
talouteeni, mutta nuo terveysvaikutukset sain kokea hyvinkin konkreettisesti.
Aina minä sitä olen ihmetellyt, millä
salausmekanismilla totuus on onnistuttu pitämään piilossa. Onhan asioista sekä
kokemusta että tutkimusperäistä näyttöä.
Tuulivoiman tukeminen on melkein kuin yllytettäisiin rattijuoppoa
autoilemaan pikku kännissä.
Nekin, jotka vastustavat tuulivoimaa, puhuvat yleensä
vain välkkeestä ja metelistä. Toki
sellaistakin esiintyy, mutta se suurin haitta ei todellakaan ole sitä. Suurin terveysriski aiheutuu infraäänestä,
joka on niin matalataajuista, että sitä ei ihmiskorva edes kuule. Se on
kuitenkin olemassa ja professori Alves-Pereiran mukaan aiheuttaa vibroakustisen
syndrooman, joka poikii monia muita sairauksia. Tästä seurauksena herkkä
ihminen voi sairastua moniin muihin sairauksiin, joista mainittavimpia ovat
verenpainetauti, sydänsairaudet ja unettomuus.
Nämä taas johtavat moniin muihin sairauksiin.
Suomalaiselle välinpitämättömyydelle tyypillistä on,
että edes terveysviranomaiset eivät vaivautuneet kuulemaan tämän ansioituneen
tutkijan luentoja hänen kiertäessään Suomea kertomassa tuon myllyhelvetin
vaaroista.
Minun mielestäni totuuden salailun tässä maassa
pitäisi jo loppua.
Tiedän, että monet lehdet ovat jättäneet minun
kirjoituksiani julkaisematta. Ei siksi, että ne olisivat olleet huonosti
kirjoitettuja, eikä muistakaan journalistisista syistä, vaan siksi, että se on
se pienemmän riesan tie. Jostakin syystä
lehti on suostunut siihen, että se ei kerro mitään tuulivoiman vastaisia
asioita. Tähän kategoriaan sisältyvät
myös mielipidekirjoitukset.
Joskus tunnen itseni melko avuttomaksi. Blogini lukijamäärä on melko vähäinen ja
lehdet eivät julkaise, muutoin kun vahingossa, totuutta asiasta. Onnittelen Hannu Heinosta, joka on onnistunut
raottamaan totuuden verhoa. Tapahtuisipa
se oikeasti niin, että Suomessakin opittaisiin luottamaan kokemukseen ja myös
ulkomaalaisiin tutkimuksiin. Ehkä me sittenkään
täällä Suomessa emme ole niin korrutiovapaita kuin usein annamme ymmärtää.
Ensinnäkin on niin, että kustannukset alkavat jo
paljon ennen kuin myllyt ylittävät Suomen rajan. Myös tarvittavan säätövoiman
rakentaminen tuo kustannuksia, joskus jopa enemmän kuin varsinaisten myllyjen
pystyttäminen.
Harvoin olen myöskään nähnyt diagnoosia, jossa olisi
tuo vibroakustinen oireyhtymä mainittu, vaikka kyseessä olisi ollut siitä
aiheutunut kuolemaan johtanut seuraussairaus.
On valitettavaa, että luultavasti minä en ennätä
näkemään, kun noita myllyjä aletaan purkaa Suomessa. Uskon, että näin kuitenkin tapahtuu, sillä
joskushan meidän on herättävä. Surullistahan se olisi, jos ulkomaalaisista
lehdistä saisimme vain lukea: ”Tuulimyllyt tappoivat kansan sukupuuttoon.”
Se olisi teko , johon edes venäläiset eivät pystyneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti