Länsirannan karjalaiset

Kirjoitin Kalajoen kesälehteen Lempi-nimisen naisen ja hänen lapsensa evakkotarinan. No, kyllä tiedän myös tarinan jatkon, koska minä olen tuo lapsi, joskaan en ihan lapsi enää.  Seuraava projekti kohdallani on esitelmä Perämeren rannikon ortodoksien asettumisesta tänne.  Tämän esitelmän pidän ortodoksisen tiistaiseuran tilaisuudessa seurakuntatalolla, johon toivon monien kalajokisten osallistuvan, sitten kun se on ajankohtainen.

Luovutetussa Karjalassa syntyneet ihmiset alkavat olla jo melko vähissä, mutta lapset ja lapsenlapset ovat vielä työikäisiä, monet nuoria ja lapsia. Karjalaisia me kuitenkin olemme sukupolvesta toiseen. Suomalaisten keskuudessa ortodoksisuus kuuluu yleensä karjalaisuuteen, vaikkakaan karjalaisuus ei aina ortodoksisuuteen. Siirtolaisten joukossa luterilaisten ja ortodoksien suhde oli suunnilleen sellainen, että ortodokseja oli n 40% ja luterilaisia 60%. Valloitetuilla alueilla ortodoksien määrä oli suurempi kuin myöhemmin rauhansopimuksessa luovutetuilla alueilla.  Kun tutkin Kalajoen ortodoksien määrää, vaikutti aluksi siltä, että ei täällä ole juuri karjalaisiakaan. Karjalan murretta ei osannut kukaan, eikä rekisteröityneitä ortodokseja ollut kuin 15. 

Näin siis Kalajoella, joka vaikutti tosiaankin valkoiselta läntiltä ”karjalaisella” kartalla. Ei ollut tsasounaa eikä Karjala-seuraa.  Vähän kerrassaan tutustuin ihmisiin ja yllätyin, että ensimmäisistä tuttavistani lähes puolet oli sukujuuriltaan karjalaisia.  Tosiasiallinen ortodoksien määräkin oli paljon suurempi kuin osasin odottaa.  Monet kertoivat syntyneensä ortodokseina, mutta avioliiton myötä olivat vaihtaneet seurakuntaa. Jotkut väittivät jopa joutuneensa lievän painostuksen uhriksi.

En tiedä miten asiat olivat heti sodan jälkeen, mutta vuodet ovat vierineet ja tilanne täysin muuttunut. Kalajoella seurakuntien kesken vallitsee voimakas ekumeeninen henki, ja luterilainen seurakunta on antanut ratkaisevan tuen myös tsasounan rakentamiseksi.  Tsasouna siis nousee, ortodoksinen tiistaiseura on aloittanut toimintansa- ja kyllä Karjala-seurakin pystyyn pannaan.  Karjalaiset ovat suomalaisia siinä kun pohjalaisetkin, ja tämä on nyt meidän kotiseutumme.  Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys on nimenomaan karjalaista ja ortodoksista kulttuuria vaaliva yhdistys, jonka yksi tehtävä on tuo tsasounan rakentaminen.

Olen nyt Kalajoen kunnallisvaaliehdokkaana. Lähdin mukaan, koska koin vääryytenä sen, että tuo mainitsemani kulttuuriyhdistys ei saanut kaupungilta edes muodollista toiminta-avustusta. Varmasti kaikki ketkä sen saivat, ansaitsivat sen, mutta kyllä mielestäni myös tuo kannatusyhdistys olisi sen ansainnut.  Moni muukin asia on mielestäni mennyt hieman kunnan ja kuntalaisten edun vastaisesti, joten päätin yksinkertaisesti tehdä oman osuuteni asioiden korjaamiseksi.

Miksi sitten Perussuomalaiset? No kyllähän siinä karjalaisuudella on iso osa päätöksessä, mutta kyllä myös perussuomalaisten puolueohjelma on mielestäni reilu ja oikeudenmukainen.  Perussuomalaiset on Veikko Vennamon perustaman SMP:n seuraaja. Karjalaisten kokemukset Vennamosta ovat pääosin positiivisia, sillä hoitihan hän aikoinaan lähes mahdottomalta tuntuvan tehtävän: Karjalan pakolaisten asuttamisen tänne Kanta-Suomeen.  Ehkä nekin, jotka eivät muista näitä Vennamon ansioita, muistavat hänen ”rötösherrajahtinsa”, jonka takia hänet kannettiin kerran jopa ulos eduskunnasta.  Tällaista rötösherrajahtia tarvittaisiin ehkä nytkin.

Tällä kirjoituksella vetoan nyt kuitenkin pääosin karjalaisiin.  Jos haluatte oman edustajan Kalajoen valtuustoon, niin äänestäkää minua. Olen myös kaikkien niiden ehdokas, jotka yleensä ovat vääryyttä vastaan.  Kalajoella toki asiat ovat hyvin, mutta eivät niin hyvin, etteikö parempaan pystyttäisi.