Semmonen siitä sitten tuli.... Suomen hallituksesta, että oksat pois... ja älli. Jos oli vaikeaa Kataisella, niin vielä vaikeampaa tulee olemaan kansalla. Lohdutukseksi kuitenkin jää, ettei edellinen hallitus kuitenkaan ollut huonoin mahdollinen. Melko suurella todennäköisyydellä nykyinen on vielä huonompi. Minun onneni on, että asun Kalajoella ja tuossa rannikon tuntumassa on Kallan saari. Saarella on Ahvenanmaan kaltainen itsehallinto joka on ollut voimassa iät ja ajat, eikä sitä ole koskaan kumottu. Kun saarella ei oikeasti asu kukaan, kokoontuu Karikokous määräajoin päättämään saaren asioista.
Ai että mitenkä se on minun onneni? No, jos ja kun oikeasti muutan sinne pysyvästi niin on lyhyt muuttomatka. Automaattisesti siitä seuraa myös, että koko hallintovalta siirtyy minulle. Näinhän se laillisesti menee.
En ole vielä päättänyt, ryhdynkö käyttämään kuninkaan, tsaarin vaiko keisarin titteliä. Ehkä ne ovat liian mahtipontisia. Kallan kuvernööri tuntuisi hyvin soinnukkaalta. Luonnollisesti tulen vaatimaan itselleni vakituista paikkaa Suomen eduskunnassa... aivan kuten Ahvenanmaallakin on. Ellei paikkaa tipu, julistan Kallan itsenäiseksi ja sanoudun irti Kataisen Suomesta. Jos oikein pahaksi pääsisi voin julistaa myös sodan Suomelle.
No niin... näin ei tietenkään vielä ole tapahtunut, sillä enhän vielä ole muuttanut Kallaan. Sellainen vaara on kuitenkin olemassa. Siihen saakka tyydyn vain.... melkein ulkosuomalaisen silmin... tarkailemaan valtakunnan tapahtumia ja Suomen politiikkaa, sekä tietysti tulen kritisoimaan mahdollisia möhläyksiä. Jos vanhat merkit vähänkin paikkansa pitävät, niin niitä kyllä riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti