lauantai 24. marraskuuta 2012

Tarpeetonta krääsää



Kataisen monitoimihallitus pyristelee viimeisiään ja sen tuntuu Katainen itsekin tietävän. Mitä lähemmäksi loppu tulee, sitä röyhkeämmin herra käyttäytyy. Kansan mielipiteestä ei kannata välittää, sillä luultavasti kansa on jo huomannut bluffin, vaikkakin kokoomususkovaisten joukko on vieläkin suuri.  Kai se on ihmisen luonto sellainen, että halutaan leimautua hyväosaisiin, vaikka viimeinenkin leipäpala olisi homeessa. Kyllä leipä varmasti homehtuukin, jos nykyinen meno saa jatkua.

Jos ei raha riitä, niin leikataan lisää, sanoo hallitus. Puhutaan hienostelemalla säästökuurista, vaikka oikeasta säästämisestä ei mitään tiedetä. Ei tiedetä, koska ei taida kokoomusherroilla olla kokemusta moisesta köyhän kansan huvittelumuodosta.

Kun tavallinen perhe aloittaa säästökuurin, se yksinkertaisesti päättää, että nyt luovutaan kaikesta tarpeettomasta krääsästä. Koetetaan elää niillä tuloilla, joita meillä on käytössä, ja sillä selvä.

Kun Suomen hallitus puhuu säästämisestä, se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että niiltä otetaan joilla ei muutenkaan ole paljoa. Siitä kuitenkin kertyy suuria summia ihan vaan siksi, että sellaisia kuitenkin on tässä maassa paljon, eivätkä ne ehkä muutenkaan äänestäisi Kokoomusta.  Entäpä jos hallituskin päättäisi ihan oikeasti säästää.  Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että luovuttaisiin kaikesta turhasta. Ensimmäiseksi voitaisiin luopua turhasta nettomaksajan roolista EU:ssa. Vaadittaisiin että EU ryhtyisi myös säästökuurille .  Suurimman osan vuodesta tyhjillään seisova Strasbourgin parlamenttirakennus pantaisiin myyntiin ja lopetettaisiin miljardeja maksava kuukausittainen matkustelu sinne.  Miksikö minä edes otan kantaa tähän EU:n tuhlailupolitiikaan? No ihan vaan siksi, että nettomaksajienkin maksut alenisivat, jos sielläkin säästettäisiin.  Minua paremmat asiantuntijat löytäisivät varmasti satoja muitakin säästökohteita myös tuolta.

Suomen tarpeeton krääsä on minulle jo paljon tutumpaa.  Ensimmäisenä tulee mieleen tietenkin nuo ilmavoimien ohjushankinnat.  Ei niitä oikeasti tarvita yhtään mihinkään.  Natomaa Islannin ilmatilan valvonta ei ehkä paljon maksa, mutta ei vain kuulu Suomen tehtäviin.  Juuri tästä pääsinkin asian ytimeen. Kaikkea voidaan perustella jotenkin. Yleisin peruste tuntuu olevan, että jos ”se ja se” toimenpide  jätettäisiin toteuttamatta siitä syntyisi säästöjä vain ”niin vähän ettei sillä olisi kokonaistaloudellista merkitystä”.  Myönnän, ettei olisikaan, niin kuin ei olisi silläkään, että minut vapautettaisiin veronmaksuvelvollisuudesta, mutta en vaadi sitä, sillä silloin pitäisi vapauttaa kaikki muutkin -  ja sillä jo olisi merkitystä. Se on matematiikkaa, että kun monta pientä summaa lasketaan yhteen, siitä yllättäen syntyykin iso summa.  Oikeasti tosi iso summa.  Totta on, että aina sillä ei silti ole kokonaistaloudellisesti ratkaisevaa merkitystä, mutta aina sillä on esimerkin voima.  Minäkin olen kansalainen ja voin pitää itseäni jonkinlaisena esimerkkitapauksena.  Pääministeri Katainen täytti minun kipponi matkustamalla yksityiskoneella kokoukseen, jossa häntä ei edes tarvittu, jossa hän kuulemani mukaan ei suutaan avannut, muuta kuin kiitelläkseen selkään taputtelijoita.  Sillä muutaman kymmenen tuhannen eromäärällä, jonka Kataisen matka maksoi, ei Suomen asioita paljonkaan olisi voitu parantaa… paitsi palkata vuodeksi yksi vanhusten hoitaja… mutta ”tarpeetonta krääsää” se oli ja helkkarin huono esimerkki säästäväisyydestä. 

Meidän hallitus ei siis tiedä mitä säästäväisyys on, siksi meillä ei oikeasti synny säästöjä.    
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti