Pitäisikö persuja sääliä?

Kun tämä nyt todennäköisesti on tämän poliittisen blogina alkaneen kirjoitussarjani loppu, niin lopetan tämän nyt näihin viimeisiin poliittisiin ajatuksiini. Onhan tietysti säälikin, että alun perin hyvälle ideologialle syntynyt puolue kokee surkean kuoleman, jota veikkasin jo puolueen sisällä vallinneen linjattoman toiminnan ja rasismin nousun myötä. En sano tätä siksi, että haluaisin osoittaa olevani oikeassa vaan siksi, että se olisi pitänyt nähdä jo kannatuksen laskun myötä. Ei puolueen kannatus laskenut suinkaan hallitusvastuun takia, vaan natsimielisten järjestöjen ja rasismin takia. Mielipidekyselyjen mukaan noin 7% Suomen kansasta on omaksunut rasistisen ajattelutavan. Se vastaa hyvinkin sitä 8% kannatusta, joka ”persuiila” on nyt. Ei Suomen kansa keskimäärin kovin rasistista ole, vaikka joukossa on halla-aholaisiakin. 
 

Kuvakaappaus: Aamulehti

  

Ideologiset perussuomalaiset eivät varmaan nähneet muuta vaihtoehtoa kuin perustaa oman eduskuntaryhmän, joka sitten aiheutti suurta mielipahaa tuolle porukalle, joka luuli tehneensä suurenkin valtiomiesteon valitessaan puheenjohtajakseen tuomitun rikollisen. Totta on, että ei kunnon kansa sitä voi hyväksyä.

Kun en kuulu sen enempää punaisiin, vihreisiin kuin sinisiinkään, voin melko neutraalisti katsella tuota touhua. Sitä en ymmärrä yhtään, miksi jotkut ihmettelevät entisten perussuomalaisten ministerien jatkoa hallituksessa. Miksi he eivät saisi jatkaa, eivät kai he mitenkään väärin ole toimineet ja tasavallan presidentti on heidät siihen tehtävään nimittänyt. Joskus tuntuu, että joillakin politiikan arvostelijoilla on pallo pahasti hukassa näiden faktojen suhteen. Se nyt vaan on niin, että ei kukaan halua tehdä yhteistyötä halla-aholaisten kanssa, joten olisi melko mahdoton ajatus, että ”nykypersut” olisivat hallituksessa.

Ehkä en äänestä ollenkaan seuraavissa vaaleissa, sillä kyllä puolueen löytäminen edelleen on hakusessaan. Vanhat puolueet ovat kykynsä näyttäneet, persut ovat pahasti persuuksillaan ja sinisestä tulevaisuudesta en tiedä mitään. Ehkä tässä nyt jotenkin selvitään minun elämäni loppuun asti.

Nämä ”siniset” on kuulemma erotettu perussuomalaisista. No onhan se tietysti pioueen sääntöjen mukaan oikein. Toki erotetulla on kuitenkin oikeus saada tieto erottamisesta kirjallisesti, jota Timo Soini nyt kuuluu vaativan. Eihän se ihan perussuomalainen tapa tunnu olevan, mutta se ei poista erotetun oikeutta. Sitä oikeutta ei myöskään poista se seikka, että ainakaan kaikki aiemmin erotetut eivät ole oikeuttaan vaatineet. Se nyt on vaan yksinkertaisesti laillinen oikeus. Minua ei toki koskaan ole puolueesta erotettu, vaikka olenkin eronnut. ”Viran puolesta” tivasin tätä kuitenkin kerran piirin virkailijalta. Äijä tuntui olevan ulkona kun lumiukko, joten en viitsinyt kinata asiasta.

Selvää on, että ei mitään puoluetta voida viedä eteenpäin vain sillä, että konstilla millä hyvänsä haalitaan kannatusta mitä erilaisimmista joukkioista. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vain puolue muodostaa selkeän ohjelman kansallisesti tärkeistä kysymyksistä ja kerää sitten jäsenikseen niitä, jotka kannattavat tätä ohjelmaa ja ovat valmiit seisomaan sanomansa takana. Valta ei voi olla minkään puolueen päämäärä. Sellainen olisi asenne, joka kuuluu diktatuuriin.