Rajat kiinni ja heti

Tässä muutamia viikkoja sitten viestitti oikea media, että Suomen syntyvyys on kestämättömän alhaisella tasolla. Väestötieteilijät sanovat, että väestönlisäys pitäisi kaksinkertaistaa, että edes huoltotaseemme saataisiin tasapainoon. Se on yksinkertaisesti niin, että tuleva työvoima ei pysty maksamaan tulevien eläkeläisten eläkkeitä. On siis aivan aiheellista huutaa, että rajat kiinni. Tässä yhdyn lähes täysin näihin itseään maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuviin rasisteihin. Sanon siksi ”lähes”, sillä minä panisin sen lukon toiselle puolelle.

Meidän nuorisostamme tuhannet ”pakenevat” ulkomaille, koska tämä ”maailman paras maa” ei tarjoa heille koulutusta vastaavaa työtä. Osaamista vastaavaa kyllä löytyisi, mutta kun tämä pullalla syötetty sukupolvi uskoo, että koulun penkiltä siirrytään suoraan toimitusjohtajiksi. Valitettavasti se ei näin mene.

Tuo mainitsemani rasistilauma huutaa samaan hengenvetoon, että maahanmuuton kustannukset olisi laskettava. Eihän se paha ole, että ne lasketaan ja luultavasti onkin laskettu, mutta myös maastamuuton kustannukset olisi laskettava. On totta, että maahanmuuttajien tuoma taloudellinen hyöty ei läheskään korvaa sitä menoa, joka aiheutuu maastamuutosta. Ajatelkaapa synnytyksen kustannuksia, lapsilisiä ja ilmaista koulutusta aina korkea-asteelle saakka. Puhumattakaan opintotuen nimellä kulkevasta sosiaaliavusta. Puhe on sadoista tuhansista nenää kohden, ja kaiken tämän he vievät mennessään. Ehkäpä meillä ei todellakaan ole varaa pitää rajoja avoinna ulospäin.

Me puhumme pakolaistulvasta jo silloin, kun tänne on tulossa suurehkon urheilutapahtuman yleisömäärän verran ihmisiä. Olemme tässäkin tapauksessa sulkemassa rajoja, vaikka olemme hyvin tietoisia, että monet sivistysvaltiot ovat ottaneet satakertaisen määrän ulkomaalaisia. Jopa Euroopan väkivaltaisimmiksi tunnettuja suomalaisiakin. Monet Euroopan maat ovat myös laskeneet siirtolaisten tuomat hyödyt ja haitat, ja ainakin taloudellisesti kaikki ovat jääneet plussan puolelle. Näin on käynyt jopa naapurillemme Ruotsille, jossa asuu puoli miljoonaa suomalaistakin. Ehkäpä tästä syystä Ruotsi ei ole karkottanut maanmiehiehiämmekään, vaikka sikäläinen media aina pahan tapahtuman aikana repi otsikoita ”En finne igen”. Ehkä ei enää, sillä taisi olla niin, että kansallisuuden perusteella tapahtuma leimaaminen on nyt lailla kielletty. Ehkäpä nuo otsikot sopisivat nyt Suomeenkin, sillä usein ulkomaalaisia syytetään suomalaisten tekemistä teoista.

Lapin uutisissa kerrottiin nyt, miten Lapin kunnat ovat ruvenneet ottamaan ulkomaalaisia, koska niistä uskotaan saatavan apua työvoimapulaan.

Toisen kuolema on toisen leipä. Niin kurja kuin pakolaisten kohtalo onkin, on se onni meille syntyvyyden kourissa kamppaileville suomalaisille. Suomi on pinta-alaltaan suuri, rikas maa, jossa väkiluku on vain murto-osan monista keskisen Euroopan maista. Meille ”pakolaistulva” on onnenpotku. Ehkä moni rasistikin tulee saamaan eläkkeensä siksi, että pakolaiset pyörittävät Suomen työmarkkinoita.

Jos Moskovan yliopiston professori lakaisee Helsingin katuja, kertoo se vain kahdesta asiasta. Siitä, että hän on valmis tekemään työtä kuin työtä ja siitä, että Suomi ei osaa hyödyntää ulkomaalaisten osaamista.

Meillä on kaksi syytä ottaa vastaan nuo ulkomaalaiset. Toinen syy on inhimmillisyys ja toinen hieman itsekkäämpi, taloudellinen hyöty. Minäkin olen maahanmuuttokriittinen. Kritisoin sitä tapaa, jolla meille täysin vaarattomat ihmiset palautetaan kuolemanvaaraan. Kaikki eivät suostu lähtemään, ja heitä kohdellaan kuin rikollisia, vaikka he pelkäävät henkensä edestä.