Harhaiset käsityksemme

Joskus elämässäni oli pieni pätkä aikaa, jolloin työskentelin Virossa, joka siihen aikaan oli osa Neuvostoliittoa. Anteeksi vaan hyvät neuvostoaatteen kannattajat: en koskaan enkä missään ole törmännyt niin suureen määrään ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä kuin neuvostojohtajat olivat onnistuneet syöttämään kunnon virolaisille. En nyt tässä aio oikoa noita poliittisia väitteitä. Eivätköhän ne ole jo tulleet tiensä päähän, mutta poimin tässä nyt joukon käsityksiä, jotka myös meille täällä Suomessa ovat tuttuja.

Noihin aikoihin Viro oli vasta hitaasti autoistumassa, ja tavallinen virolainen kuvitteli, että autoilijan taidot on nähtävissä suoraan nopeusmittarista. Kyllä minä pelkäsin, kun jouduin jonkun lähes ajotaidottoman virolaisen kyytiin, joka kohmotti autollaan kuin ambulanssin kuski onnettomuuspaikalle. Eivät tietkään ihan parhaita olleet, mutta onneksi emme koskaan joutuneet sille onnettomuuspaikalle, vaikka läheltä piti -tilanteita kyllä riitti. Noihin aikoihin suomalaiset rallikuskit olivat nosteessa ja todella suuria sankareita sen aikaisessa Virossa. Selvästikään virolaiset eivät ymmärtäneet, että on aivan eri asia pitää autoa kulkuvälineenä liikenteessä tai sitten kilpailuvälineenä.

 

Mitä enemmän lastuja tulee. sitä parempi kirvesmies on, tuntui olevan neuvostokansan käsitys asioista muutenkin, sillä liike tuntui olevan päämäärää tärkeämpi.

Kuulostaako jotenkin tutulta? Ihan länsimaissakin olen ollut havaitsevinani, että poliitikon arvo lasketaan puheiden ja aloitteiden määrällä, ei niinkään sillä, mitä ne sisältävät. Yksikin todelliseen parannukseen johtava aloite on todellisuudessa arvokkaampi kuin sata tyhjänpäiväistä puhetta. Sama pätee myös tekoihin, joiden kautta ihmisen suuruus mitataan. Kyllä minulle ikävä Veikko Vennamoa tulee, kun ajattelen sitä urakkaa, jonka hän teki hoitaessaan Karjalan pakolaisten ja muiden evakkojen asutuksen tosi lyhyessä ajassa heti sotien jälkeen. Taitavat muutkin ”persut” kaivata Vennamoa, kun niin nihkeästi suhtautuvat maahanmuuttoon. Aivan oikein, ei meillä tämän valtiomiehen taidoilla varustettua herraa taida olla. Ei ”persuissa” eikä muissakaan puolueissa. Toki Vennamollakin oli heikkoutensa, sillä tuntuu, että hänellekin olisi joskus tehnyt hyvää pitää kieli hieman enemmän kurissa. Liiallisesta kielen heiluttamisesta tahtoo joskus olla se haitta, että ne, joiden pitäisi kuunnella, eivät jaksa sitä tehdä. Taisi olla helpompaa kyseenalaistaa herran puheet! Edelleen hyvä ja yleisesti käytetty keino.

Kautta ihmiskunnan meidän käsityksemme ihmisten arvostuksesta tai ylipäätään hyödyllisyydestä ovat joutuneet jotenkin pahasti harhateille.

Koko maailman mittakaavassa Fra Luca Pacioli oli varsin merkittävä ihminen, josta ei kovinkaan moni ole edes kuullut. Ottakaapa nyt ihan itse selvää kuka hän oli, mutta pienenä vihjeenä voin kertoa, että hän merkityksensä ihmiskunnalle on ollut sata kertaa suurempi kuin Danten, Michelangelon, Sibeliuksen tai Paavo Nurmen yhteensä.

Heistähän me kaikki jotain tiedämme, joten kohmotetaan vaan niillä autoillamme, niin kyllä meistä räikkösiä tulee… jos saamme elää.

En tiedä, onko täällä ketään kirjoittamassa ihmiskunnalle muistokirjoitusta: ”Täällä asui kunniallisia mutta tyhmiä ihmisiä. Heidän ainoiksi monumenteikseen jäivät asfalttitiet ja tuhat hukattua golfpalloa.”

Mikään ei vaienna järjen ääntä tehokkaammin kuin politiikka ja uskonto, varsinkin, jos ne ovat ainoa keino nostaa typerykset muun kansan yläpuolelle. Valta maailmassa vaihtuu vasta, kun entiset valanpitäjät ovat saaneet aikaan korjaamatonta vahinkoa ja sysänneet sen jonkun toisen niskoille.