Suomalainen elämänmuoto

”Suomalainen elämänmuoto” on ihana ilmaisu ja toisaalta myös ihana unelma.” Tölli salojärven rannalla ja sauhuava lauantaisauna. Pihassa paljon vihreää ja kesäkeinu.” Kun tuohon lisätään uimalaituri, vene, sukset ja luminen metsä, tuntuu kaikki olevan kuin unelma, jossa kaikki haluaisivat elää.

    

Juuri näinhän se menee. Unelma tuo todella vain on, sillä totuus on toisenlainen, eivätkä suomalaiset oikeasti halua elää sellaisessa takapajulassa. Siellä käydään vain kesäisin ja ehkä joskus keskitalvella. Me yleensä jouluna. En siis kirjoita mitään satuja, vaan varsin omakohtaisia kokemuksia ja pätkiä tästä elämänmuodosta. Silleen se justiin on, mukava siellä on välillä käydä, mutta viikko on jo pitkä aika. Meidän mökki on mukavasti melkein Venäjän rajalla ja talviasuttava, jota ilmalämpöpumppu pitää sellaisena puolilämpimänä silloinkin, kun siellä ei asuta - niin meidän tarkoituksiin se ihan hyvin sopii. Pääasiassa se on tukikohta silloin, kun vierailemme Venäjällä.

Oikeasti me olemme siis melko tyypillisiä suomalaisia. Meillä on oikeus mennä minne vaan, mutta kunhan eivät nuo rajan takana kyttäävät ryssät tule meidän mökille. No - pääsääntöisesti eivät tule, sillä tuskin löytäisivät perille, onhan se mökki sellaisessa piilopöperikössä metsän keskellä.

Myös lapsuuteni sain viettää melkein samanlaisessa ympäristössä Vaajakosken Haapaniemessä, joten mökkielämä ei ollut minulle lainkaan vierasta. Silti ihmettelin, että kun olin siinä 14 vuotta, koko perheeni halusi muuttaa kaupunkiin. Isäni oli kuollut, joten jotenkin ymmärsin äitini tarvetta päästä alueelle, jossa oli enemmän ihmisiä. Se avaisi mahdollisuuden hänen haaveelleen perustaa oma yritys.

Äitini haaveissa tiivistyi siis suomalaisten todellinen haave. Suomalaiseen elämänmuotoon kuuluu siis tarve asua yhteensullotussa yhteisössä toisten suomalaisten kanssa ja halu olla itse itsensä herra. Niin me siis elettiin seuraavat vuodet varsin suomalaisesti. Asuttiin melko ahtaasti ja käytiin lauantaina yleisessä saunassa, aivan kuin suurin osa muistakin suomalaisista. Kaikki kunnia kuitenkin äidilleni, joka lopetti perustamansa ”Trikoo-aitan” kannattamattomana ennen konkurssia ja palveli ihmisiä toisten palkkalistoilla eläkeikäänsä asti.

 

Haaveilla voitiin siis tästä suomalaisesta elämänmuodosta, mutta kun se toteutui, se olikin hieman unelmia karumpaa. Tuossa karun urbaanissa ympäristössä siis kasvoin ja sain totisesti tuta tämän suomalaisen elämänmuodon. Jos et siis ollut kaupunkilainen, niin kuin suurin osa suomalaisista on, olit lantapaukku, jolla ei oikeastaan olisi ollut oikeutta edes elää. Olkoonpa pihamaallasi sitten millainen ”koivu ja tähti” tahansa! Sellainen on todellinen suomalainen elämänmuoto.
 

  Aleksis Kiven kuolinmökki Tuusulassa.

Olen kirjoittanut maahanmuuttovastaisuudesta jo niin paljon, että ranteita pakottaa, joten koetan nyt tässä blogissani kertoa myös maastamuuttovastaisuudesta. Sellaistahan ei oikeasti ole, koska se koskisi meitä kaikkia. Siis kaikkia suomalaisia, jotka ilmeisesti ovat Herran valittu kansa ja jolla on oikeus päättää siitä, mikä on se oikea uskonto, jolla taivaan portit aukenevat.

Minä nyt koetan siis parhaani mukaan lietsoa maastamuuttovastaisuutta. Kreikan tukipaketeista pidetään ehkä tarpeettomankin kovaa meteliä, enkä minäkään voi sanoa kannattavani niitä, mutta jos on kelkkaan menty, niin koetetaan pysyä kyydissä. Huomattavasti tätä suuremman ”lahjoituksen” ulkomaille antaa Suomi kuitenkin sillä, että yli miljoona Suomalaista asuu jo nyt ulkomailla. Jokaiseen suomalaiseen olemme joutuneet sijoittamaan kymmeniä tuhansia, jotka sitten näiden ihmisten mukana menevät ulkomaille. 

 

Suomalaista elämänmuotoa näyttääkin olevan vapaa muutto ulkomaille. Sitä ei kukaan vastusta, koska vastustus saattaisi kolahtaa omaan nilkkaan.