Ei mikään talousnero

En toki oletakaan olevani mikään talousnero, mutta taitaisi ruuti jäädä keksimättä, jos sotateollisuus jätettäisiin vasemmiston tai vihreiden varaan, vaikka melkein poikkeuksettahan nuo sapelinkalistelijat eri puolilla maailmaa heiluttavat punalippuja.  Jotenkin turvallisempaahan tietenkin olisi, jos kaikki sodat käytäisiin miekoin ja pistimin.

Kun puhuin talousneroista, tarkoitin tällä tietenkin meidän kotimaan vihervasemmiston johtohahmoa.  Ei täällä kuulemma saa sanoa ketään idiootiksi, joten ihan vaan pikkuisen vihjaan.  Olen uskonut paljon ymmärtäväni, mutta sitä en ymmärrä, miten puolueiden johtoon voi päästä täysiä tolleroita. Olisin siis varmasti sopiva puoluejohtaja johonkin vasemmistopuolueeseen, mutta kun en ole vasemmistolainen ja kaiken lisäksi ymmärrän, että en kaikkea ymmärrä.  Tuo ymmärrys näyttää puuttuvan esimerkiksi demareiden Antti Rinteeltä, joka ilmeisesti aikoo rahoittaa lupaamansa eläkkeen korotukset verottamalla lapsiperheitä entistä raskaammin.  Ymmärsi siis kuitenkin, että jostakin pitää rahaa saada, ja jo entuudestaan vanha keino on siirtää taskusta toiseen.  Rinteen ja hänen hengenheimolaistensa mielestä myös se on kyykyttämistä, että vaaditaan ihmisiä tekemään jotain oman hyvinvointinsa eteen.  Eihän se ihan niin voi olla, että vain osa kansasta kustantaa koko porukan hyvinvoinnin. Minun mielestä Suomi ei todellakaan ole niin valmis maa, että täällä ei ole mitään tekemistä. Kyllä täällä työtä on, kuhan jokainen suostuu kykyjensä mukaan tekemään.  

Eräs suomalaisen ylikoulutuksen vika on siinä, että kun koulutuspaikkoja on lisätty kaikille riittävästi, on jouduttu laskemaan rimaa niin alas, että kaikki eivät pysty ”tittelinsä” mukaisiin töihin. Kuitenkin tuo samainen koulutus estää tarttumasta lapion varteen.  Meillä alkaa olla maistereita ja tohtoreita melkein jokainen, mutta useat alat kärsivät työvoimapulasta.  Maisterin housut likaantuvat maataloustöissä.  Onneksi ei tarvitse mennä töihin, kun ei ole maksettavaa opintolainaakaan ja valtio maksaa elämisen. Niin se menee, ja jos pikkuisenkin ehdotetaan, että tee nyt itsekin jotain, niin heti kyykytetään.

Maanviljelijän poika on automaattisesti maanviljelijä, jos itse sitä tahtoo. Kaikkien kohdalla ei elämä ole ihan niin mallillaan, vaikka minun ja poikani kohdalla asiat sattuivatkin niin menemään. Insinöörin pojasta tuli insinööri, mutta ei aivan automaattisesti.  Korkeakoulun jälkeen piti opetella työnteko. Poika haki kymmeniä työpaikkoja ja päätyi siivoojaksi siivousfirmaan. Eihän se insinöörin työtä ole, mutta se on työtä, jonka tarpeellisuuden hän pian huomasikin.  Nyt poika on hyvällä vakanssilla isossa firmassa.  Uskallanpa väittää, että näin ei olisi ilman tuota siivoojan paikkaa.    

Eräs nyrkkeilyvalmentaja sanoi minulle kerran, että nyrkkeilemään oppii nyrkkeilemällä.  Minäpä kerron teille nyt uutisen:.  Työntekoon oppii tekemällä työtä.  Kortissa makaavia ”kädettömiä” insinöörejä ja maistereita ei kukaan palkkaa töihin, eikä se ole yhteiskunnan vika.  Kyllä se on ihan oma vika, sanoipa vihervasemmisto mitä tahansa.  

Niin se vaan menee.  Kaikki eivät pääse edes eduskuntaan, joka taitaa olla niitä harvoja paikkoja, johon voi vielä päästä osaamatta mitään. Toisten asioita saavat hoitaa nekin, joilla omat asiat ovat hieman hunningolla. Nyt hyvin ansaitulla eläkkeellä ollessani voin aikani kuluksi katsella vaikka ”eduskunnan kyselytunteja” televisiosta.  Katselen niitä ehkä liinakin kriittisesti, sillä olen näkevinäni, että suurin osa porukasta katselee suu auki ympärilleen ja muutamat ”rakkikoirat” räksyttävät hallitukselle.  Ja aina samat, eikä mikään asia tunnu uppoavan ”kaaliin”, vaikka ministeri rautalangasta vääntäisi.

Suomalaisen käsityksen mukaan hyvä hiihtäjä on myös hyvä poliitikko.