Eikö politiikka kiinnosta?

Kyllä politiikka kiinnostaa, mutta se ei kiinnosta riittävästi, jotta jaksettaisiin ajatella, mikä ero on yhteisellä hyvällä ja minun hyvälläni. Eipä siis ole jaksettu miettiä, että mikä olisi meidän yhteisen edun mukaista ja mikä taas ei.

Eräs ystäväni sanoi: ”Aina olen äänestänyt ja aina on asiat parantuneet sillä, jota olen äänestänyt”. Siltähän se oikeasti näyttää. Varsinkin valtiollisissa vaaleissa olosuhteet paranevat niillä, jotka tulevat valituiksi. Ei vaalilupauksia rikota siksi, että poliitikot olisivat ilkeitä.  He eivät vain kerro, että oikeasti ”tässä on kyse minun eduistani - vaalilupaukset ovat vain markkinointikeino, eikä niillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.” Onhan se kiva odottaa sitä ”vappusatasta”, vaikka järki sanoisi, ettei sitä koskaan tule. Eihän ole tullut ennenkään.

Kirjoittelen tätä nyt eläpäivieni ratoksi, kun varsinainen työnteko on aika vähäistä. Koetan pohdiskella politiikan dogmia. Kuuntelen samalla radiota, jossa tuntuvat pohdiskelevan kahta varsin ristiriitaista asiaa. Toisaalta tuntuu porukka olevan huolissaan, että ihmiset eivät ymmärrä politiikkaa, ja että se ei kiinnosta heitä kovinkaan paljon, eivätkä oikein ymmärrä politiikkaa. Samat ihmiset olivat myös huolissaan siitä, että varsinkin kunnallisvaaleissa on äänestysprosentti laskenut todella alas. Kummallinen ristiriitahan tämä on. Kai sitä pitäisi olla enemmän huolissaan siitä, että eivät ainakaan nuo ymmärtämättömät menisi äänestämään, sillä silloinhan saattaa tapahtua mitä tahansa. Kyllä yhteiskunnan ylimpien päättäjien valinnan tulisi tapahtua jonkinasteisella asiantuntemuksella. Kaikkein pelottavin visio on kansanäänestyksessä, vaikka yleisesti tiedetään, että varsin pieni määrä ihmisistä todella tietää, mikä päätös vaikuttaa mihinkin. Kansanäänestyksen hehkuttajat eivät näytä oppineen mitään niistä maista, joissa kansanäänestys on viety niin pitkälle kuin mahdollista. Sveitsin mallia on Suomessakin hehkutettu, mutta aina ei ole mennyt ihan nappiin. Kansanäänestys on antanut kaikenlaisia tuloksia, ja sitten parlamentti on kaikessa hiljaisuudessa kumonnut kansanäänestyksen. Onneksi Sveitsi on säilyttänyt tuon ”varajärjestelmän”. Englannin ero EU:sta oli huomattavasti vaikeampi ongelma, sillä Britannialla ei ole tuota varajärjestelmää. On kyllä havaittu, että ero ei ole järkevä eikä palvele Britannian etuja, mutta kansanäänestyksen kumoaminen ei ihan helppoa ole. 

Ajatuksenakin on jo selkäpiitä karmiva, että Suomi tekisi saman virheen. Järjestettäisiin kallis kansanäänestys asiasta, jossa suurin osa äänestäjistä ei edes tietäisi, mistä äänestetään ja mitä se vaikuttaisi, jos äänestystuloksen mukaan toimittaisiin.

 

Kyse ei ole pelkästään EU-erosta, vaan on väläytelty myös ydinvoimasta, Natosta ja tuulivoimastakin pitäisi järjestää kansanäänestys.  Siis kaikki asioita, joista todellisten ymmärtäjien joukko on varsin vähäinen.

Yritän tässä hieman ohjeistaa tilannetta.

En kehota olemaan äänestämättä, mutta jos ette tiedä, mitä äänenne vaikuttaa, niin pysykää pois uurnilta.   Jos taas menette vaaliuurnille, ottakaa etukäteen selvää, mikä on hyväksi kotipaikkakunnallenne ja kuka sitä oikeasti ajaa ja kuka todellakin omaa eväät käsitellä kunnallisia asioita.

Jos ei hiihto, pesäpallo tai laulaminen ole ihan välttämättömiä kotikuntanne menestykselle, niin älkää nyt ainakaan parhaana ansiona näitä taitoja pitäkö.  Jos jossain hiihtokilpailussa häviää sadasosasekunnin jollekin ulkomaalaiselle, ei sen pitäisi olla mikään meriitti Suomen eduskuntaan, tai edes kunnanvaltuustoon.  Meillähän on paljon ihmisiä, jotka olisivat hävinneet enemmänkin.  Olisivatkohan he sitten vieläkin pätevämpiä?

 

Kauhea kansanäänestys

”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse”, huusi kansa, kun siltä kysyttiin, mitä Jeesukselle tulisi tehdä. Vaikka tämä tapahtuikin ajanlaskumme alkuaikoina, voi sitä yhä edelleen käyttää esimerkkinä kansanäänestyksestä, joka johtaa suureen vääryyteen ja virheeseen.

Demokratian nimissä järjestetään yhä vielä kansanäänestyksiä, joiden tarkoitus on varmasti jalo, mutta jotka vääjäämättömästi johtavat huonoihin lopputuloksiin. Jos yksi ministeri tarvitsee lukuisia avustajia ja kokonaisen ministeriön, eikä aina silloinkaan pysty tekemään päätöstään ilman ulkopuolista asiantuntijaa, eikö ole jokseenkin kohtuutonta olettaam että tavallinen Matti Meikäläinen osaa antaa oikeita vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin? Kaikkein huonoin tapa ratkaista asioita on järjestää kansanäänestys.

Olen vuosia sitten kirjoittanut tästä samasta aiheesta, enkä toki ole olettanutkaan, että maailma muuttuisi, mutta olenpahan saanut purkaa sydäntäni. Minun mielestäni on kauhea vääryys ihmiskuntaa kohtaan, jos täysin ymmärtämättömien ihmisten mielipiteen perusteella tehdään ratkaisuja, jotka vaikuttavat koko kansan kohtaloon. Näin kuitenkin tehdään.

Miettikääpä tätä:  yä vielä jonkun puolueen jäsenkirja takaa virkapaikan paremmin kuin korkea koulutus. Joku jääkiekkomaalivahti tai hiihtäjä ohittaa eduskuntavaaleissa kokeneen poliitikon, eikä kansainvälinen kokemus, kielitaito tai eurooppalaisen elämän tuntemus riitä EU-vaaleissakaan syrjäyttämään alkoholivammaista sahanteroittajaa.

No eihän se toki aina ole kansan vika, että näin pääsee tapahtumaan. Se on puolueiden ja puoluejohtajien vika, sillä hehän asettavat nuo ehdokkaat vaaleihin. Olisihan siihen kansallakin toki jotain sanomista, jos sattuisivat ymmärtämään, että ei hyvä hiihtäjä välttämättä ole esimerkiksi talouselämän asiantuntija.

Olisi jo aimo askel parempaan, jos kansanedustajalle asetettaisiin oikeasti joku pätevyysvaatimus. Sama vaatimus, mutta vielä voimakkaammin, tulisi asettaa ministereille.

Ei ole myöskään oikein, että kansanedustaja ja ministeri on sama henkilö. Suomalaisen oikeustajun mukaan ei ihminen yksinkertaisesti ole oikeutettu äänestämään omassa asiassaan.  Ei taida olla ihan puolueeton, äänestetäänpä vaikka hänen luottamuksestaan.

Näin se siis menee.

Kansanäänestyksiä vain yksinkertaisissa mielipidekysymyksissä, joista on oletettavaa, että kaikilla ihmisillä on oikeaa tietoa. Ei siis mitään sellaista, joka voisi johtaa kammottavaan lopputulokseen, vain siksi että kansa ei tiedä, mistä on kysymys

Olen kirjottanut ehkä liikaakin tuulivoimasta, mutta se on hyvä esimerkki asiasta. On vain muutamia ihmisiä, jotka oikeasti tietävät tuulivoiman haitoista, mutta silti moniin päätöksiin kysytään ympäristön mielipidettä.  Tässä tapauksessa myllyjen haittavaikutukset eivät kutenkaan ole mielipidekysymys.

Mentäiskö NATO:on... no oikeasti en tiedä

Lyhyen Keski-Suomen vierailun aikana luin taas minulle entuudestaankin hyvin tuttua sanomalehteä Keskisuomalaista. Jaro Asikaisen kolumni sytytti minut taas ajattelemaan kansanäänestyksiä. Jos oikein muistan, niin olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut niiden mielettömyydestä. Ongelma onkin se, että on vaikea tietää, kuka tietää. Varmuudella voidaankin vain sanoa, että ainakaan kansa ei tiedä.

Jaro Asikainen kirjoittaa mm. seuraavaa:

"Nato-kansanäänestyksessä ihmiset äänestäisivät puhtaasti tunteella. Moni todennäköisesti jättäisi äänestämättä. Itse heittäisin ehkä kolikkoa."

Juuri näin se menee, asiassa kun asiassa. Melkein jokaisella meistä on jokin mielipide EU-jäsenyydestä, Nato-jäsenyydestä tai vaikkapa koulutuspolitiikasta, mutta vain tosi harvalla minkäänlaista käsitystä päätösten seurauksista. Kyllä minun täytyy Asikaisen tavoin sanoa, että en missään tapauksessa haluaisi, että mielipiteeni perusteella tehtäisiin päätös vaikkapa Natoon liittymisestä. Vaikka olenkin Karjalan pakolainen, sodan aikana syntynyt ja paljon noista ajoista kuullut, en pidä itseäni riittävän pätevänä arvioimaan. Tästä syystä tiedostan hyvin Venäjän uhkan, joten jos minut pakotettaisiin äänestämään, äänestäisin varmaan Naton puolesta. Se olisi kuitenkin tunteella äänestämistä, sillä tosiasiassa minulla ei ole pienintäkään käsitystä päätöksen vaikutuksista. Ei sittenkään, vaikka uskallan epäillä, että minulla on huomattavasti keskimääräistä parempi käsitys maailman asioista kuin ihmisillä yleensä. Olen sentään herkillä korvilla ja silmillä seurannut yhteiskunnan tapahtumia ja jopa käynyt muuallakin kuin Jyväskylässä.

Tämä ei tarkoita sitä, että en pitäisi arvossa demokratiaa. En vain näe mitään perustetta sille, miksi kansalta kysyttäisiin neuvoa asioissa, joista tiedetään kansa tietämättömäksi. Tuskinpa kovinkaan moni meistä jättää äänestämättä sen takia, että myöntäisi tietämättömyytensä asian suhteen. 

 Kuvakaappaus: http://kasperstromman.com/tag/kansanaanestys/

Jos ydinvoimasta tai tuulivoimasta järjestettäisiin kansanäänestys, minä kyllä osallistuisin siihen, sillä sekä koulutukseni että kokemukseni perusteella pidän itseäni jonkinasteisena asiantuntijana. Tuskin kuitenkaan tällä tietämyksellä menisin kovin vakuuttavasti ottamaan kantaa esimerkiksi Sote-uudistukseen. 

 Kansanäänestys Sveitsissä

Poliittiset kysymykset ovat poliittisia kysymyksiä ja jääkööt ne poliitikkojen ratkaistavaksi, mutta jos poliitikot ovat hiemankin tämän maan etua ajavia, he vähintään kuuntelevat asiantuntijoiden ohjeita. Ministeriöihin ja kuntien lautakuntiin ei tulisi valita yhtään puolueisiin sitoutunutta jäsentä, sillä puoluepolitiikalla tuntuu olevan se ominaisuus, että se pystyy syrjäyttämään järkisyyt.

Lukijani ovat varmasti huomanneet, että vastustan korruptiota niin urheilussa kuin muussakin toiminnassa, koska olen joutunut voimattomana seuraamaan sitä. Vastustan myös tuulivoimaa ihan vain ammatillisesta syystä, sillä joka puolella maailmaa nuo syyt ovat saaneet ihmiset takajaloilleen myllyjen takia. Ydinvoimaa puolestani kannatan, sillä se on kuitenkin turvallisin ja saasteettomin energian muoto, sanokoot tunteet mitä tahansa.

Kokemusperäisesti kannatan myös pakolaisten auttamista ja monikulttuurisuutta.

Toki tiedän, että eniten pakolaisuudesta kärsivät juuri pakolaiset, eivätkä he odota meiltä kovin suuria uhrauksia. Kyllä minä häpeän rasistien puolesta, vaikka ymmärrän kyllä, että myötähäpeä on tarpeeton tunne. Melkein harmittaa, että en ole saanut elää elämääni nurkkapatrioottisen koskemattomana. Silloin eivät maailman huolet häiritsisi elämää ja voisin vapautuneesti huutaa "rajat kiinni." Rajojen sulkemisen jälkeen eivät nuo miljoona elintasopakolaista, joilla on Suomen kansalaisuus, koskaan pääsisi entiseen kotimaahansa, mutta estyisipä myös aivovienti ulkomaille.

Johtuneevatkohan minun asenteet paljolti siitä, että olen kokenut paljon enemmän kuin moni muu? Kaikki tässä blogissa esittämäni väitteet ovat joko ammatillisia tai kokemuksiin perustuvia. Toki minulla on myös mielipiteitä, mutta niitä en koskaan ole totuudeksi väittänyt. Kaikki tuulivoimaa ja energiataloutta koskevat kirjoitukseni nojaavat kansainvälisiin tutkimuksiin ja omaan ammattitaitoon.