Ikärasismi

Tähän ilmiöön tulette jokainen aikananne törmäämään.  Turhaan me haukumme milloin mitäkin maata milloin mistäkin.  Ihan meidän omasta maasta löytyvät liki kaikki ne ongelmat, joita olemme näkevinämme muissa maissa. Me julistaudumme milloin missäkin asiassa parhaaksi tai ainakin melkein parhaaksi valtioksi, ja tietysti hyvä niin, jos se jotenkin oloamme helpottaa. Sillä nyt ei vain ole mitään tekemistä totuuden kanssa.  Sen toki olen ajat sitten ymmärtänyt, että vaikka meillä on hyviä kätilöitä, eivät he sentään ole maailman parhaita. Eivät maailman huonoimpiakaan, mutta aivan samanlaisia kuin muuallakin.

En siltikään halua hylätä tätä maata, vaikka haluankin oikaista joitakin vääriä väittämiä. Minulle tämä on paras paikka asua, koska olen saanut syntyä tähän maahan.

On väitetty, että Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa. No nyt jo tiedämme, että näin ei ole. Meillä korruptio on sisäänrakennettu ja se asuu monissa järjestöissä, hyväveli- verkostoissa sekä politiikassa. Se on vaikeasti tunnistettavaa, koska vertailumme tapahtuu usein tilanteisiin, joissa raha selkeästi vaihtaa omistajaa. Poliisi ei peri ”sakkoja” tien päällä, niin kuin vielä muutama vuosi sitten eräässä naapurivaltiossamme, jolloin ”käteisalennus” saattoi olla melko huomattava.

Näin vanhoilla päivilläni halusin päättää pitkän opintoputkeni tohtorin tutkintoon ja rupesin etsimään yliopistoa, joka olisi halukas ottamaan minut suojelukseensa.  En olettanut mitään vaikeuksia olevan, sillä todistukseni olivat kohtuullisen hyviä ja tiesin yliopistojen rahoituksesta yhtä ja toista. Lähestyin yliopistoja aluksi sähköpostilla. En halua nimetä näitä yliopistoja, mutta ensimmäiset vastaukset olivat hyvin kierteleviä ja nihkeitä. Tuli mieleen jopa, että he eivät halunneet minua joukkoonsa.

Näinhän se varmaan olikin.

 

Olin kuvitellut, että ei Suomessa ole ikärasismia, mutta huomasin olevani väärässä. Jopa eräs korkean tason ”vuotaja” totesi, että jos olisin uraa rakentava nuori, josta tulisi mahdollisesti tutkija yliopiston leipiin, ei esteitä olisi.  Hieman samalta taholta tuli myös kommentti, että väitteistä huolimatta myös yliopistoissa on ikärasismia. Kun tässä pitkän urani aikana olen tavannut monia eritasoisia tohtoreita, täytyy vain todeta, että jotkut saavat tuon hattunsa ja tittelin melko kevyin eväin.

Tyhmyys ei ole este tohtorintutkintoon, mutta ikä näyttää olevan.  En tiedä kummasta minun tapauksessani on kysymys, mutta en aio luovuttaa.  Voihan tämä olla tyhmyyttäkin, mutta vähän kerrassaan alan uskoa, että ”periksiantamattomuutta ei voita mikään”.

Nuorille elämän evääksi sanoisinkin, että opiskelkaa ajoissa, sillä myöhemmin tiellenne tulee esteitä, jollaisia ette osanneet edes kuvitella. Eräs näistä esteistä on ikärasismi, johon voitte törmätä jo suhteellisen nuorina. Suomessa on edelleen varsin yleisenä vaatimuksena alle 30-vuden ikä ja yli 20-vuoden kokemus. ”Vanhuus ja viisaus” ei ole kovinkaan suosittu yhdistelmä.

Ikää tulee aikaa myöten, mutta tyhmyyden saa syntymälahjana. 

 

 

Kauhea kansanäänestys

”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse”, huusi kansa, kun siltä kysyttiin, mitä Jeesukselle tulisi tehdä. Vaikka tämä tapahtuikin ajanlaskumme alkuaikoina, voi sitä yhä edelleen käyttää esimerkkinä kansanäänestyksestä, joka johtaa suureen vääryyteen ja virheeseen.

Demokratian nimissä järjestetään yhä vielä kansanäänestyksiä, joiden tarkoitus on varmasti jalo, mutta jotka vääjäämättömästi johtavat huonoihin lopputuloksiin. Jos yksi ministeri tarvitsee lukuisia avustajia ja kokonaisen ministeriön, eikä aina silloinkaan pysty tekemään päätöstään ilman ulkopuolista asiantuntijaa, eikö ole jokseenkin kohtuutonta olettaam että tavallinen Matti Meikäläinen osaa antaa oikeita vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin? Kaikkein huonoin tapa ratkaista asioita on järjestää kansanäänestys.

Olen vuosia sitten kirjoittanut tästä samasta aiheesta, enkä toki ole olettanutkaan, että maailma muuttuisi, mutta olenpahan saanut purkaa sydäntäni. Minun mielestäni on kauhea vääryys ihmiskuntaa kohtaan, jos täysin ymmärtämättömien ihmisten mielipiteen perusteella tehdään ratkaisuja, jotka vaikuttavat koko kansan kohtaloon. Näin kuitenkin tehdään.

Miettikääpä tätä:  yä vielä jonkun puolueen jäsenkirja takaa virkapaikan paremmin kuin korkea koulutus. Joku jääkiekkomaalivahti tai hiihtäjä ohittaa eduskuntavaaleissa kokeneen poliitikon, eikä kansainvälinen kokemus, kielitaito tai eurooppalaisen elämän tuntemus riitä EU-vaaleissakaan syrjäyttämään alkoholivammaista sahanteroittajaa.

No eihän se toki aina ole kansan vika, että näin pääsee tapahtumaan. Se on puolueiden ja puoluejohtajien vika, sillä hehän asettavat nuo ehdokkaat vaaleihin. Olisihan siihen kansallakin toki jotain sanomista, jos sattuisivat ymmärtämään, että ei hyvä hiihtäjä välttämättä ole esimerkiksi talouselämän asiantuntija.

Olisi jo aimo askel parempaan, jos kansanedustajalle asetettaisiin oikeasti joku pätevyysvaatimus. Sama vaatimus, mutta vielä voimakkaammin, tulisi asettaa ministereille.

Ei ole myöskään oikein, että kansanedustaja ja ministeri on sama henkilö. Suomalaisen oikeustajun mukaan ei ihminen yksinkertaisesti ole oikeutettu äänestämään omassa asiassaan.  Ei taida olla ihan puolueeton, äänestetäänpä vaikka hänen luottamuksestaan.

Näin se siis menee.

Kansanäänestyksiä vain yksinkertaisissa mielipidekysymyksissä, joista on oletettavaa, että kaikilla ihmisillä on oikeaa tietoa. Ei siis mitään sellaista, joka voisi johtaa kammottavaan lopputulokseen, vain siksi että kansa ei tiedä, mistä on kysymys

Olen kirjottanut ehkä liikaakin tuulivoimasta, mutta se on hyvä esimerkki asiasta. On vain muutamia ihmisiä, jotka oikeasti tietävät tuulivoiman haitoista, mutta silti moniin päätöksiin kysytään ympäristön mielipidettä.  Tässä tapauksessa myllyjen haittavaikutukset eivät kutenkaan ole mielipidekysymys.

Tuulimyllyjen varjossa

Niinhän se elämä menee, että sitä ei osaa vihata, mistä ei mitään tiedä. Minäkin jopa pidin tuulivoimaa jotenkin lupaavana energian lähteenä, kunnes jouduin sen runtelemaksi ja sitä kautta paneuduin asiaan.  Olin viimeiset vuoteni työskennellyt Jalasjärvellä ja näin suoraan ikkunasta paikkakunnan ainoan tuulimyllyn. Eipä silloin tullut mieleenikään, että nuo härvelit vaikuttaisivat kovin ratkaisevasti elämääni.

Jäin eläkkeelle 2000-luvun alkupuoliskolla ja ostin vanhan talon Kalajoelta, jota siihen aikaa pidettiin kovasti ystävällismielisenä paikkakuntana. Tuntui tosi kivalta rakentaa ja kunnostaa omaa kotia, jonka olin suunnitellut itseni ja vaimoni loppuelämän pesäpaikaksi.  Mukava talohan siitä tulikin.

Kun sitten jäin eläkkeelle vuonna 2008 ja olin ostanut talon joitakin vuosia aikaisemmin, ryhdyin sitä remontoimaan. Tiesin kyllä, että Kalajoelle puuhataan tuulivoimaloita, mutta en osannut arvata, mikä riesa niistä tulee. Myin yksiöni Jalasjärvellä sekä kaksioni Ähtärissä, jossa olin pääosin asunut. Kaikki liikenevät rahat upposivat talon ostoon ja remonttiin. Taloon pääsimme muuttamaan vuonna 2010. Kyllä kai minua ihan täyspäisenä siihen saakka oli pidetty, mutta kun ensimmäinen tuulimylly Kalajoella käynnistyi, alkoi korvissani soida ja unettomuus vaivasi minua. Verenpaine nousi lähes vaarallisiin lukemiin ja pari sairaalareissuakin tuli Ouluun. Sairaalassa sanottiin, että ei minua mikään vaivaa, ja ei todella vaivannutkaan, kun olin päässyt pois tuulimyllyjen vaikutusalueelta. Vuosien varrella alkoivat oireet taas pahentua, ja kun joskus 2017 olin jatkuvasti sairas ja kävelin kuin humalainen, vaikka en käytä lainkaan alkoholia, alkoi tuntua, että nuo pahuksen häkkyrät ovat syypäitä tähän. Käsitystä tuki se, että kun olin hetken pois tuulimyllyjen vaikutusalueelta, niin oireeni hävisivät, mutta palattuani takaisin ne alkoivat melko pian.

Tähän aikaa olimme alkaneet jo ottaa selvää, onko muualla päin maailmaa vastaavia ilmiöitä.  Saatiin pian selville, että portugalilainen tohtori Alves-Pereira oli antanut oireyhtymälle jopa nimenkin, ja Australiassa oli valtio haastettu oikeuteen tuulivoimaloiden aiheuttamasta pahoinpitelystä. Eripuolilla Eurooppaa oli saatu varsin huolestuttavia tuloksia, jotka vähän kerrassaan murentavat tuulivoimayhtiöiden ylivallan.

Me näimme ainoaksi vaihtoehdoksi muuttaa pois pakkakunnalta, sillä vaikka olinkin jo eläkkeellä, en halunnut kuolla teknisen infraäänen aiheuttamaan sairauteen. Osa sairauksista oli muuttunut jo akuutiksi, ja on luultavaa, että saan kantaa niitä hautaan asti. Myös perusterveen vaimoni ylikorkea verenpaine ja tinnitus saattavat olla seurausta Kalajoella vietetyistä vuosista.

Näin siis muualla, mutta tässä ”korruptiovapaassa” maassa uskotaan edelleen voimayhtiöiden sanaan ja kun portugalilainen tohtori Alves-Pereira tuli luennoimaan aiheesta maahamme, ei ainakaan Kalajoella yksikään Kaupungin virkailija tai terveydenhuollosta vastaava katsonut asiakseen tulla kuuntelemaan luentoa. Todennäköinen seuraus olisi ollut se, että myllylupia olisi käsitelty hieman kriittisemmin kuin nyt.

Tiedän, että Kalajoki on muuttotappiokunta ja luultavasti pysyy sellaisena, ellei nyt jo rakennettuja ”tuulipuistoja” aleta purkaa.

Sen verran ohjeistaisin nyt kalajokisia, että älkäähän ihan heti leimatko hulluiksi tuulivoiman vastustajia. Meitä on useita miljoonia tällä maapallolla; tuulivoiman vastustus perustuu faktoihin ja tieteeseen. Tuulivoimamyönteiset nojaavat tietämättömyyteen ja rahaan.

Kummassa ryhmässä haluat seisoa?

Miksi yhteiskunta ei suojaa?

Olen kirjoittanut silloin tällöin infraäänen vaikutuksista ihmiseen. Tietoni ovat peräisin kovasti Wikipediaa luotettavammasta lähteestä, omasta kehostani. Olen ns. tuulivoimapakolainen, joka tuulivoiman terveysvaikutusten takia jouduin jättämään juuri kunnostamani omakotitalon, noiden myllyjen aiheuttaman häiriön ja sairastumisen takia.

 

Kiistaton tosiasia on, että sairastuminen johtui tuulimyllyistä. Se oli helppo todeta pelkästään sillä, että poistuessani paikkakunnalta, jossa nuo myllyt ovat vallanneet suurimman osan kuntaa, oireet hävisivät lähes välittömästi, mutta palattuani kotiin oireet palasivat hyvin pian.

Olin aikoinani tohtoriopiskelijana Vaasan yliopistossa, ja vaikka jouduinkin sepelvaltimotaudin takia jättämään opintoni kesken, kerkesin kuitenkin tutkijaseminaarin käymään läpi. Sen verran tuo tutkijan mieli paloi, että rupesin tutkimaan tätä aihetta hieman enemmänkin.

Me kaikki ihmiset olemme erilaisia, ja erilaiset fyysiset ilmiöt aiheuttavat erilaisia reaktioita kehossamme.  Toiset kärsivät hyvinkin pienistä fyysisistä ilmiöistä, kun taas toiset kestävät miltei mitä tahansa. Missään tapauksessa ei voida sanoa, että ympäristötekijöillä ei olisi vaikutusta meihin. Ei siis yleisesti näin, toisiin vaikuttaa, toisiin ei.

Toki tuulimyllyillä on omat puolustajansa, mutta suurimmaksi osaksi nuo puolustajat perustelevat kantaansa täysin kestämättömillä argumenteilla tai peräti ostetuilla mielipiteillä ja täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella. On tosi naurettavaa, jos joku toimittaja yrittää todistaa mielipiteensä oikeaksi kertomalla, että on yöpynyt tuulivoima-alueella, kärsimättä mitenkään. Ehkä hän kuuluu ihmisryhmään, johon ei tehoa mikään, tai sitten siihen porukkaan, joka kokee vaikutukset viiveellä, vasta pidemmän altistumisen jälkeen. Heitäkin on, ja lisäksi myös niitä, joiden päätä ei tosiasioillakaan voida kääntää.

Tuulimyllyjen aiheuttamat häiriötekijät ovat hyvin monenlaisia.

Ne voivat olla kuultavaa ääntä, infraääntä tai maan tärinää. Monien mielestä ne vain rumentavat maisemaa.  Ehkä tuo visuaalinen häiriö ei juurikaan aiheuta sairastumisia, mutta kannattaisi kuitenkin noteerata.

Minun sairauteni aiheutui pelkästään infaäänestä. Kun täydellisesti raitis absolutisti tuntee humalan ja krapulan oireita, on todella syytä huolestua. Unettomuus ja päänsärky ovat vain pieni lisä.

Lopulta elämä muuttui niin vaikeaksi, että oli pakko muuttaa tänne Sisä-Suomeen, jossa ainakin toistaiseksi armeijan tutkat suojelevat tuulimyllyjen rakentamiselta.

Tanskassa tutkitaan parhaillaan infraäänen vaikutusta sydämeen, ja saksalaiset tukivat sen vaikutusta aivoihin.

Tuulivoima-kansalaisyhdistys on saanut kai aikaan sen, että nyt on Suomessakin herätty järjestämään jonkinlainen näennäistutkimus, mutta otanta vaikuttaa todella pieneltä ja sekä tutkijoiden, että tutkittavien mielipiteet varmistettu jo etukäteen.

Miksi suomalainen yhteiskunta ei suojele ihmisiä tuulivoimayhtiöiden mielivallalta?

On aivan turha edes selittää, että ei tiedetty.  Ympäri maailman on lukuisia tutkimuksia, joilla nämä minun ja monien kanssaihmisten kokemukset on todistettu oikeaksi.

Eihän vain sittenkin ole kyse ihmisten terveydestä piittaamattomasta korruptiosta.