Ikärasismi

Tähän ilmiöön tulette jokainen aikananne törmäämään.  Turhaan me haukumme milloin mitäkin maata milloin mistäkin.  Ihan meidän omasta maasta löytyvät liki kaikki ne ongelmat, joita olemme näkevinämme muissa maissa. Me julistaudumme milloin missäkin asiassa parhaaksi tai ainakin melkein parhaaksi valtioksi, ja tietysti hyvä niin, jos se jotenkin oloamme helpottaa. Sillä nyt ei vain ole mitään tekemistä totuuden kanssa.  Sen toki olen ajat sitten ymmärtänyt, että vaikka meillä on hyviä kätilöitä, eivät he sentään ole maailman parhaita. Eivät maailman huonoimpiakaan, mutta aivan samanlaisia kuin muuallakin.

En siltikään halua hylätä tätä maata, vaikka haluankin oikaista joitakin vääriä väittämiä. Minulle tämä on paras paikka asua, koska olen saanut syntyä tähän maahan.

On väitetty, että Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa. No nyt jo tiedämme, että näin ei ole. Meillä korruptio on sisäänrakennettu ja se asuu monissa järjestöissä, hyväveli- verkostoissa sekä politiikassa. Se on vaikeasti tunnistettavaa, koska vertailumme tapahtuu usein tilanteisiin, joissa raha selkeästi vaihtaa omistajaa. Poliisi ei peri ”sakkoja” tien päällä, niin kuin vielä muutama vuosi sitten eräässä naapurivaltiossamme, jolloin ”käteisalennus” saattoi olla melko huomattava.

Näin vanhoilla päivilläni halusin päättää pitkän opintoputkeni tohtorin tutkintoon ja rupesin etsimään yliopistoa, joka olisi halukas ottamaan minut suojelukseensa.  En olettanut mitään vaikeuksia olevan, sillä todistukseni olivat kohtuullisen hyviä ja tiesin yliopistojen rahoituksesta yhtä ja toista. Lähestyin yliopistoja aluksi sähköpostilla. En halua nimetä näitä yliopistoja, mutta ensimmäiset vastaukset olivat hyvin kierteleviä ja nihkeitä. Tuli mieleen jopa, että he eivät halunneet minua joukkoonsa.

Näinhän se varmaan olikin.

 

Olin kuvitellut, että ei Suomessa ole ikärasismia, mutta huomasin olevani väärässä. Jopa eräs korkean tason ”vuotaja” totesi, että jos olisin uraa rakentava nuori, josta tulisi mahdollisesti tutkija yliopiston leipiin, ei esteitä olisi.  Hieman samalta taholta tuli myös kommentti, että väitteistä huolimatta myös yliopistoissa on ikärasismia. Kun tässä pitkän urani aikana olen tavannut monia eritasoisia tohtoreita, täytyy vain todeta, että jotkut saavat tuon hattunsa ja tittelin melko kevyin eväin.

Tyhmyys ei ole este tohtorintutkintoon, mutta ikä näyttää olevan.  En tiedä kummasta minun tapauksessani on kysymys, mutta en aio luovuttaa.  Voihan tämä olla tyhmyyttäkin, mutta vähän kerrassaan alan uskoa, että ”periksiantamattomuutta ei voita mikään”.

Nuorille elämän evääksi sanoisinkin, että opiskelkaa ajoissa, sillä myöhemmin tiellenne tulee esteitä, jollaisia ette osanneet edes kuvitella. Eräs näistä esteistä on ikärasismi, johon voitte törmätä jo suhteellisen nuorina. Suomessa on edelleen varsin yleisenä vaatimuksena alle 30-vuden ikä ja yli 20-vuoden kokemus. ”Vanhuus ja viisaus” ei ole kovinkaan suosittu yhdistelmä.

Ikää tulee aikaa myöten, mutta tyhmyyden saa syntymälahjana.