Rasistinen Suomi

Suomi ei todellakaan ole mikään mallimaa siirtolaisille, ulkomaalaisille eikä pakolaisille. Sopeutuminen tänne on tosi vaikeaa, varsinkin jos tulet maasta, josta olet joutunut pakenemaan. Tämä ei johdu pelkästään ihonväristä, mutta oletettavasti se vaikuttaa asiaan.

 Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia suomalaisesta rasismista, vaikka olen syntyperäinen suomalainen.

Käytän itsestäni nimitystä ”Karjalan pakolainen”, koska todella olen sellainen, vaikka sodan jälkeen syntyneet sukupolvet ovat pyrkineet vesittämään tuon termin. Tosiasiassa nykyisen rajan takaa evakuoitiin paljon ihmisiä, mutta meitä pakolaisiakin oli suuri joukko. Meitä karjalaisia tuli tänne Kanta-Suomeen lähes puoli miljoonaa, ja poikkeuksetta jouduimme myös rasismin uhreiksi.

Minua, samoin kun muitakin karjalaislapsi nimiteltiin ”ryssän lapsiksi.” Mutta siihen aikaan jopa opettajat syyllistyivät epäoikeudenmukaiseen käytökseen, vaikka eivät tuota nimitystä käyttäneetkään. Se näkyi kuitenkin kaikenlaisessa syrjinnässä ja jopa arvosanoissakin.

Romanit ovat toinen väestönosa, joka on joutunut rasismin kohteeksi. En tiedä, missä määrin tämä on heidän omaa syytään, mutta kaikki minun tuntemat romaanit ovat ihan kunnollisia ihmisiä, ja uskonkin, että suurin osa ihmisten asenteesta johtuu ennakkoluuloista. Toki minä yleensäkin seurustelen vain ”kunnollisten” ihmisten kanssa, eikä rodulla ja ihonvärillä ole mitään tekemistä siinä asiassa.

Romaninuorten neuvoston puheenjohtaja Leif Hagert kaipaakin romaninuorille esikuvia. Valitettavan usein moni romaninuori saa kokea vain syrjintää jo varsin nuorena, eikä se voi olla vaikuttamatta elämään. Monet nuoret jopa häpeävät taustaansa.

Kun tätä taustaa vasten ajattelee maailmaa, ei liene varsin suuri ihme, että minusta on tullut rasismin vastustaja. Tietysti asiaan on vaikuttanut myös muut elämänkokemukseni ja tutustuminen syrjittyihin ihmisiin, mukaan lukien ulkomaalaiset. 

Miksi esimerkiksi Aki Louhimiehen ohjaamassa elokuvassa Tuntematon sotilas ei ollut mukana yhtään romania, vaikka he taistelivat siinä kuin muutkin suomalaiset? 

Moni nuori pohtii, että jos harjoittelupaikka on mahdoton löytää, onko järkevää kouluttautua ammattiin?

Heikot tulevaisuuden näkymät saavat usein nuoren luopumaan jatko-opinnoista, vaikka useimmat ovat kyllä suorittaneet oppivelvollisuuden. 

Suomalinen rasismi vaikeuttaa myös ulkomaalaislähtöisten Suomeen muuttaneiden kotoutumista ja jopa työllistymistäkin, vaikka useimmat heistä olisivat tosi hyviä työntekijöitä.  On kuitenkin totta, että pitkällä aikavälillä he kuitenkin työllistyvät opittuaan tämän meidän vaikean kielemme, ja yleensä heistä tulee hyödyllisiä kansalaisia.  Luulen, että minusta ”ryssän lapsestakin” tuli sellainen.

Tuntuu aika pahalta ajatella, että Suomessakin on poliittinen puolue, jonka kannatus pääasiallisesti perustuu rasismiin ja ihmisten pelotteluun.  Sellaista ei yhteiskunnan tulisi lainkaan sallia, mutta paljonhan me on opittu sietämään.