Uskonto ja politiikka

En mene takuuseen, ettenkö olisi tästä aiheesta jo kirjoittanut aikaisemminkin, tahtoo tuo muisti joskus pätkiä.  Varmaa on kuitenkin, että olen siitä usein puhunut, sillä jotain yhtäläisyyttä näistä kahdesta asiasta löytyy.

Uskonnollisia seurakuntia ja järjestöjä on tosi paljon, aivan samoin kuin poliittisia puolueita. Eihän se tietenkään paha asia muutoin olisi, mutta kun ne ovat tarpeettomia. Muistan senkin ajan, jolloin Maalaisliiton (kepu) julisteessa oli mies, joka nojasi Raamattuun ja teksti kuului ”Tähän nojaa maalaisliitto”.  Saattoi nojatakin, mutta aika ketkuja osasivat hekin olla.  Kristillinen liitto pyrkii taas oikeasti ratsastamaan uskonnollisilla aatteilla, mutta harrastaa usein myös aikalailla kylmää politiikkaa.

Nuo edellä olevat esimerkit luovat löyhän suhteen uskonnon ja politiikan välille.  Vahvempi yhteys löytyykin uskovaisten välillä.  Olitpa sitten ”politiikkauskovainen” tai ns. ”kirkkouskovainen”, on uskosi todella niin luja, että mikään järkipuhe ei pure tuohon uskontoon.

Sekä uskonnollisiin järjestöihin että poliittisiin puolueisiin pätee yleisesti hyväksytty lahkon määritelmä. He uskovat olevansa ainoita oikeassa olevia, eikä ole mitään muuta totuutta tässä maailmassa.  Kyllä on ihan ajan haaskausta koettaa osoittaa uskovaiselle toista totuutta.

”Jokainen tulee uskollaan autuaaksi” on mielestäni ainut uskontoon viittaava järkevä lause, ja minäkin tunnen yhden järjestön, joka ohjelmassaan tunnustaa tuon ”uskonnonvapauden”.

Minä olen ortodoksi ja aion sellaisena pysyäkin, mutta pitkähkön elämäni aikana olen saanut tutustua monien muiden uskontokuntien edustajiin. Useimmat ovat ihan hienoja ihmisiä, vaikka en kaikissa asioissa olekaan samaa mieltä heidän kanssaan. En yleensä pyri väittelemään uskonnosta enkä mielelläni edes politiikastakaan. Jos ihminen on onnellinen uskossaan, niin sallittakoon se hänelle.  Minun mielestäni ei ole tarpeellista kirjoittaa uutta Raamattua, vaikka niinkin olen kuullut jonkin lahkon tehneen. 

Jos jokus olen jotakin asiaa pyrkinyt oikomaan, niin kyse on oikeastaan vain kielestä.  Islaminuskoiset käyttävät Jumalasta nimitystä Allah.  Se on arabian kieltä ja suomennettuna tarkoittaa jumalaa.  Toki heillä on myös oma profeetta ja oma pyhä kirjansa, mutta taitaa se olla yhtä opettava teos kuin kymmeniä kertoja tehty rRaamatun käännöskin.

Minä uskon Jumalaan sellaisena kuin minä hänet käsitän, mutta en kiistä toistenkaan käsityksiä. Matemaattispohjaisen koulutuksen saaneena en missään tapauksessa usko mihinkään alkuräjähdykseen. Tässä maailmankaikkeudessa on kyse niin hienosta matemaattisesta järjestelmästä, että sen takana on oltava joku todella käsittämättömän suuri voima.  Tätä voimaa minä nimitän Jumalaksi.

Poliitikkojenkaan kanssa en nykyisin enää riitele, vaikka joskus olen ottanut kiivaastikin kantaa pakolaisten puolesta.  En minä kaikkea politiikassakaan hyväksy, en oman edun tavoittelua, en ihmisten syrjintää pelkän ihonvärin perusteelle, enkä mitään täydelliseen tietämättömyyteen pohjautuvaa nimittelyä.

Suomi on hyvä maa elää, kunhan muistamme, että meillä on oikeus esittää mielipiteemme, jos se tapahtuu toisia loukkaamatta.

Niin kauan kuin yksikin suomalainen saa muuttaa ulkomaille, meidän on myös hyväksyttävä se, että tännekin voi joku joskus muuttaa.

Jälleen kerran muistutan, että suomalaisia on ulkomailla lähes kaksi miljoonaa. Tätä kansalaisvajausta ei muutama tuhat maahanmuuttaja pysty korvaamaan.  Kuten jo edellä sanoin, meillä on laki uskonnonvapaudesta, joten myös islaminuskoiset ovat tervetulleita.