perjantai 28. marraskuuta 2014

Pikemmin vastaan kuin puolesta


En minä homoja enkä lesboja vastusta, he ovat olemassa, eikä heille mitään voi. Pääsääntöisesti he eivät myöskään tee pahaa toisille ihmiselle, joten rauha olkoon heidän kanssaan. Sitä minä kuitenkin vastustaisin jos voisin, että kansa sekoaa tuon vähemmistön takia. Kun poikani oli TV:n vaalipaneelissa 2011, lausui hän mielestäni kuolemattomat sanat ”homoilkoon ketä homostuttaa”. Mielestäni se kuvaa oikeaa asennetta tähän kysymykseen. Luojan on luonut homotkin. Onko sillä joku tarkoitus, vai onko kyse pelkistä ”maanantaikappaleista”, jääköön jokaisen itse arvioitaviksi. Varmaa kuitenkin on, että meidät on luotu mieheksi ja naiseksi juuri siksi, että lisääntyisimme ja täyttäisimme maan. Tämän on myös avioliiton tarkoitus, joten tämä vanha instituutio voidaan kyllä romuttaa, mutta mitään uutta ja tarkoituksenmukaista se tuskin sen tilalle voidaan rakentaa.

Kirjoitan tätä blogia perjantaiaamuna, ja eduskunnan ratkaiseva äänestys sukupuolivähemmistöjen erivapaudesta on vielä edessä, enkä tiedä, miten siinä käy. En kuitenkaan suostu puhumaan tasa-arvoisesta avioliittolaista, sillä mistään tasa-arvostahan siinä ei ole kyse, vaan pienelle vähemmistölle suotavasta erivapaudesta. Sukupuolineutraalikaan se mahdollinen laki ei ole, sillä ihmiset ovat joko miehiä tai naisia, yleensä eivät sukupuolineutraaleja. Olen tykännyt tästä maailmanjärjestyksestä, jossa olemme syntyneet tytöiksi ja pojiksi. Se on tuottanut paljon iloa ihmisille ja tuottaa varmasti edelleenkin, joskin sillä on myös tuo lisääntymisen aspekti.

Tokihan lesbot ja homotkin saattavat hakea iloa toisistaan ja mikäs siinä. Mikä minä olen tätä iloa heiltä kieltämään, mutta… Jotenkin törkeältä tuntuu tuon vanhan instituution alennustila.

Jotenkin minusta tuntuu, että koko laillisen järjestelmämme romuttaminen alkaa sillä, että vähemmistöryhmille ruvetaan laatimaan erillislakeja. Mihin se raja oikein pitäisi vetää!

Homoseksuaalisuus ei ole rikos, enkä suosittele maastakarkotusta sen takia, mutta en hyväksy myöskään mitään erivapauksia. Laki on sama kaikille ja se on sellaisenaan täysin tasa-arvoinen.

Homot eivät pysty keskenään lisääntymään, ja se näyttää olevan Herran tahto.

Kun keskustelu tästä uudesta avioliittolaista näytti käyvän kuumimmillaan, katselin jo pakopaikkaa pois tästä maasta, mutta nyt olen sen verran tyyntynyt, että ajattelen samoin kun poikani. ”Homostelkoon ketä homostuttaa”, eihän se mitenkään minua koske, ellei kansallista häpeää lasketa sellaiseksi. En minä homoja häpeä, vaan niitä heteroja, jotka pitävät jotenkin normaalina tuota geneettistä virhettä.

Homous ja lesbous eivät sinänsä estä edes lasten saamista, mutta siinäkin vaaditaan näiden kahden eri sukupuolen yhteistyötä aivan kuten Luoja on sen suunnitellutkin.

Niin, hyvät kanssamatkustajat!

Pukekaa vaan tyttölapset vaaleanpunaisiin ja poikalapset sinisiin. Voitte myös ihan surutta ostaa tytöille tyttöjen leluja ja pojille poikien leluja, sillä todella ylivoimainen enemmistö lapsistamme on syntynyt tytöiksi tai pojiksi. Antakaa heidän elää semmoisina.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti