Kalajoen kahvilat

Usein minä olen tätä Kalajoen kahvilakulttuuria ihmetellyt. Hyvin vaikea täältä on viihtyisää iltakahvipaikka löytää, ellei nyt sellaiseksi lasketa joitakin huoltoaseman baareja. Kyllä niissä saattaa hyvääkin kahvia löytää, ja niihinhän sitä on joutunut Kalajoella tyytymään, kun ainut kahvilaksi tarkoitettu paikka Häggman on sulkenut ovensa pari tuntia ennemmin kuin ihmiset joutaisivat lähtemään iltakävelylle.

Monessa blogissani olen sanonut, että pääsääntöisesti Kalajoella on ihan hyvä asua, ja ihmisetkin ovat aivan ystävällisiä. mutta mistäpä sitä kirjoittaisi jos ei juuri siitä, minkä milloinkin koen epäkohdaksi. Hyvien huoltoasemien puolustukseksi täytyy heti sanoa, että ne ovat huoltoasemia, jotka sinänsä ovat varsin harvinaisia Nyky-Suomessa, mutta eiväthän ne oikein kahviloita ole. 

  

Ihan pienen matkan päässä keskustasta on kyllä Iso-Pahkalan keramiikkapaja  Seili-kahviloineen, mutta sinnekin täytyy hieman kiirehtiä, jos aikoo ehtiä kahvinsa juomaan. 

 

Toinen hieman eksoottinen ja viihtyisä paikka on Antiikkikahvila ja teehuone Siiri, joka myös vaatii hieman vaivautumista kahvikupposen takia. Tavallisen Matti Meikäläisen elämänrytmiä häiritsee sekin, että Siirillä on tapana häipyä kesäksi jonnekin kaukaisuuteen, jonne kävely on tällaiselle ryhtymisrajoitteiselle lähes ylivoimaisen haastavaa. 

 

Sekä Siiri että Iso-Pahkala ansaitsevat erikoismaininnan hyvästä ja ystävällisestä palvelustaan. Tämän on aiheuttanut sen, että jos vain aika passaa, niin kyllä me vieraamme viemme tuonne Seiliin kahville, sillä sieltä voi samalla kertaa suorittaa pieniä ostoksia matkamuistoiksi.

Kalajoen keskustahan tästä puutteesta eniten kärsii, ja siksi kai joskus aikoinamme koetimmekin ehdotella kaupungin päättäjille Kievari-museon perustamista, jonka uskoimme juuri viihtyisän kahvion avulla pitävän itse itsensä pystyssä. Se idea taitaa jo kohdaltamme olla haudattu, joten se siitä.

Kai se toimintamme agenda on muutoinkin siirtynyt Särkille, koska kyllä me haluamme ortodoksisen tsasounan esitellä vieraillemme. Särkiltä löytyy myös muutamia sellaisiakin ruokaloita, jossa voi käydä ihan vaan kahvilla. Ne eivät palvele ihan tuiki tavallista lenkkeilijää, sillä ovat toki liian kaukana keskustasta, mutta ovat kyllä hengähdyspaikkoja turisteille. Tapion tuvan pannukakut ovat ihan loistavia välipaloja, mutta jotenkin siellä palvelu on … sanoisinko nyt... hieman karkottavaa. 

 

 Se on kuitenkin vain minun näkemykseni, ja siitä moni voi olla toistakin mieltä. Tykkäähän joku ABC:n kahvistakin, sillä kyllä kalajokiset ovat varsin karskia kansaa.

Kyllä minä siis yhä edelleen kaipaan viihtyisää kahvilaa tänne Kalajoelle, vaikka en enää aio sellaista itse perustaakaan, sillä alkaa tuo ikä painamaan, niin että on oikeasti aika jäädä eläkkeelle. Tuo vaimonikin taitaa olla jo vanha akka, mutta mukana ollaan, jos meitä tarvitaan. Minä osaan kyllä laskea ja piirtää. Vaimoni puhuu taas paremmin kieliä kun koko helluntaiseurakunnan kielilläpuhujat yhteensä, joten voisi meistä jotain hyötyä olla.

Paremman puutteessa juomme kahvimme aina siellä, missä milloinkin olemme. Joskus jopa kotonamme, varsinkin jos joku vierailija ilahduttaa meitä tulemalla seuraksemme. Minun kanssani voi aina puhua politiikasta ja uskonnosta. Ei tarvitse olla edes samaa mieltä, mutta käännyttää on ihan turha yrittää. Ihan itse teen johtopäätökseni siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.