Konsultti vai konsulentti?

Meillä Suomessa on yleensä ihan keskimääräistä tiukempi lainsäädäntö, mitä erilaisiin ammattinimikkeisiin tulee.  On lähes kaikille selvää, että asianajajan titteliä ei saa käyttää, ellei täytä tiettyjä pätevyysvaatimuksia.  Luvattomasta lääkärintoimen harjoittamisesta tulee rapsut melko pian, sillä onhan kyse kuitenkin ihmisten terveydellä ”leikkimisestä.”  Ainakaan minä en uskaltaisi mennä kehottamaan ketään toimimaan lääkärinohjeiden vastaisesti, vaikka voisin luulla tietäväni asian.  Jopa huutokauppameklarin ammatti on luvanvarainen.

Nimikkeiden kanssa tulisi ihmisten olla erityisen varovaisia, sillä esimerkiksi asioitsija ei suinkaan ole asianajaja, eikä hänellä yleensä ole siihen mitään kolutusta, eikä ehkä asiantuntemustakaan. Oikeudenkäyntiavustaja saa kuitenkin olla kuka tahansa, jonka ”päämies” on valinnut. Tosiasiassa ei ammattipätevyyttä siis tarvita, vaikka kyse saattaa olla erittäin vakavista asioista.

Nimitys "konsultti" on sitten se kaiken huippu.

Yrittäjällä saattaa olla koko omaisuus pelissä, kun hän rakentaa omaa yritystään ja katsoo, ettei oma ammattitaito oikein riitä liike-elämän kiemuroita ratkomaan. Hän päättää pyytää avukseen konsultin ja ottaa puhelinluettelon käteensä. Autuaan tietämättömänä oikeastaan mistään hän valitsee satunnaisesti jonkin nimen ja alkaa soittelemaan. Nimitys ”konsultti” on jotenkin luottamusta herättävä, ja jos sille on annettu lisää voimaa lisänimellä ”liikkeenjohdon konsultti”, on yrittäjä myyty mies.

Nyt olisi varmasti hyvä, jos olisi joku ystävä, joka nostaisi varoittavan sormensa ja kertoisi, että eivät nuo tittelit paljon paina. 

Tuo yritysjohdon konsulttina itseään markkinoiva veitikka saattaa olla useamman konkurssin tehnyt yo-merkonomi, tai muuten vaan tytön, joka omaa kohtuulliset puhelahjat ja on juuri vapautunut liiketoimintakiellosta.

En edes yritä väittää, etteikö konsulttien joukossa ole hyvinkin päteviä ammattimiehiä, eikä konkurssikaan ole välttämättä pelkästään negatiivinen asia.  Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuon tittelin takana pitäisi olla ainakin vilpittömällä mielellä ja kertoa asiakkaalle, että ”noin toimimalla saattaa käydä niin kuin minulle, tulee konkurssi”.

En siis halua halveerata mitään ammattikuntaa ja merkonomin tai tradenomin tutkinto saattaa olla hyvä pohja myös konsultille, mutta kyllä siihen tarvitaan hieman muutakin kokemusta kuin kioskikauppa.

Pohjimmaltaan varmaan toivoisin, että joku ”silmäätekevä” ministeri lukisi tämän kirjoituksen ja heräisi miettimään, mistä tässä todella on kysymys.

”Konsultti”-tittelin varjolla saatetaan jakaa yrittäjille ja ammatinharjoittajille neuvoja, jotka tuhoavat koko yrittäjän liiketoiminnan ja talouden.  Olisiko todellakin mahdotonta asettaa joku pätevyysvaatimus myös tuon tittelin käyttäjille, sillä todella suurista asioista voi olla kysymys?  Vähintään yhtä suurista kuin on huutokauppameklarin toimissakin.

On kai se helppo huudella täältä sivusta … saattaa joku sanoa. Näinhän se tietysti on, mutta ketäpä se vahingoittaisi, jos pätevyysvaatimus asetettaisiin. Ollaanhan me päästy jo siihenkin, että ELY-keskukset osoittavat yrittäjien avuksi auktorisoituja mentoreja, jotka ovat koulutettuja kokemusasiantuntijoita. 

Näin kuitenkin on, että kaikessa tapauksessa yrittäjä itse vastaa omasta toiminnastaan, ja hyvänkin konsultin antamat neuvot kannattaa antaa vielä jonkin mentorin tarkistettaviksi.  Myös pankeista löytyy ihan kohtuullisia asiantuntijoita, ainakin joissakin kysymyksissä.

Konsultti ei todellakaan ole sama kuin konsulentti.