Takin kääntäjät

Ei taida olla aivan ensimmäinen kerta, kun kirjoitan mielensä muuttajista, joita poliittisessa kielenkäytössä nimitetään takinkääntäjiksi. Pahinta kaikessa, että takinkääntäjiksi nimitellään myös niitä, jotka suoraselkäisesti seisovat omaksumansa aatteen takana, mutta joiden alta on puolue lipunut pois.  Näinhän kävi mm. perussuomalisille, jossa osa jäsenistöstä ei vain katsonut uuden halla-aholaisen politiikan enää vastaavan puolueen arvoja.

Kyse ei todellakaan ollut mistään loikkauksesta tai takinkäännöstä. Ei myöskään äänestäjien pettämisestä, sillä nämä ihmiset seisoivat yhä edelleen niiden arvojen takana, jota he olivat äänestäjilleen luvanneet. Samallapa siinä tuli pelastettua myös Suomen hallitus, joka näin jälleenpäin ajatellen oli varsin isänmaallinen teko.

Tähän kirjoitukseen sain sysäyksen Maailman Kuvalehden artikkelista, jossa entinen natsi Esa Holappa tekee tiliä entisestä elämästään ja siitä, miten väärässä hän olikaan.

Holapan ansiolistalla on mm. Suomen vastarintaliikkeen perustaminen, ja nykyisin hän tekee vilpittömästi töitä saadakseen tuon aatteen kuolemaan. Minä en oikein tuostakaan käytä nimeä takinkääntö. Mielestäni kyse on vain järkevöitymisestä jonka toivon ainakin useimpien ns. loikkausten takana olevan.  Ei se voi niin olla, että punalipun takana marssittaan, vaikka ajat sitten järki on sanonut, että nyt ollaan menossa väärään suuntaan. Rohkeita ovat ne, jotka uskaltavat siitä jonosta poistua, eivät he ole mitään pettureita.  Havaittuaan olevansa väärässä heidän tulisi kertoa myös omille kannattajilleen, että todennäköisesti nämäkin ovat väärässä.

Esa Holapan kaltaista heräämistä jään nyt odottamaan Jussi Halla-aholta, mutta pahaa pelkään, että turhaan odotan.  En ole edes varma, onko tuossa nimenomaisessa tapauksessa harhateille eksynyt nuori, vaiko poliittinen kieroilija, joka uskoo saavansa  rasistien äänet ja saa niiden varassa kellua politiikan vihreällä oksalla.  Toistaiseksi Halla-ahon perässä hiihtäjien joukko on säilynyt melko suurena, mutta kun aikaa kuluu ja ihmisten järki palautuu, niin sittenhän se nähdään.

Olkoonpa se porukka tulevaisuudessa pieni tai suuri, niin kaikessa muussa ovat väärässä, paitsi energiapolitiikassa.

Viisain Hallaaholta kuulemani lause on: ”Merkittävässä määrin saasteetonta energiaa voidaan tuottaa vain ydinvoimalla.”  Ellei ydinpommia olisi joskus keksitty, ei minkäänlainen pelottelu ydinvoimalla onnistuisi, eikä yksikään ihminen pääsisi eduskuntaan tällä teemalla.  Kansainväliset tilastot nimittäin kertovat ydinvoiman olevan paitsi maailman turvallisin, niin myös maailman puhtainta energiaa.

Tähän väliin onkin melkein pakko antaa vihreille kokeneemman neuvo. Ruvetkaa taas oikeasti vihreiksi ja lopettakaa ihmisten pelottelu. Olin vihreiden kannattaja silloin, kun vihreä liike syntyi, ja johtohahmot hehkuttivat, että liikettä ei koskaan politisoida. Kuinkas sitten kävikään?  Vihreys on kuin kommunismi: aate hyvä, mutta toteutus ontuu. 

Kyllä kai se niin on, että mikä tahansa ihmisten etua ajava aate on hyvä tasan niin kauan kuin siihen ei liity poliittisia valtataisteluja.  Kai se kohta on niin, että vain Punainen risti ja Pelastusarmeija ovat epäpoliittisia järjestöjä.

Taidan olla hieman vainoharhainen, mutta minun kokemukseni on, että ei ole yhtään poliitikkoa, jonka ensisijainen tavoite ei olisi oma etu. Ei ole myöskään yhtään poliittista puoluetta, jonka päämääränä olisi valtakunnan etu. 

Me nyt vaan olemme tällaisia.  Oma suu on aina lähempänä kuin pussin suu, mutta kun aina ei edes löydetä sitä omaakaan suuta. Hätää kärsiville annetaan vain se, mikä suupielestä pursuaa.