Luulisi nyt kuitenkin suurimman osan ihmisistä tajuavan,
mistä oikeasti on kysymys, ja että SDP todellakin ajaa vain omaa asiaansa ja
Rinnettä pääministeriksi. Luoja varjelkoon meitä siitä, sillä täytyy myöntää,
että kyseisestä herrasta ei juurikaan ole ollut Suomelle hyötyä, eikä
minullakaan mitään hyvää sanottavaa hänestä. Totuuskaan ei ihan niitä Rinteen
suurimpia hyveitä näytä olevan, joten Terhon vihaisuuden kyllä ymmärrän.
Kenenkään henkilökohtaisten halujen alttarille ei pitäisi koko kansakunnan
hyvinvointia uhrata.
Oikeasti tulee mieleen aika, jolloin Suomen
paperiteollisuutta ajettiin alas. Jos oikein muistan, niin jonkinlaisena
lakkokenraalina hääri silloinkin herra Rinne. Paperimiesten lakoillessa paperiteollisuus
menetti paljon asiakkaitaan eikä siitä oikein koskaan toipunut. Pahinta
kaikessa, että juuri nyt, kun vuosien työn jälkeen sellun kauppa on piristynyt
ja paperikoneetkin alkavat vähitellen pyöriä, ovat ammattijärjestöt ajamassa
teollisuutta samaan tilaan kuin paperimiesten lakkoilun jälkeen.
Varmaa on, että kukaan ei työmarkkinahäiriöistä hyödy, mutta
Suomen kauppakumppaneihin se tekee erittäin epäluotettavan vaikutuksen.
Niin epäisänmaallista kun se onkin, olen elänyt jonkin verran
myös ulkomailla ja tunnen paljon ulkomaalaisia. Ruotsissa sikäläinen LO
painosti kyllä työntekijöitä ja jäseniään, mutta ei juurikaan puuttunut
valtionhallintoon, ellei oteta huomioon sitä, että liittyessäsi
ammattijärjestöön jouduit liittymään myös sikäläiseen demaripuolueeseen. No ei meistä monikaan oikeasti demari ollut
ja jokainen äänesti vakaumuksensa mukaan.
Saksasta saamani tieto kertoo, että kovinkaan suuri joukko
työntekijöistä ei kuulu mihinkään ammattiliittoon, eikä ammattiliittojen rooli ole
vähänkään poliittinen. Suomen tapaista naimakauppaa jonkin puolueen (SDP) ja
ammattijärjestön välillä ei juurikaan maailmalla nähdä. Poliittiset puolueet keskittyvät politiikkaan
ja ammattijärjestöt jäsenistönsä työolojen parantamiseen.
Periaatteessa näinhän pitäisi olla myös Suomessa, mutta
työmarkkinajärjestöt tulkitsevat tehtäväänsä kovin laajasti, yrittäen hallita
koko valtakuntaa.
Näennäisesti suojellaan jo työssä olevia, mutta ei vähäkään
nähdä työttömien, lasten ja muutoin vähäosasten etua. Oikeasti työssä olevat
eivät tarvitse mitään erityistä ”työsuhdeturvaa”, sillä kokemukseni mukaan ei
kukaan yrittäjä annan potkuja ihmiselle, josta on firmalle etua. Jos taas
ihmisestä on haittaa tai vaaraa yritykselle, on siihen oltava oikeus, sillä
juuri yrittäjä on tämän maan selkäranka, juuri näissä pienissä yrityksissä
piilee maan vahvuus.
Saattaa tuntua yllättävältä, että tämä maa kestää minkä
tahansa ison yrityksen kaatumisen, mutta ei pienyritysten loppumista. Näitä pienyrityksiä ja koko yhteiskuntaa
vastaan ay-liike nyt on suunnannut toimenpiteensä.
Suomalaisessa politiikassa on varsin yleistä ja jopa
vastuutonta antaa rajaton kannatus niille, jotka vastustavat jotakin, mutta ei
juurikaan niille, jotka yrittävät tehdä jotain rakentavaa. Jopa ydinvoiman
vastustaminen voi viedä eduskuntaan, vaikka lähes kaikki asiantuntijat ja
tilastot kertovat tuon energiamuodon olevan ainut mahdollisuus edetä päästöissä
vaaditulle tasolle.
En tiedä millainen tulee olemaan meidän seuraava hallitus,
mutta sen tiedän, että se kohtaa samat haasteet kuin nykyiselläkin
hallituksella nyt on. En tiedä, selviääkö se paremmin vai huonommin, mutta
kautta aikojen on laulettu samaa laulua: ”Se on vanhan hallituksen vika.” Tuskinpa tuohon uutta säveltä löydetään
nytkään.
Jos minulta kysyttäisiin, väittäisin, että meillä on juuri
nyt paras hallitus vuosikymmeniin. Toki sen ajoittain kovatkin toimenpiteet
ovat saaneet ihmiset takajaloilleen, mutta...
Jälleen kerran: ”se on vanhan hallituksen vika”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti