perjantai 14. elokuuta 2015

Suomalaiset uskonnot


Kovasti isänmaan ystävänä minäkin olen itseäni pitänyt, ja olisin vaikkapa yrittänyt palvella näitä vanhoja suomalaisia uskontoja. Ukko Ylijumala, Ahti aaltojen kuningas ja Tapio metsän jumala vaikuttivat kuitenkin jotenkin pakanallisilta, joten rupesin etsimään enemmän kotimaisia haltijoita. Lapista löysinkin tämän Suomen ainoan alkuperäiskansan ja heidän palvelemansa kivijumalan – Seidan.

No en ihan Seitaakaan pitänyt riittävän kristillisenä, minut kun oli selvästi hapatettu Raamatulla ja siihen sidoksissa olevalla kirjallisuudella. Ihan todesta olin ottanut myös käskyn ”Minä olen Herra sinun Jumalasi, äläkä pidä muita jumalia.” Ei lopultakaan riittänyt rohkeuteni kivijumalien palvomiseen. 

Näin meni siis suomalaisen uskonnon etsiminen metsään, ja päätin tyytyä sittenkin jo omaksumaani ”mamu”-uskontoon, jota oli Suomessa harrastettu jo ikimuistoisina aikoina ja johon jo jotenkin olin sisään päässyt. Vierasperäinen toki sekin, niin kuin jo nimikin sanoo… kreikkalaiskatollinen. Syntyperäinen karjalainen kun olen, ei tuo valinta lienee ihme ollut, varsinkin kun olin jo oppinut, että lutherilainen uskonto tuli Suomeen paljon myöhemmin Saksasta ja Ruotsin kuninkaan määräyksestä. Hetihän minä vilpittömänä isänmaanystävänä protestoin… minua ei ruotsalaiset ”mamut”määrää. No ei määränneetkään, enkä edes silloin muistanut, että Ruotsin kuningas oli noihin aikoihin myös meidän kuninkaamme. Mitään Suomi-Ruotsia ei koskaan ollut edes olemassa, päinvastoin kun monet historioitsijat väittävät. Minulle tärkeintä oli kuitenkin tieto, että mitään puhtaasti suomalaista uskontoa ei ollut edes olemassa, joten tuo eniten suomalainen sai riittää.

Oikeastaan heräsin tämän blogin kirjoittamiseen, kun ajattelin, kuinka monikulttuurinen tämä Suomi on jo ammoisina aikoina ollut. Ei koskaan edes omaa uskontoa, vaan oli pakko hyväksyä tuo lähinnä suomalainen jumalanpalvelustapa. Nuo monet lahkot ja vapaat suuntaukset kun olivat vielä ulkomaalaisempia kun meidän karjalaisten omima ”ryssän kirkko”!

No todellinen ongelmahan tuo ei minulle koskaan ollutkaan, sillä minulla on aina ollut se usko, että meidän Herramme ei ole niin pikkusielu, että puuttuu tapaan, jolla häntä palvelemme. Minä näen Hänet hyvän työnjohtajan kaltaisena, joka ei ihan välttämättä tarvitse olalle taputtelijoita eikä alinomaisia kumartelijoita. Toki Herra ilahtuu siitä, että osallistumme Hänen ”kutsuilleen” mutta kyllä Hänelle riittää jos kuokimme oman peltomme kunnialla. En edes yritä suorittaa hänen puolestaan valintaa niistä ihmisistä, jotka Hänen kanssaan saavat aikanaan aterioida. Se ei taida olla minun tehtäväni.

Jo aikanani, kun ortodoksinen piispa Arseni siunasin rakentamamme tsasounan käyttöön, sanoin hänelle, että muistaa sitten jo siunatessaan, että meidän ”kirkoomme” ovat tervetulleet kaikki hyväkäytöksiset ihmiset, jotka sanovat uskovansa samaan Jumalaan. Ehkä toistakymmentä eri uskontokuntaan kuuluvaa onkin tsasounassa vieraillut, mukaan lukien joku muslimikin, enkä ole huomannut ristin tippuneen katolta, enkä kirouksen langenneen päälleni.

En todellakaan ole voinut sanoa Jumalalleni, että olisi kiva, jos olisit kanssamme, mutta ei käy nyt kun täällä sattuu olemaan näitä rasisteja ja sinäkin olet ”mamu.”

Oikeastaan halusin tällä kirjoituksella muistuttaa meitä kaikkia siitä, että kaikki uskonnot ovat ulkomailta lähtöisin, samoin kun monet suomalaisina pitämämme yritykset, kuten Serlachhius, Finlayson, Fazer, Paulig ja Sinebrychoff sekä monet muut. Totta kai me voimme monikulttuurisuutta vastustaa, mutta olemme auttamattomasti jo myöhässä.

Me ”mamut” olemme sekoittuneet alkuperäiskansaan saamelaisiin ja samoin varmaan tulee käymään myös nykyisinä aikoina tulleille ”mamulle.” En minä pahana pidä, jos he tuovat joitkin tapoja tullessaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti