"Kaikkee sitä juodessa tulee puhuttua"

Kansanedustaja Olli Immosen viikontakaiset blogikirjoitukset herättivät ihmisissä tunteita puoleen ja toiseen. Täytyyhän Immosellakin olla ystäviä, jotka asettuivat puolustamaan miestä siitäkin huolimatta, että ei tuossa mitään puolusteltavaa ollut. Jotkut vetosivat jopa sananvapauteen, mutta aivan kuin joku professori huomauttikin, ei meillä mitään rajoittamatonta sananvapautta ole. Ei lainsäätäjällä ole ilman muuta oikeutta yllyttää ihmisiä toimimaan eduskunnan säätämiä lakeja vastaan. Ei suorasti, eikä epäsuorasti. Laki uskonnonvapaudesta koskee kaikkia Suomessa asuvia ihmisiä, eikä kansanedustaja voi julkisesti ilmoittaa, ettei tuo laki koske islaminuskoisia ja nämä ”ählämit” eivät ole tervetulleita tänne. 

Yhtä törkeitä ulostuloja olen viimeksi kuullut, kun kansanedustaja Hakkarainen vaaliyön juhlien jälkeen selvässä humalatilassa (mikä se selvä humala muuten on?) toivotti muslimit ties minne. En todellakaan tiedä, oliko Immonen päissään tuota blogia kirjoittaessaan, mutta ei se ihan selväpäisen tekstiltä vaikuttanut. Kovasti se muistutti niitä Hakkaraisen ulostuloja, joita mies sentään pyysi anteeksi ja pani lausahduksen vaaliyön juhlimisen piikkiin. Suomen kansa on niin hyväsydämistä juoppoja kohtaan, että unohtaa pian tuollaiset kömmähdykset, mutta jos kansanedustaja yrittää uskotella tunaroineensa ihan selvistä päin, on tilanne auttamattomasti hieman huolestuttava.

Kyllä minä olen sitä mieltä, että olipa kansanedustaja selvänä tai päissään, koskevat häntä ne säädökset, jotka yleensäkin lainsäätäjää koskevat. Tärkein näistä lienee se, että eduskunnan säätämiä lakeja on kunnioitettava. Toki asioista voidaan olla montaa mieltä, mutta jos joku laki edustajan mielestä on väärin kirjoitettu ja sitä pitäisi muuttaa, niin se ei tapahdu julkisuuteen huutelemalla, eikä somekirjoituksilla. Kansanedustajan pitäisi tietää se protokolla, jonka mukaan lainsäädäntö edistyy.

Eilen ilmestyneessä blogissani ”Kallan kuvernööri” muistelin hieman Veikko Vennamoa ja hänen suhtautumistaan toisuskoisiin pakolaisiin. Pidin silloin vennamolaisuutta erittäin vetovoimaisena tekijänä ja sanoin siinä, niin kuin nyt vielä tässäkin, että ei Veikon oikeudenmukaisuus ollut lainkaan pienin tekijä, miksi minusta tuli aikoinaan SMP:n mies ja että sitä kautta liu’uin perussuomalaisuuteen. Mikään kiihkeä poliitikko en toki koskaan ole ollut, eikä minua olisi täällä Kalajoellakaan niin kauheasti pitänyt pelätä, kun kuulemma pelättiin juuri oman puolueen piirissä. Todistettavasti sanoin jo ennen viime kunnallisvaaleja kansanedustaja Pirkko Mattilalle, että olen päättänyt jättää politiikan lopullisesti, mutta voin vielä tämän kerran auttaa. Olisiko sitten eräs tekijä se, että olin porukan ainut ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut kunnallisvaaliehdokas ja vielä pitkäaikaisin puolueen jäsen. Jotkut poliittiset pyrkyrit luulivat ehkä, että haluan nyt sitten syrjäyttää heidät. Olipa miten tahansa, sillä asialla en halua spekuloida, sillä ratkaisevaa kai oli se, että oma halu puuttui. Ihan heti en irti päässyt, mutta nyt olen kyllä jo täysin vapaa esittämään mielipiteitäni.

Eräs minun mielipiteeni on, että ei puolueen uskottavuutta lisää niinkään kansanedustajien määrä kuin asiallinen ja järkevä politiikka, joka kyllä johtaa pysyvästi suurten joukkoon. Kokonaan eri asia on sitten se, onko välttämätöntä olla suurten joukossa. Olli Immonen on tehnyt suuren palveluksen puolueelle, jos hänen aiheuttamansa häly veisi puolueen rasistisen siiven omille teilleen.

Jopa europarlamentaarikko Jussi Halla-aho kysyi vaimoltani, arveleeko tämä minkä verran perussuomalaisten kannatuksen laskevan, jos hän asettuu kansanedustajaehdokkaaksi. Ei asettunut Jussi ehdokkaaksi, eikä ”persujen” kannatuskaan merkittävästi pudonnut. Hauska oli kuitenkin todeta, että joku muukin oli osannut laskea, että ei se ainakaan pelkkää yhteenlaskua ole tuo puolueen oletettu kannatus.

Rehellisesti tunnustan kyllä, että äänestin Pirkko Mattilaa viime vaaleissa, mutta vakavasti harkitsin myös Eija Nivalaa. Voi olla, että perussuomalaisten rasistinen leima toi puolueelle jotakin ääniä, mutta aivan varmaa on, että se myös karkotti monia äänestäjiä. Jos minun kaltainen, yli 40 vuotta mukana ollut, edes harkitsee äänestävänsä jotain toista puoluetta, pitäisi siinä hälytyskellojen soida. Nyt minä pidän itseäni täysin riippumattomana äänestäjänä. Saatan kyllä äänestää ”persuja”, mutta en missään tapauksessa, jos noita immosia tulee lisää.